Ficin nimi: Maali! Tai jotain...
Ikäsuositus: K-11
Fandom: DRAMAtical Murder
Paritus: Noiz/Aoba
Tyylilaji: fluff
Varoitukset: kiroilua pikkuisen, joukko parrakkaita miehiä juomassa kaljaa. Pornografiasta maininta.
Yhteenveto:
Oli jotain paljon pahempaa kuin Rhymeä pelaava ja pornografiaa katsova poikaystävä.
Jalkapallofanaattinen poikaystävä.
A/N: Öh... joo. Fluffia. Minulta. Pft. Ikr.
Ei vaan, siis joo, näin maailman
maailman suloisimman gifin, oli pakko kirjoittaa siitä. Koujaku on virtahepo ja osallistun tällä
Se oikea ja sen haaremi -haasteeseen. Jees.
Maali! Tai jotain...
Aoban olisi pitänyt osata arvata. Eurooppalaisethan olivat outoja, ja Noiz oli idioottimainen kakara? Hän olisi todellakin pitänyt osata arvata. No, ehkei hän arvannut, mutta se ei poistanut häneltä yhtäkään syytä olla ärsyyntymättä.
Ei yhtäkään.
Ja kun Aoba yritti hakea Koujakulta henkistä tukea siihen suureen kärsimykseen, ainoa mitä se kirottu virtahepo teki, oli naljailu.
”Mitäs lähdit sen otakun matkaan, enkö varoittanut”, Koujaku oli sanonut, Aoba oli löytänyt itsensä vain pyörittelemästä silmiään.
”Olisitkin varoittanut. Mutta et varoittanut, ja nyt olen jumissa täällä. Tuon kanssa.”
Niin, jos Koujaku olisi varoittanut, että eräällä eurooppalaisella olisi muitakin taipumuksia kuin outo ruokakulttuuri ja nettipelien liikakulutus, Aoba olisikin voinut jopa kestää elämänsä Saksassa.
Mutta ei, oli jotain paljon pahempaa kuin Rhymeä pelaava ja pornografiaa katsova poikaystävä.
Jalkapallofanaattinen poikaystävä.
Ei jalkapallo itsessään ollut ongelma. Aoba myönsi, että jalkapallo oli suhteellisen mukavaa pelata ja ei sen katsominen kidutustakaan ollut. Kidutusta oli typerä poikaystävä, joka voisi opetella pitämään suunsa kiinni.
Ensimmäistä kertaa se tapahtui, kun Aoba jutteli coilinsa kautta isoäitinsä kanssa. Hän oli istunut rauhallisesti makuuhuoneessa ja kertonut siitä, miten oli saanut töitä japanilaista kulttuuria ihannoivasta kahvilasta tarjoilijana, kun
se tapahtui.
”JAAAAAAAAAA!”
”
Aoba? Onko kaikki hyvin?” Tae-kysyi tiukasti. Aoba kurtisti kulmiaan.
”Odota hetki”, sinihiuksinen mies vastasi ärsyyntyneenä, jätti coilinsa pöydälle ja katosi ovesta ulos olohuoneeseen.
”Mitä hemmettiä oikein teet?”
”DEUTSHLAND, DEUTSHLAND!”
Aoba sulki silmänsä: ”Noiz?”
Viimein Noiz kääntyi, naama punaisena huutamisesta ja katsoi hymyillen Aobaa.
”Saimme taas maalin! Voitamme Hollannin helposti ylihuomenna jos meno jatkuu näin”, hän seposti. Aoba huokaisi syvään.
”Huusit tämän takia?”
”No, minkä muunkaan?”
”Luulin, että sinulla on joku hätänä, idootti!”
Aoba lähti muristen takaisin makuuhuoneeseen.
”
Hemmetin idiootti...” Aoba mumisi itsekseen ja laittoi coilin taas käteensä.
”Täällä taas, mummi!” hän hihkaisi. Tae-san näytti nyökkäävän.
”Joten, mitä se melu sitten oli?” nainen kysyi uteliaana. Aoba kurtisti kulmiaan ärsyyntyneenä.
”Noiz katsoo
jalkapalloa”, hän sanoi kyllästyneenä.
”
TREFFER!” kuului taas olohuoneesta.
Aoba oli saanut kestää sitä jo kaksi viikkoa, kun hän lopulta kyllästyi olemaan samassa huoneistossa Noizin kanssa, kun kyseinen mies katsoi jalkapalloa. Joten se oli tullut Aoballe tavaksi mennä kävelylle aina kun Noiz alkoi suunnitella katsovansa yhtäkään ottelua sinä päivänä.
Ulkona, heidän pienessä ja romanttisessa lähiössään jo hetken käveltyään, Aoban oli myönnettävä, että ehkä Noiz oli hullu fanaatikko, mutta niin oli moni muukin. Eräästä ikkunasta näki, kuinka television yllä oli ripustettuna Saksan lippu ja sisältä näkyi joukko parrakkaita miehiä juomassa kaljaa. Aoba hymähti ajatukselle. Ehkä hän voisi antaa jalkapallolle mahdollisuuden. Hän kääntyi, vislasi Renille, jotta AllMate seuraisi häntä takaisin kotiin. Hän avasi oven, vielä ei kuulunut huutoa.
Hän käveli sohvalle nähdäkseen ruutua tuijottavan Noizin Aoba istui alas ja otti Renin syliinsä. Noiz vilkaisi häneen nopeasti ja hymyili.
”Jos huudat, muutan takaisin Japaniin”, Aoba tiedotti Noizia uhkaavasti. Noizin hymy muuttui peloksi.
Vartin päästä Noiz huusi ”
treffer”, eikä Aoba voinut kuin nauraa.
A/N2; OI KYLLÄ VAIN laitoin aoban työskentelemään maid-caféseen koska hahaa! Tyhmät headcanonit on tyhmiä ja nyt voin onnellisesti kuolla ajatellen Aobaa mulkoilemassa pervoja hovimestarinasussa.
