Kirjoittaja Aihe: Keskeneräisiä lauseita, k-11, tajunnanvirtaraapaleita 13/13  (Luettu 4271 kertaa)

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Author: Zarroc
Genre: drama, romance, angst.. miltä sattuu tuntumaan
Rating: max. k-11
Warnings: tällä ikärajalla tuskin noustaan kovin korkealle, mutta epämääräistä tajunnanvirtaa.

A/N. Jjooh, minä nyt näköjään raavin näitä raapalekasoja. Pelkkiä tajunnanvirtaan perustavia 100 sanaisia raapalemöykkyjä, tulee kun tulee ja kun on tullakseen. Tuskin omakohtaisia, vähän sinnepäin ehkä aina välillä. Sekavaa ja paikoitellen ahdistavaa materiaalia.



Osallistuu Ficlet 300:seen sanalla 222. Usko sekä Vuosi raapalehtien IV. Ikäraja S.


1. Antaisit vajota pohjaan

Ja kun katson sua huomaan
Ett' olet siinä vain jos silmäni suljen
Olisit siinä edes vähän aikaa


Kuten Egotrippikin lauloi, kaiken todellisen kadotin – sille minusta tuntui menettäessäni sinut. Olit kaunis hymyillessäsi hyvästiksi ja huikatessasi; ”Nähdään aamulla!”

Mutta aamun tullessa ei sinua ollutkaan.

Rappukäytävä kumisi tyhjyttään noustessani aina vain seuraavaan kerrokseen. En osannut päättää milloin pysähtyisin hengittämään, mutta aina vasta sinun ovellasi.
Siitä muodostui tapa, ovellasi minä sinut jälleen tapasin, edes jotenkin. Ehkä jollain tavalla.

Palasit kai kummittelemaan, ainakin ajatuksiini.

Vuosia myöhemmin hengitin vasta talon ohi kävellessäni, aamut tulivat, vaikkei sinua ollutkaan. Näin sinut kaikissa kadun ihmisissä, vaikkei heitäkään ollut. Minä tiesin aina, että sinut minä vielä löytäisin.
Vielä vain vähän aikaa.

Olin ollut jo vuosia kadoksissa, kun tajusin, ettei sinua ollut edes ollut.
« Viimeksi muokattu: 05.03.2015 18:52:33 kirjoittanut Lasikuula »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Osallistuu jälleen Ficlet 300:seen sanalla 221. Tyhjyys. Ikäraja S.


2. Vaikka vieraisiin pöytiin huudellaan


Päästä irti, päästä päästä irti, tuu takas
mun on parempi olla yksin
Päästä irti, päästä päästä irti tuu takas
jos ollaa yhes ei selvitä hengis


Olisi kai pitänyt ymmärtää jo aiemmin, että kaikki menisi kuitenkin taas siihen samaan pisteeseen.

Halusin palavasti olla kanssasi, mutta tiesin, että parempi minulla oli olla ilman sinua. Sinä tapoit minua, mutta ilman sinua hoidin sen homman ihan itse.

En ikinä tiennyt, miten olin päätynyt välittämään niin kovasti, mutta niin vain kävi. Eikä sinun julmuutesi riittänyt ajamaan minua pois, vaikka kuinka yritit. Ja vain taivas tietää, kuinka kovasti yrititkin.
Ehkä minäkin tiedän.

Olimme silti koko ajan toistemme, vaikka viereisiin pöytiin huudeltiin. Tai sinä huutelit, minä kuiskasin aina, kun et ollut näköpiirissäni.

En vain tiedä mikä voisi korvata sinut, enkä tiedä löydänkö sitä ikinä.

Ehkä vain etsin turhaan.
« Viimeksi muokattu: 24.04.2014 16:45:49 kirjoittanut Zarroc »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Ficlet 300:seen sanalla 27. Itsekuri, ikäraja k-11. Rivien välistä luettava seksikohtaus.

3. Lolita

I wanna penetrate your lips your hips your heart
I wanna do you in the backyard skid row
I wanna love you in your parents bedroom
You look so innocent but you're the devil


Hän oli usein liian lähellä.

Ehkä huomaamattaan, tuskin huomasikaan, mutta silti erotin hänet selvästi kaikkialla. Jalka vasten pohjettani, käsi hipaisi hiljaa kylkeäni, katse kosketti minua kaikkialta mistä mikään muu ei.

En silti osannut väistää, juosta karkuun.

Olisi kai pitänyt.

Yhtäkkiä hän oli jo paljon lähempänä, hengitin suoraan hänen huulilleen. Hänen silmänsä keräsivät palasiani mukaan leikkiin ja hengitin yhtäkkiä myös muualle.

En keskittynyt vain yhteen osaan, kaikkiin.

Hänen jalkansa ei koskenut enää pohjettani kumartuessani niiden väliin.

Hän huokaisi, voihkaisi.
Hengähti.

Kuljetin sormiani lähempänä rajaa, liian kovaa tai pehmeästi, hän reagoi vain huutamalla lisää.

En perääntynyt hänen hymyillessään tai itkiessään.

Tunsin oloni rikkinäisemmäksi kuin ennen perääntyessäni hänen tunnustaessaan.

Hengitin muiden huulille, sormille, kuiskauksille. En hänelle.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Ficlet 300:seen sanalla 39. Miehekäs, ikäraja k-7.


4. Kai kaikki uudeksi saadaan

Mut entä jos en täytä
faijan saappaita
miehen mallin mittoja

Askeleita tyhjän päälle
Kuusi jalkaa kevätjäälle


Minä puin päälleni maastohousut ja hupparin, toivoin, että kerrankin riittäisin. Vaihdoin kaikki hopeat rautaan ja rajasin silmät mustalla.

Minä toivoin, että se riittäisi.

Eikä se riittänyt ikinä, ei silloin kun jätin nauhat auki ja pujotin hakaneulan pitämään valmiiksi rikki revittyä paitaa kiinni. Minä olin toistuvasti kapinallinen, anarkisti, pasifisti.

Enkä tiennyt kenelle luulin näyttäväni, että tämä toimisi.

Jossain vaiheessa kaikki vain menetti merkityksensä, sytytin tupakan, toisen. Istuin takapihalla ja mietin, että kaikki kuitenkin hiljalleen valui pois.

Minusta tuntui, että otin vain lisää askeleita hiljalleen murtuvalle jäälle. Ei mistään kuitenkaan syntyisi mitään pysyvää, oli vain jotain sellaista, joka oli hetken.
Hetken huumaa, itkua.

Ei se ollut tuntunut oikealta enää vuosiin.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

The Mind

  • ***
  • Viestejä: 174
Kommenttikampanjasta päiviä!
Mä harvemmin liikun originaalien puolella, ja rääpäleetkin on mulle turhan tynkiä, mutta välillä pitää astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Ja välillä siellä ulkopuolella on mukavaa! :)

Olin ollut jo vuosia kadoksissa, kun tajusin, ettei sinua ollut edes ollut.
Sangen hyytävää. Tuli ihan mieleen joku psyykkinen sairaus tai vastaava.

Sanoit itsekin, että nää on vähän tajunnanvirtaa. Mutta sieltä tajunnastahan kaikki kuitenkin saa alkunsa. Kirjoitat kauniisti! Ehkä vähän nuo enkkulyriikat otti silmään, mutta muuten yhtenäistä tekstiä. Kaipauksen teema puski vahvana läpi. Ei näkyny virheitäkään.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
The Mind, hienoa, että uskaltauduit mukavuusalueesi ulkopuolelle! :3 Se on aina avartavaa. Ja nuo englannin kieliset lyriikat sattuivat vain jäämään sinne, koska sain inspiraation kyseisen biisin takia... Kiitos kommentistasi ^^

Ficlet 300:seen sanalla 182. Tuli, ikäraja k-7.


5. Liekehtiväisyys

Minä silmät suljen kun ilta tummuu
kanssas kuljen rantaan jossa aallot lujaa murtuu
ja kun ajatuksissa rakastelen
vapaus hiipii selliin josta hetkeksi mä poistun houraillen


Pyysin usein, että tekisit kuten käskin, vain koska se oli omaksi parhaaksesi. Sinä vain nauroit venäläiseen puoltavalle aksentilleni, hengitit syvään naurun loputtua pehmeät rypyt silmäkulmissasi siintäen.

Istuin usein vanhalla päiväpeitollasi ja tuijottelin haalistuneita tapetteja. Ei tässä talossa pitänyt kenenkään enää asua, mutta enhän minä.

Oleskelin vain.

Nautin siitä, kun silmät suljettuani näin sinut nauramassa ja tanssimassa hehkeästi allani.
Sinussa oli aina ollut jotain taianomaista ja tiesin, ettei sellainen liekehtiväisyys voinut nousta muualta kuin oman pääni sisältä.

Olit ajatuksieni luomus, rakkauden hiljalleen riipimä kuvajainen. Se raastoi minua aina, kun tajusin sen.
Kun tajusin, ettei hengityksestäsi jäänyt jälkeäkään ikkunaruutuun.

Nauraen käännyit minua kohden tuli silmissäsi.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Ficlet 300:seen sanalla 22. Hauras, ikäraja k-11 jonkinlaisen itsensä satuttamisen takia.


6. Katkeamattomuus

Silti toiset ottaa loparit jo ennen aikojaan
jättää meidät tänne muistelee menneit aikoja
Se on perseestä, mut se on elämää
Elämä välil on, ja siks sitä pelätään
No mikä muu ku kuolema tääl varmaa oisikaan.


Ruudun takana maailma jatkoi hiljaista keinumistaan. Se sai minut tuntemaan oloni pieneksi ja epätoivoiseksi.

Sormeni puristuivat pienen, luukahvaisen veitsen ympärille aivan kuin se olisi viimeinen asia, joka tässä todellisuudessa sai enää tuntemaan.
Ehkä se olikin.

Vetäessäni ensimmäisen viillon minä mietin, mikä siitä teki niin hienoa.
Toisen tehdessäni purin huultani.

Kolmannen jälkeen minä nauroin.

Nauroin, laitoin veitsen pöydälle ja sidoin pienet haavat, jotka eivät jaksaneet edes vuotaa.
Painoin verisen sormeni ikkunaruutuun ja mietin, miksi sade keinutti puunlatvoja, muttei minua.

Miksi maailma oli raskas, kun minussa kaikki oli kevyttä. Olin kuin linnunluinen, hauras ja särkyvä.

Mutta en tuntenut oloani hennoksi, olin kuin männyn latva.  Kiskouduin raskaasti tuulessa, mutten osannut katketa.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Ficlet 300 sanalla 117. Päivä, ikäraja k-13 tapon vuoksi.


7. Todellisuuspakoilua

I give to you my sacrifice
My virgin creed, my passion
I'm torn in two but all my life, my life
My life I'll wait for you


Jossain vaiheessa hänestä tuli minulle jonkinlainen pakkomielle. En pyrkinyt ahdistaen lähemmäs, mutta pysyttelin silti hänen luonaan.
Suojasin häntä – tai niin ainakin toistelin itselleni.

Katsoin aina kauempaa, kun hän kulki ystäviensä kanssa, rakastettunsa kanssa. Minun sydäntäni puristi tiukasti joka kerta, kun hän suuteli jotakuta muuta, kuin minua. Kun ensimmäisen kerran hiivin heidän taakseen, oli kaunis kevätpäivä. Aurinko suorastaan säteili maailmalleen ja toivotti hyvää huomenta.

Minä hengitin syvään ja työnsin veitsen kahvaa myöten siihen toiseen ihmiseen, joka seisoi minun ja rakkaani välissä. Kuului vain hämmentynyt kirahdus ja rakkaani pelästynyt hengähdys. Se oli liikaa minulle, kai.

En jäänyt katselemaan kaatumista, huppu päässä ja kädet veressä pakenin todellisuutta.
« Viimeksi muokattu: 10.07.2014 16:50:48 kirjoittanut Zarroc »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Ficlet 300 sanalla 25. Hämärä, ikäraja S.


8. Hämärää

Huoneessa on hämärää
Niin hämärää vaan silti nään
Kuinka haurastuu pinta
Muistot vain jää
Lopulta ei niitäkään


Eteisen valo oli hämärä, se lepatti kuin kynttilä ja hetken mietin, miksen vaihtanut sitä vahaan.

Talo oli kuitenkin vanhaa puuta, kuivaa ja rapistuvaa. Puoliksi irtonaiset tapetit syttyisivät palamaan nopeammin kuin sytykkeet, joita saunan uuniin olin joskus työntänyt. Ehkä se olisi sitten kaiken tarkoitus, palaa tämän kaiken kanssa, mutta sinun talosi oli paikka, jota suojelin.

Niinpä tyydyin siihen kelmeään valaistukseen, pyyhkäistessäni väsyneesti hiukset silmiltäni. Silmäni hehkuivat keittiön ikkunalasiin, pimeys katseli takaisin ruudun takaa.

Hetkeksi se muodosti minulle kasvot, joille hymyilin. Minä rapistuin yhdessä talon kanssa, hiljaisuuteeni uponneena. En voinut enää kuvitellakaan päästäväni ketään tähän yksinäiseen huoneistoon, jota myös mielekseni kutsuttiin.

Koska muistojeni palatsi oli ainoa, jonne saatoin enää palata.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Ficlet 300 sanalla 246. Ääni, ikäraja k-11.


9. Lentoon

Every night I wake up and hear your voice
I reach out for you but you're not there
I close my eyes and I see you before me
Now I know it's time for me to leave


Kun ensimmäisen kerran tapoin jonkun, se tuntui huumaavalta.

Vaikka en kestänytkään katsoa sen seurauksia, en jäädä siihen miettimään. Mutta tunsin kuinka adrenaliini virtasi kiihkeänä veressäni ja minusta tuntui, että voisin tehdä kaiken.

En kuitenkaan voinut enää palata hänen luokseen, pahoitella tapahtunutta ja leikkiä lohduttajaa. Sen aika oli ohi, minusta tuntui, että hän tiesi, mitä olin tehnyt.

Niinpä seisoin kuudennen kerroksen ikkunassa ja katselin alas kadulle. Takanani odottivat huoltoportaat, joita pitkin pääsisin katolle. Tämä elämä oli vain juoksemista kerroksesta toiseen.

Jokaisen portaan jälkeen tuli uusi, kunnes ne loppuivat.

Seisoessani katon reunalla, päässäni humisi vain tuuli. Ajatukseni olivat vihdoin hiljentyeneet. Se tuntui oudolta, vapauttavalta.

Minä nauroin ääneen pudotessani.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Ficlet 300 184. Näkö, ikäraja k-11. Varoitus sekavasta ja mahdollisesti ahdistavasta materiaalista.


10. Tipuin

Sen tietää miten siinä käy kun radalla on viis mielipuolta
Ja yks tais vielä olla psykoosissa
Mä tiedän että tuut takas huomenna
Kipua, nautintoa, tuskaa, eikö oo kiva, ku mä saan sut tuntemaan jotain?


Katsoin vierestä itseäni, joka heittäytyi alas reunalta.

Kaikessa mielettömyydessään se tuntui niin hyvältä, kun tipuin, tipuin, tipuin.

Rikkouduin kuin kananmuna asfalttiin, mutta silti hengitykseni kaikui tyhjällä katolla tuulen huminan yli. Korvissa soi sireenien äänet, vaikkei niitä mistään tullutkaan.

Olin minä ennenkin harhoja nähnyt, niitä näiden oli pakko olla.

Mutta eivät ne silti puhuneet, eivät koskettaneet.

Silti jokin tarttui olkapäähäni ja sanoi minulle; ”Sen tietää, miten siinä käy, kun radalla on viisi mielipuolta.”

Minä käännyin nauraen halaamaan omaa kuvajaistani, joka hiljalleen vaihtui sinuksi. Siinä oli kaikkea liikaa, minä en kestänyt sitä enää. Itseäni vaivoin, sinua en ollenkaan.

Säpsähtäen irroitin otteeni ja katosin jälleen katolta, kuulin korvissani naurusi, joka sai minut kompuroimaan portaita kovempaa.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Ficlet 300 181. Ilma, ikäraja k-11.


11. Ravistuksia

The wind died
The whole world ceased to move
I made most of all this sorrow
I tried to brave this discontent, but now I'm through
I'm letting go of you.


Hiljalleen huomasin, kuinka aloinkaan unohtaa sinut.

Kaikki sinun tatuoidut haaveesi, unelmasi ja pelkosi. Ne kaikkosivat tajunnastani kuin puhdistava tuulahdus, joka kuitenkin kyltymättömänä puhalsi monta päivää putkeen.

Se sai pääni humisemaan kuin tulessa ja unohtamaan kaiken kipuni seassa kauneuden. Unohdin, kuinka sormesi olivat värjäytyneet verestä punaiseksi eteisen lattialla ja unohdin, kuinka puhdistin jokaisen ihoriekaleesi hellävaroin, kuin olisin koskenut pieneen kauriiseen.

Unohdin, kuinka säikky oli katseesi ja kuinka voimakkaat olivat sanasi, jotka taivuttivat minut tahtoosi. Unohdin, kuinka monesti olimmekaan riidelleet, kuinka monesti suudelleet, purreet.
Repineet vaatteita ja ihoa, tehneet seiniin mustelmia.

Hengityksestäsi jäi jälkiä ikkunaruutuun, hiuksesi leimusivat edelleen edessäni, mutta sinusta en voinut enää muistaa mitään.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

The Mind

  • ***
  • Viestejä: 174
Edelleen kauniita raapaleita, varsinkin tuo ´Ravistuksia´ kosketti. En nähnyt taaskaan virheitä.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
The Mind, kiitos kommentista :)

Ficlet 300 24. Hylätty, ikäraja k-7.


12. Väleillä korvattua sotkua

So what if it's true
When everything breaks into pieces?
The things we say and we do
Will nothing still matter to you
Safe in the eye of the storm


Ja sä olet älyttömän heikko.
   Etkö tiedä, mihin se johtaa?
      Ja jos tiedät, mikset tunne sitä?

Vaikka olisit vahva, se ei aina auta.
   Joskus se puskee läpi kovemmin kuin ennen.
Pelottaako aika?
   Anna sen mennä, ei se ikinä lähde,
      vaikka toivoisit.

Ehkä vielä joskus opit mihin se kaikki johtaa.
   Ja jos et, se ei ole minun ongelmani.

      Yritä pärjätä,
                        rakas.


Rutistin loput kirjeestä nyrkkiini ja painoin sitä sydäntäni vasten, vaikka halusin samaan aikaan heittää sen takkaan. Kaikki ne lupaukset korvensivat.

Miksi hän edes kirjoitti tällaista paskaa?

Tequila oli tehnyt kirjeestä väleillä korvattua humalaista sotkua, mistä vain vuosien kokemus sai selvää.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Ficlet 300 144. Kuolema, k-11


13. Elämä on kuolemista

En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan


Halusin vastata, että ei se aika minua pelottanut, mutta pysyttelin hiljaa. Sain vaivoin itseni kasatuksi ja takaisin kiinni maailmaan. En silti pystynyt olemaan, kuin sinua ei koskaan olisi ollutkaan – vaikka tiesin totuudenkin.

Kai siksi hymyilin kastaessani paahtoleipää asetoniin ja toivoessani, että se riittäisi. Ehkä se riittäisikin, enemmän kuin hyvin.

Ja siksi kai nauroin, kun ruoka poltti kurkkua mennessään alas ja saatoin suorastaan tuntea, kuinka se kaikki imeytyi verenkiertooni.

Haukoin henkeäni oksentaessani verta ja jotain, mikä etäisesti muistutti aamupalaani. Mutta en kyennyt katumaan, enkä uskomaan, ettenkö olisi toiminut tällä kertaa juuri oikein.

Juuri odotetusti, mikä oli parempi kuin hyvä.

Parempi mitään.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.