Ficin nimi: Erehdyksiä
Kirjoittaja: Ernesti96
Ikäraja:K11(Varmuuden vuoksi vaikka kyllä S varmaan riittäisi)
Fandom: `allo `allo (Suomeksi: Maanalainen armeija iskee jälleen)
Tyylilaji: huumori
Vastuuvapaus: En omista hahmoja enkä valitettavasti saa rahaakaan on se elämä julmaa.
A/N: Ensimmäistä kertaa elämässäni mä todella julkaisen täällä jonkin muun fandomin fickin kuin Potterin miten jännittävää tää ei oo mikään erityinen ihan vaan aikaa tuhlatakseni tällaisen kirjoitin.
René Artois oli murtautunut salaa kenraali Von Klinkerhoffenin huoneeseen toimittamaan tehtäväänsä jonka oli saanut Ranskan vastarintaliikkeeltä. Valitettavasti hän oli kuitenkin lyönyt päänsä ja saanut muisti menetyksen. Hän yritti löytää tiensä ulos linnasta, mutta eksyikin Luutnantti Gruberin huoneeseen, jossa Gruber oli nautiskelemassa lämpimästä vaahtokylvystä.
”René, miten mukava yllätys”, sanoi Gruber hymyillen nähdessään yllätyksekseen Renén ”Ojentaisitko pyyhkeeni?”
René haki Gruberin pyyhkeen ja ojensi sen hänelle. Gruber kävi laittamassa vaatteet päälleen sillä välin, kun vielä hivenen tokkurainen René päättää mennä pötkölleen Gruberin sängylle.
Kun Gruber palasi, René oli ehtinyt jo nukahtaa hänen sängylleen. Gruber yritti turhaan ravistella hereille kuhmuotsaista Renétä. René oli kuitenkin niin hurmaava nukkuessaankin, että Gruber päätti luovuttaa ja antaa miehen nukkua.
Gruber kävi tekemässä ilta toimensa, joiden jälkeen hän riisui vaatteensa, sillä hän tavallisesti nukkui kalsareillaan. Gruber kapusi sänkyynsä Renén viereen ja peitteli itsensä ja Renén pehmoisella untuva peitteellä. Hän painautui kiinni Renén miehekkääseen ruhoon peitteen alla. Gruber nautiskeli Renén ruumiin lämmöstä, kunnes lopulta autuaana nukahti hänen viereensä pitäen kättä hänen lämpöisen rintansa päällä.
Aamulla jo muistinsa eilisiä tapahtumia lukuun ottamatta takaisin saanut René näkee herätessään järkytyksekseen nukkuvansa kylki kyljessä alastomassa Luutnantti Gruberin kanssa.
”Ai minun pääni. Mitä mä olen tehnyt? Voi ei. En kai mä vaan ole oikeasti ollut näyn humalassa?” valitti René.
Hän nousi sängystä ja lähti huoneesta Gruberin huomaamatta.
Cafe Renéhen vihdoin takaisin ehdittyään, hän näki vaimonsa Edithin ja tarjoilijattaret Yvetten ja Mimin, jotka kaikki yhdessä itkeskelivät ja kuuluttivat, sitä kuinka hieno ja rohkea mies René on. Kun naiset näkivät Renén kävelevän kahvilan ovesta sisään, he kuitenkin lopettavat itkunsa ja juoksevat Renén luo.
”Luulimme että ne natsit pidätti sinut”, sanoi Edith helpottuneena.
”Oi René mitä me olisimme tehneet, jos natsit olisi ampunut sinut?” voihki Yvette.
”Luulimme ettemme enää koskaan näkisi sinua”, toteaa Mimi.
”Mitä tapahtui?” kysyy Edith kummastellen.
”Kommunistinen vastarintaliike otti minut vangiksi, sille he luulivat minua valeasuiseksi saksalaiseksi upseeriksi, mutta pääsin karkuun, kun he nukkuivat”, valehtelee René, jonka mielestä on parempi, ettei hänen vaimonsa ja tarjoilijansa tiedä hänen nukkuneen yönsä luutnantti Gruberin kanssa.
”Ne riivatun punikit”, sylkäisee Mimi väliin.
”Kahvila täytyy avata”, hoputtaa René, joka on huomannut, kuinka paljon kello on ”Laskekaa tuolit”
He kaikki alkoivat laskemaan tuoleja, jonka jälkeen he avasivat kahvilan.
Myöhemmin päivällä luutnantti Gruber saapui Cafe Renéhen. Hän lampsi tiskille ja tilasi portviiniä.
”René lähditte kovin aikaisin tänään. Olisitte toki jäänyt aamiaiselle”, sanoi Gruber kohteliaaseen sävyyn.
”Ei en minä olisi voinut, kun piti avata kahvila”
”Mutta kyllähän Edith ja tarjoilijattaret olisivat sen voineet hoitaa”
”Mutta kahvilalla on aina paljon työtä, joten mitä enemmän käsiä sen parempi. Ymmärräthän?”
”Totta kai”, sanoi Gruber ”Poikkea toki joskus toistekin”
”Jos vain liikenee aikaa”, selittelee René, joka ei vieläkään tiedä, eikä haluakaan tietää, mitä illalla on tapahtunut ”Yrittäjällä on aina kiire. Ymmärräthän?”
”Niinpä tietenkin” sanoi Gruber hieman pettyneeseen sävyyn ja joi portviininsä loppuun ja poistui kahvilasta.
Renén mieltä jäi vaivaamaan iltaiset tapahtumat ja hän halusi selvittää Gruberin kanssa erehdyksensä, joten hän meni Gruberin luo hänen huoneeseen.
”Aa René miten mukava yllätys”, tervehti Gruber lempeästi hymyillen ”Mitäs sinä täällä teet?”
”Niin tuota minä halusin keskustella eilisillasta”, vastasi René.
”Mitä siitä?” kysyi Gruber kummeksuen kallisten päätään.
”Siitä mitä tapahtui”
”Ai siitä kun te nukahditte minun sängylleni?” kysyy Gruber ”Ei se mitään”
”Siis hetkonen mitä oikeastaan eilen kävi?”
”Tulitte minun huoneeseeni, kun olin kylvyssä ja sillä välin, kun kävin laittamassa vaatetta päälle, nukahditte sängylleni, ettekä heränneet millään”
”Ai okei. No ei sitten mitään”, sanoi René ja oli lähdössä pois.
”Älkää menkö vielä. Jääkää toki lasilliselle”
”Ei kiitos. Minun on mentävä. täytyy tehdä vielä valmisteluja huomiseksi”, sanoi René ja lähti huojentunein mielin takaisin kahvilalle.
