Nimi: Syksyistä kanssasi
Kirjoittaja: YourAngel
Ikäraja: S
Genre: fluff
Pairing: Remus/Sirius
Row omistaa hahmot ja kaiken muun minkä tunnistatte hänelle kuuluvaksi.
A/N: Jollain tunnilla taisin tämän idean tosiaan saada ja pakkohan sitä oli sitten ruveta kirjoittamaan.
Osallistuu Vuodenaika-haasteeseen vuodenajalla syksy.
Räiskyvän punainen lehti leijaili maahan. Ruska oli värjännyt puut kauniin värisiksi. Oli jo iltapäivä, kun Remus käveli ulkona. Hän oli vielä väsynyt, sillä viime yönä oli ollut täysikuu. Poika oli saanut tunteja vapaaksi ja päätti lähteä ulos raittiiseen syysilmaan.
Kevyt tuulenvire puhalsi Remuksen ohi, lennättäen tanssivia lehtiä maahan. Hän istahti läheisen puun juurelle ja nojasi sen runkoon sulkien silmänsä. Juuri kun hän oli ehtinyt rentoutua, suuri musta koira hyppäsi tämän kimppuun.
”Mitä ihm... Anturajalka oletko järjiltäsi?! Joku olisi voinut nähdä sinut! Ja eikö sinun sitä paitsi pitäisi olla oppitunneilla?” Remus kysyi.
Sirius vain tuijotti Remusta koiran silmillään ja heilutti häntäänsä. Remus pyöritti silmiään, mutta ei pystynyt estämään hymyä, joka pian karkasi tämän huulille. Hän ei osannut olla vihainen. Sirius oli Sirius.
Koira juoksi iloisesti ympyrää ja kierähti pian maahan makaamaan. Hetken kuluttua koiran paikalla makasi nuori poika. Hän oli yltä päältä värikkäiden lehtien peitossa. Sirius nousi ylös ilkikurinen ilme kasvoillaan.
Ennen kuin Remus ehti edes tajuta tilannetta, oli Sirius siepannut kasan lehtiä ja heittänyt ne Remuksen päälle. Lehdet takertuivat pojan hiuksiin ja kaapuun. Sirius nauroi. Remus katsoi Siriusta kulmiensa alta ja virnisti.
Nyt vuorostaan Remus nappasi lehtiä viskaten ne Siriusta päin. Tämä selvästi hätkähti, mutta ei mennyt pitkään, kun tämän kasvoille nousi sama ilme, joka hänellä oli aina kepposia keksiessään.
Sirius muuttui takaisin koiraksi ja loikkasi kohti Remusta kaataen tämän maahan. Remus alkoi painia Siriusta vastaan. Hetkeksi hän onnistuikin pääsemään voitolle, mutta sitten Sirius sai hänet taas maahan.
Painiessaan he joutuivat loivaan rinteeseen ja alkoivat kieriä lehtien peittämää mäkeä alas. Vauhti pysähtyi viimein suureen lehtikasaan.
Remus huomasi makaavansa ruskan värjäämien lehtien ympäröimänä takaisin ihmismuotoonsa muuttunut Sirius silmät ilkikurisesti nauraen päällään.
Hetki pysähtyi, meripihkan väriset silmät tuijottivat mustia. Pian Sirius kierähti maahan Remuksen viereen.
”Eikö sinun todella pitäisi olla oppitunneilla?” Remus kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
”Ääh...” Sirius mumisi ja kääntyi suutelemaan Remusta. ”Täällä on paljon hauskempaa.”
Remus naurahti vasten Siriuksen huulia. Remus tunsi kuinka Siriuksen kädet hivelivät hänen hiuksiaan. Pojan vatsassa lenteli lauma perhosia, jotka kutittelivat kivasti. Siriuksen huulet olivat kovin pehmeät vasten Remuksen rohtuneita huulia.
Sirius kuljetti käsiään pitkin toisen pojan kehoa saaden aikaan lämpöisiä väristyksiä. Remus näykkäisi Siriuksen alahuulta ennen kuin he irrottautuivat suudelmasta. Siriuksen huulille kohosi virnistys, ja Remus vastasi siihen.
Pojat painautuivat lähekkäin lehtien rapistessa heidän allaan. Vaikka ulkona oli melko kolea sää, molemmilla oli silti lämmin.