Otsikko: Ponin karkaaminen
Kirjoittaja: AraSebe
Beta: ei finiläinen kaveri, Tuuli
Fandom: Hobitti
Ikäraja: K11
Tyylilajit: toiminta, draama
Henkilöt: Bilbo, Gandalf, kääpiöt – etenkin Kili, Fili ja Thorin
Varoitukset: läheltä piti tilanteita
Juoni: Sitten yksi poni säikähti tyhjästä ja karkasi. Se ehti jokeen asti ennen kuin he saivat sen kiinni, ja ennen kuin se oli saatu ylös olivat Fili ja Kili vähällä hukkua, ja kaikki ponin kantamukset huuhtoutuivat veteen.
Disclaimer: En omista hahmoja, leikin vain niillä.
A/N: elokuvaan kirjauskollisuutta – oma kehitetty poistettu kohtaus
Ajoittauttuu fikin itse elokuvassa ennen peikkojen tapausta ja sen jälkeen, kun Gandalf selittää velhoista.
”Thorin! Meidän pitää löytää suoja”, Fili huuteli Dwalinin ohi sedälleen. Thorin yritti kääntyä kovassa sateessa sisarenpoikansa puoleen: ”Mitä?”
”Suojaa!” Kili huusi sen verran kovaa, että kaikki kuulivat.
”Ruokaa!” Nori huusi perään. Thorin vilkaisi toivottomana kumppaneitaan. Bombur näytti melkein putoavan poninsa selästä, ellei hän olisi ottanut tukea veljestään, jonka avulla työnsi itsensä takaisin pystyyn. Ori näytti surkealta, ja Bilbo mutisi jotain nojatuolistaan. Thorin kääntyi edellään ratsain kulkevan Gandalfin puoleen.
”Gandalf! Meidän täytyy pysähtyä!” Thorin huusi velholle ja kannusti hevosensa pyrähtämään Gandalfin viereen, ”Meidän täytyy levätä.”
”Pääsemme pian virran yli. Sen toisella puolella pitäisi olla lähettyvillä suojaisampi paikka”, Gandalf sanoi suhteellisen vakuuttavana.
”Kestäkää vielä hetki!” Thorin huuteli kumppaneilleen, jotka levittivät sanaa niille, jotka eivät olleet kuulleet sitä sateen läpi.
”Kamala sää”, Dori murisi ja katsoi Bofurin tyhjentävän saapastaan vedestä Kilin ja Filin hoidellessa viimeiset ponit sisään luolaan, jonka sijainnin Gandalf oli muistanut oikein. Velho oli jättänyt porukan lepäämään ja mennyt itse tutkimaan reittejä. Oin ja Gloin yrittivät saada tulta heille, että he voisivat saada jotain ruokaa aikaiseksi.
”No niin, tulehan siitä nyt”, Kili talutti viimeistä ponia sisään luolaan. Daisy tempoili vastaan.
”Mikä sille tuli?” Bilbo kysyi.
”Myrsky varmaan. Ei taida pitää säästä yhtään enempää kuin mekään”, Balin veikkasi samalla hetkellä, kun poni tempaisi itsensä vapaaksi ja laukkasi pois. Kili oli hetkessä liikkeellä ja juoksi ponin perään saaden noin puolet porukasta peräänsä.
Juostessaan virtaa kohti Kili kurtisti kulmiaan. Hän ei osannut uida, mutta ei jäänyt välittämään siitä asiasta ponin juostessa virtaan ja kahlasi todella pitkälle saadakseen suitsista kiinni. Daisyn kantamukset menivät veden virran mukana, ja Kili olisi yrittänyt pelastaa niitä, ellei hänen tarvinnut pitää ponista kiinni.
”KILI!” Fili huusi juostessaan veljensä perässä. Veljekset olivat lähes kainaloitaan myöten virrassa ja saivat vähitellen Daisya takaisin rantamaan. Dwalin, Thorin ja Dori kahlasivat vastaan ja nappasivat suitsista kiinni niiden heilahtaessa vapaaksi, kun edelleen rauhaton Daisy potkaisi Filin ja Kilin pois kimpustaan. Bilbo oli virran reunalla Orin kanssa ja ryntäsi tämän kanssa auttamaan Kiliä ja Filiä pystyyn kolmen muun kääpiön saadessa Daisyn pois vedestä. Bilbolla oli oma hetkensä, kun ei itsekään pysynyt kunnolla pystyssä, mutta Filin ja Orin selvittyä pahimmasta nelikko auttoi toinen toisensa kuiville.
”Kiitos, Bilbo”, Kili hymyili hobitille tämän huohottaessa kääpiöiden vieressä.
”Eipä siinä mitään”, Bilbo hymyili takaisin, ja he lähtivät takaisin luolaan, jonne Gloin ja Oin olivat saaneet tulen tehtyä. Sen äärellä kylvyn saaneet kääpiöt ja Bilbo lämmittelivät, kun Gandalf tuli takaisin ja vilkaisi hyvin huvittuneena joukkoa saatuaan tietää pienestä välitapauksesta. Bofur virnuili itsekseen ja nauraa hykersi pariin otteeseen saaden Kililtä mulkaisun. Se pahensi Bofurin naurua.
”Bofur”, Thorinin ääni oli käskevä. Johtajakääpiö, Dwalin ja Dori eivät olleet joutuneet niin syvälle kuin Fili, Kili, Ori ja Bilbo. Thorin katsoi hetken aikaa Bofuria, joka hiljeni heti.
”Se olisi voinut mennä pahemminkin. Menetimme jo Daisyn kantamat ruuat, joten säästäkää voimianne. Ruokaa ei ole enää niin paljon kuin äsken”, Thorin käski ja käveli lähemmäksi nuotiota.
”Kili”, Thorin aloitti.
”Älä nyt sano, että olisin muka taas ollut liian holtiton”, Kili huokaisi.
”Totta kai olit, älä nyt hulluja luule”, Thorin huomautti. Vaikka ääni oli vakava, siitä kuului pieni keveä sävy, ”Vaaransit itsesi ja veljesi sekä muutkin, mutta olette sentään kunnossa – kuten myös Daisykin.”
Kili oli sanomassa jotain, kun Fili potkaisi häntä jalkaan ja tajusi lopussa kuulleensa vähän kiitollisuutta enonsa äänessä. Kili hymyili vähän ja kiitti Oinia, joka tarjosi hänelle teekuppia.
