Ficin nimi: Tue köyhää nälän hetkellä
Kirjoittaja: repa
Beta: -
Genre: draama, angst
Ikäraja: K-11
A/N: Inspiraationmurusista kasailin tällaisen raapale-kokoelman. Onnea Sanderralle!!
Tue köyhää nälän hetkellä
#1
Kello pyöri aamuyön pikkutunneilla, kun kerrostalon ensimmäinen asukas lähti töihin. Jesse heräsi oven kolahdukseen.
Pian tulisivat poliisit, jotka keski-ikäinen mies aina tunnollisesti soitti. Rappukäytävät eivät olleet yöpymistä varten. Maailmassa ei riittänyt ymmärrystä kodittomalle.
Jesse oli ollut asunnoton irtolainen vuosia. Aluksi hän oli kulkenut sohvalta sohvalle, mutta lopulta ihmiset halusivat aina pitää oman yksityisyytensä ja ajoivat hänet muualle tekosyihin turvautuen.
Tutuksi oli tullut lause: ”Etkö sä pääse minnekään muualle?”
Ei, hän ei enää päässyt. Hän oli polttanut kaikki sillat takanaan.
Viimeisen armonenkelin kanssa hänelle oli tullut riitaa pilleriliuskasta. Väärinkäsitys maksoi Jesselle lämpimän yösijan.
Hän olisi kipeästi tarvinnut vielä yhden sillan.
Poltettavaksi.
#2
Jesse käveli pitkin liukkaita katuja pummaten satunnaisilta ohikulkijoilta tupakkaa, jota poltti nautiskellen. Hän etsiskeli tyhjiä pulloja kangaskassiin, joka haisi vahvasti vanhalta viinalta. Panttipullot olivat hänelle kuin pieniä aarteen palasia, jotka yhdessä muodostaisivat suuren kultaharkkokasan.
Miehen vaatteet olivat nuhjuiset ja osittain repeytyneet, mutta ne olivat lämpimät. Joskus hän sai lahjoituksena hurstin löytötavaroista uusia vaatekappaleita. Ne olivat arvokkaita armopaloja, jotka Jesse otti aina iloiten vastaan.
Hänellä oli tapana käydä seurakunnan aamupuurolla, jota jaettiin ilmaiseksi vähävaraisille. Hän otti kaiken avun kiitollisena vastaan, sillä hänen tilanteessaan oli pakko opetella nöyryyttä. Erilaisten ruoka-avustuksien turvin mies pysyi hengissä.
Syöminen oli joka päivä yksi erävoitto selviytymisen kilpailussa.
#3
Jesse vaelteli päämäärättömästi kaduilla tupakkaa pummaten. Kun viimein kello armahti työssä käyvät ja ihmisvirta vilkastui, hän istahti asematunneliin ja asetteli hattunsa eteensä.
Hän kaivoi kitaralaukustaan pahvikyltin esille. Siinä luki yksinkertaisesti;
”TUE KÖYHÄÄ NÄLÄN HETKELLÄ!”
Ei hän paljon rahaa saanut. Katusoittajana hän kuitenkin tienasi paremmin kuin ilman kitaraa.
Kun muutama tunti oli jouhevasti istuskeltu ja rämpytetty, Jesse keräsi kamppeensa ja lähti kauppaa kohti. Hän osti seitsemän olutta.
Oli epävarmaa, kauanko niillä pitäisi pärjätä – ehkä vain tunteja, ehkä huomiseen. Sitä ei koskaan voinut ennustaa, mutta hän tiesi ostavansa lopuillakin rahoilla lisää päihteitä.
Kun elämä oli epävarmaa, piti edes päihtymystilan olla varmaa.
#4
Jesse istui putkan haisevalla patjalla tyytyväisenä. Enemmistö ihmisistä kartteli juoppoputkaa, mutta hänelle se oli armahdus – pieni hengähdyshetki kodittoman elämästä. Putkassa oli lämmintä ja siellä sai nukkua rauhassa.
Jesse muisti vielä ajan, jolloin putkassa lojuminen oli ärsyttänyt. Silloin hän ei ollut osannut arvostaa kattoa päänsä päällä.
Ihmismieli oli erikoinen. Harva ymmärsi arvostaa elämänsä rikkauksia ennen kuin matto vetäistiin jalkojen alta.
Jesse tuijotti harmaata kattoa ja pohti, kuinka paljon päihteet häneltä olivat vieneet. Hän oli vielä nuori, mutta jo nyt elämä oli häntä heitellyt. Usein hänestä tuntui, että hän vanheni vuodessa kymmenen vuotta.
Hänen sielunsa oli elänyt jo yli kahdensadan vuoden edestä.
#5
Jesse ei enää jaksanut kodittoman arkeaan. Hän oli päättänyt tehdä epätoivoisen teon, jota harva tulisi ymmärtämään. Hän ei halunnut elää enää kadulla. Elämä oli syönyt voimat.
Niinpä hän varustautui katkaistulla haulikolla, jonka oli varastanut ystävänsä kesäasunnolta. Hän joi itsensä tukevaan humalaan, jotta rohkeus riittäisi.
Hän marssi pankkiin ja huusi miltei koomisesti:
”Tämä on ryöstö!”
Tietenkin hän jäi kiinni, mutta suunnitelma oli silti onnistunut. Ei se olisi voinutkaan epäonnistua.
Jesse oli laskelmoinut, että mikäli hän onnistuisi ryöstössä, hän olisi rikas. Mikäli taas ei, hän saisi lämpimän yösijan ja säännölliset ruoka-ajat.
Vankilan arki tuntui mukavalta ja Jessellä oli enää yksi huolenaihe.
Vapautuminen.
