Tässä | Luna | Angst | K-11

[Winga]

Ficin nimi: Tässä
Kirjoittaja: Winga
Oikolukija: Kiirsu
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angst
Hahmo: Luna
Vastuuvapaus: Row'n kaikki mitä tunnistettavissa on, en tällä tienaa, leikin vain.
Varoitukset: Itsetuhoisuus
Yhteenveto: Vaikka hiljaisuus on juhlaa, ei elämä tässä sitä ole.
Kirjoittajalta: 12+, sanat lopussa.

Tässä

Painajaisista huolimatta Luna herää melkein virkeänä uuteen aamuun. Hän koettaa hymyillä Ollivanderille ja nähdä kauniin päivän, vaikka kivet hiertävät jalkoja hänen kävellessään tyrmän laidalta toiselle. Aamiaiseksi on vettä ja hapanta leipää, sen näkeminen etoo melkein yhtä paljon kuin syöminen. Melkein olisi parempi olla ilman, mutta toisaalta hän on jo niin väsynyt vähästä ruuasta, että ei tahdo kokeilla syömislakkoa.

Kun hän nousee pitääkseen itsensä liikkeessä, hän näkee miten haarojen välistä livahtaa hiiri. Tai ehkä rotta, se juoksee niin kovaa, ettei Luna ole varma. Minne sinä menet? Luna miettii, miettii, että seuraisi jos vain voisi.

Hetken jaloiteltuaan Luna palaa omaan nurkkaansa ja sulkee silmänsä. Ollivander nakuttaa seinää toisella puolella kuin viestejä lähettäen, mutta Luna ei jaksa keskittyä.

Vielä ei kuulu ääniä kaukaa eikä läheltä, ei kuulosta siltä, että kuolonsyöjät olisivat murhaamassa jonkun tai tulossa kuulustelemaan heitä. Lunaa naurattaa, koska hiljaisuus tuntuu juhlalta, mutta hän ei naura, koska se veisi liikaa energiaa.

Kun Luna taas jaksaa avata silmät, aika on rientänyt eteenpäin, ja lounas on ilmestynyt tyrmään: vettä ja jotain vihreää, mitä Luna epäilee lihaksi. Kun hän puraisee, hän maistaa vain suolan, ja kiroaa, koska vettä ei ole tarpeeksi.

Tyrmän ovesta käy vieno tuulenvire ja Luna jähmettyy. Hän kuulee sihinää ja arvaa sen Pimeyden lordiksi käärmeineen. Tyrmä muuttuu viileästä jääkylmäksi, ja Luna pelkää. Hän toivoisi voivansa ilmiintyä, antaisi jokaisen atominsa siirtyä johonkin muualle, aivan sama siirtyisivätkö ne edes samaan tilaan. Hän miltei tuntee raipan iskevän selkäänsä jo nyt, odottaessaan.

Paljaat jalat painuvat maahan tiukasti, kun Luna etsii todellisuutta, johon tarttua, koska kauhukuvat tekevät hetkistä vielä tuskallisempia. Kipu salamoi jalkoja pitkin aivoihin, kun pikkukivet uppoavat jalkapohjiin, tukahduttavat veren pysymällä paikallaan. Hetken hänestä tuntuu hyvältä, kun kipu vaeltaa kehon lävitse ja palauttaa hänet maan pinnalle ja tähän hetkeen. Ja sitten usva laskee taas mieleen, upottaa hänet todellisuuden synkkyyteen.

Pimeyden lordi ei ole tulossa, eikä se hyveellisenä itseään pitävä mies, joka sanoo olevansa armollinen, koska ei kiduta heitä.

Luna kaipaa isäänsä, kaipaa tämän pörheitä hiuksia, kaipaa tämän syliin. Ehkä tämä yö antaa hänen nähdä edes unissaan jotain hyvää, muistoja isästä.

Sanalista:

Spoiler: näytä

1. virkeä
2. kivi
3. hapan
4. ilman
5. haara
6. juosta
7. sinä
8. ja
9. viesti
10. murhata
11. juhla
12. vihreä
13. suola
14. vieno
15. käärme
16. viileä
17. atomi
18. raippa
19. paljas
20. kipu
21. vaeltaa
22. usva
23. hyveellinen
24. pörheä
25. yö

[Vendela]

Olipa hienosti totetutettu 12+ haaste! Vaikka tämä synkkä olikin, niin teksti kyllä soljui kauniisti eteenpäin ja nuo annetut sanat tuntuivat loksahtavan kuin itsestään tuonne tekstiin

Luna hahmona ja tuo Malfoyn kellari sopi tähän todella hyvin. Se, että tässä oli mukana myös ripaus canonia sai tämän tuntumaan jotenkin vielä hienommalta. En taida tästä nyt muuta osata sanoa kun pelkkiä ylistyssanoja, mutta tämä on kyllä niiden arvoinen Erityisesti sanojen hapan, käärme ja atomi käyttö oli erityisen onnistunutta. Ja hyveellinen, se oli myös oikein osuva ja onnistunut! Peter varmasti haluaisi olla hyveellinen, mutta on kaukana siitä!

Kiitos tästä iltapalasta!

Vendela

[Angelina]

Oon lueskellut näitä 12+ tekstejä mielenkiinnolla ja päätin napata tämän Kommiksesta kun näin että oli tarjolla! Luna on mulle ficcipuolella kovin outo hahmo, ei ole juuri tullut hänestä luettua, mutta musta hän oli tässä tosi hienosti ja uskottavastikin toteutettu!

Ihailen myös suunnattomasti sitä, miten hienosti olet saanut nuo sanat käytettyä tekstissä! Yksikään ei pistänyt silmään mitenkään väkisin väännettynä, en edes muistanut suurinta osaa haasteen sanoista tätä lukiessa.

Pidin tuosta, miten alussa Luna on vielä (tai ainakin yrittää) positiivinen, yrittää nähdä kauniin päivän ja hymyillä, mutta sitten pikku hiljaa alkaa pelko ja epätoivo iskeä.

Vielä ei kuulu ääniä kaukaa eikä läheltä, ei kuulosta siltä, että kuolonsyöjät olisivat murhaamassa jonkun tai tulossa kuulustelemaan heitä. Lunaa naurattaa, koska hiljaisuus tuntuu juhlalta, mutta hän ei naura, koska se veisi liikaa energiaa.

Tämä tuntui jotenkin käännekohdalta - alun pieni positiivisuus muuttui ihan täysin, kun tajusi että Lunan tekee mieli nauraa hiljaisuudelle siksi, että se tarkoittaa ettei ketään olla tappamassa. Tämä oli hieno ja mielenkiintoinen, kiitos!

[Hopearausku]

Aamupäivää!

En ole aiemmin lukenut Lunan ajasta kuolonsyöjien vankina ja kirjoissakin sitä käytiin läpi aika vähän, joten oli ehdottomasti virkistävää lukea tekstiä tästä näkökulmasta

Tässä ficissä tulee hyvin esille se tilanteen kamaluus, tietynlainen pelko ja väsymys kaikkeen. Tuntuu, että nämä tunteet voimistuvat entistä enemmän Lunan hahmosta - yleensä Lunasta on tottunut lukemaan positiivissävyisempiä juttuja, söpöhöpsöilyä ja hyväntuulisuutta, ja kontrasti tähän tekstiin on siksi aika hurja. Toisaalta tässä nähtiin myös paljon vilahduksia "normaalista" Lunasta, kuten hiiren määränpään pohtiminen. Voi että, tekisi mieli antaa yksi oikein iso hali Lunalle!

Lunaa naurattaa, koska hiljaisuus tuntuu juhlalta, mutta hän ei naura, koska se veisi liikaa energiaa.

Tämä virke jäi mieleen erityisen lohduttomana. Että niinkin pieni asia kuin se, ettei kukaan ole kokemassa kipua, on juhlan aihe! Toisaalta korostaa myös tilanteen kamaluutta, ettei pienistä iloista voi edes kunnolla nauramalla nauttia nälästä ja energianpuutteesta johtuen... Ihan kamalaa, ettei ole mahdollisuuksia edes pieniin elämän merkkeihin, kuten nauruun - ehkä se saa kaiken tuntumaan vielä toivottomammalta.

Tämä oli hieno lukukokemus, kiitos!