Nimi: Nikotiini
Kirjoittaja: Amalia
Beta: Westy oli kiva jee jee
Fandom: Frendit
Ikäraja: K-11
Genre: noo angstia ainaki ja songfic
Paritus: Joey/Chandler
Vastuuvapautus: hahmot ei oo mun en saa rahaa y m s also lyriikat on ihanan aleksanteri hakaniemen eikä myöskään mun
A/N: Moi katoin frendit just kolmatta kertaa tänä vuonna läpi ja teki mieli kirjottaa mun lempparihomoista jotain kivaa ♥
Maanantai. Chandler istui pöytäsaarekkeen ääressä ja hörppi kahvia hiukset pystyssä. Ensimmäinen päivä ilman tupakkaa ja vierotusoireet tuntuivat liian vahvoina. Kädet tärisivät niin, että oli pakko laskea kuppi pöydälle ettei se olisi kohta säpäleinä lattialla. Kohta olohuoneeseen käveli Joey. Kaunis, väsynyt Joey. Maailman suloisin, unenpöpperöinen Joey. Chandler ravisteli päätään. Hänen ystävänsä Joey. Ystävä, eikä mitään muuta. Sormet puristivat kahvikuppia tiukemmin.
”Huomenta, Chandler”, Joey sanoi haukotuksen takaa ja käveli toiselle puolelle pöytää. ”Onko minullekin kahvia?”
”Siitä ottaa vaan”, toinen vastasi mumisten. Aivot jumittivat aivan liikaa. Ja nyt oli vasta viikon alku. Joeyn sormenpäät koskettivat muka epähuomiossa Chandlerin rystysiä.
Tiistai. Samanlainen aamu, nikotiinivieroitusoireet pahenivat. Chandler olisi antanut mitä vaan, jos olisi voinut sytyttää yhden tupakan ja imeä katkeransuloista, niin huumaavaa nikotiinia verenkiertoonsa. Joey tuli suihkusta pelkkä pyyhe ympärillään. Heidän katseensa kohtasivat hetkeksi. Chandler punastui. Joey virnisti.
Hetki meni ohi ja Chandler jäi yksin lepotuoliinsa harkitsemaan itsemurhaa tai maanpakoa. Tai kumpaakin.
”Lähden koe-esiintymään, pidä peukkuja!” Tällä kertaa pukeissa huoneestaan tuleva Joey ilmoitti ja Chandler vain nyökkäsi.
Keskiviikko. Chandlerin päätä särki. Hän istui lepotuolissaan silmät kiinni, yrittäen ajatella mitä tahansa muuta kuin tupakkaa epätoivo mielen päällä. Jokainen aamu, jokainen uusi päivä oli kidutusta ja tuskaa. Tämäkin masentavanharmaa keskiviikkopäivä. Joeyn huoneen ovi aukesi kun näyttelijä astui ulos pelkät bokserit päällä. Hän hymyili ystävälleen ja kävellessään ohi, pörrötti hieman Chandlerin hiuksia saaden toisen koko kehon täyteen pieniä sähköiskuja. Chandler tuijotti suu auki Joeyn perään.
”Kerää itsesi, Bing”, kuului huuto ennen kuin kylpyhuoneen ovi läimähti kiinni. Chandlerin läpi kulki sarja kylmiä väreitä.
Torstai. Chandler oli juuri tullut töistä ja kävellyt käytävän toiselle puolelle, kun Joey käveli Monican jääkaapille. Sydän hakkasi ylikierroksia ja mieli teki juosta parvekkeelle sytyttämään tupakka, toinen ja viidestoista. Muut juttelivat jostain turhasta, mutta Chandler ei nähnyt tai kuullut ketään muuta kuin Joeyn, joka söi sohvalla kanaa ja silmillään Chandleria. Viikonloppu lähestyi.
”Mennään kahvilaan”, Phoebe huikkasi ja niin he menivät, Chandler joukon hännillä.
Perjantai. Viikon vaikein aamu. Chandler säntäsi töihin ennen Joeyn heräämistä. Työnteosta tosin ei tullut mitään, ajatukset laukkasivat jossain aivan muualla. Chandler janosi nikotiinia.
Töiden jälkeen hän käveli ostamaan sixpackin olutta ja meni sydän kurkussa kotiin. Lepotuolissa makoillut Joey nousi ylös ja mittaili toista katsellaan ennen kuin haki itselleen oluen. Chandler käveli omaan tuoliinsa ja telkkarissa pauhasi Baywatch. Sanoja ei tarvittu.
Lauantai, aamuyö. Joeyn huulet Chandlerin kaulalla, Chandlerin sormet Joeyn selässä ja hientuoksuinen makuuhuone. Vaativat, himontäyteiset kielisuudelmat ja huoneen täyttävä ynähtely, se kaikki sai nikotiinin unohtumaan. Hetkeksi.
”Nämä meidän lauantait on kivoja”, Joey virnisti kuiskatessaan Chandlerin korvaan. Chandlerin läpi kävi kylmän väreet ja hän nyökkäsi. Lauantaiyö oli joka ikisen viikon kohokohta, sitä ei käynyt kiistäminen.
Sunnuntai. Joeyn tuoksuinen tyyny, yksin sängyn vasemmalla puolella. Sunnuntait olivat aina raskaita. Epämääräinen ihastuksen ja ahdistuksensekainen tunnetila velloi Chandlerin sisälmyksissä, kun hän kaivoi yöpöytänsä laatikosta askin ja alkoi pyöritellä sitä sormissaan.
”Helvetin Joey Tribbiani”, mies murahti, kaivoi esiin yhden tupakan ja sytytti sen.
Mut meillä on aina vaan iltoja
Jotka ei kestä päivänvaloo
Et ikinä kelaa seuraavii kertoja
Siks sun on niin helppo sanoo
Et älä viiti pliis
Eletään hetkessä
Oot mussa kiinni
Mut et oo mun mielessä
Tässä tuulessa et saa mua syttymään
Mä oon sun huulilla, en koskaan enempää
Kuulemma voit lopettaa
Just sit ku sua huvittaa
Mut mä oon sulle niinku nikotiinia
Sun on vaikee pysyy eros ajatuksesta
Et millä tyydyttäisit halun ensi viikolla
Mä oon ku maku joka maistuu vielä aamulla
Sä voisit katuu mut ku en mä sua kiinnosta
