// Alaotsikko: FF100, albumihaaste sekä FF10, Charlie ja Fred Weasley
Title: Et vastaa
Author: Jennie
Rating: S
Genre: Angst
Päähenkilöt: Charlie ja Fred Weasley
Summary: En voinut vajota varjoihin, vaikka juuri sitä halusin vain kaikista eniten. Halusin paeta.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. Kappale ei myöskään kuulu minulle. En saa tästä korvausta.
A/N: Charlien PoV Fredin kuolemasta. Osallistuu albumihaasteeseen biisillä Michelle Branch - Paper Pieces, sekä FF10, jossa aiheena on Weasleyn suku, sanaan Varjo. Sekä liitin tämän nyt samaan syssyyn myös FF100, sanalla Kuukaudet.
Kertokaa mitä mieltä olette, itse en ole oikein varma, mutta julkaisen kuitenkin!
Et vastaa
Kaipaan sunnuntai-iltoja, kun päivää ennen koulua, istuimme olohuoneessamme jokainen tehden jotain omaa, mutta kuitenkin kaikki yhdessä. Kaipaan niitä aamuja, kun nousimme väsyneinä sängyistämme ja kävelimme alakertaan syömään. Istuit usein vieressäni ja kyynerpäämme kolhivat toisiamme. Kaipaan niitä iltäpäviä, kun lähdimme ulos viileään ilmaan, nousimme luudillemme, joiden päissä oli kultapunainen lippu ja pidimme hauskaa. Äänemme kuulivat varmaan kaikki naapurimme, mutta emme välittäneet. Kaipaan sinua.
Kun näin sinut lattialla liikkumatta, tunsin miten hengitykseni salpaantui. Käsistäni katosi tunto. Silmissäni sumeni. Päätäni alkoi särkeä. Ajatukseni pysähtyivät. Sydämeni meni rikki.
Seuraavina päivinä yritin olla vahva. Halusin olla vahva. Halusin muille antaa tilaisuuden itkeä, surra ja olla voimattomia. Minä en voinut. En voinut tehdä sitä muille. En voinut vajota varjoihin, vaikka juuri sitä halusin vain kaikista eniten. Halusin paeta.
Itkin ensimmäistä kertaa, kun siitä oli kulunut kuukausi. Lähdin kotoa pois ja annoin kyyneleiden valua samalla kun katselin lohikäärmeitä. Edes heidän tasainen hengitys ei tuonnut minulle takaisin rauhallisuuden tunnetta, minkä ne pystyivät tekemään kuukausi sitten.
Siitä on kulunut vuosi. Monta sataa päivää, monta kymmentä viikkoa. Ja jokaisena päivänä tämän vuoden aikana, tuntuu että rikki mennyt sydämeni ei ole koskaan parantunut. Siihen sattuu. Se ei suostu pitämään sisällään mitään muita tunteita, kuin väsymystä ja surua. Haluan kaiken takaisen. Haluan takaisin ne sunnuntai-illat ja väsyneet aamut. Haluan takaisin rennot iltapäivät. Haluan sinut takaisin.
En ole käynyt enää kotona. En voi palata sinne. Sinun henkesi on siellä liian kiinteä. Se on liian läsnä. Haluaisin vielä joskus pystyä päivän olemaan ajattelematta sinua. En siksi etten välittäisi, vaan siksi, että haluaisin päästää irti.
Huudan nimeäsi, mutta sinä et vastaa.
***
Michelle Branch - Paper Pieces
Dada duda duda duda duda du dada duda dada
dada duda duda duda duda du dada duda dada
Called your name today but no one answers any more,
you turned and ran away like someone came and locked the door,
paper pieces lyin' on the floor,
I fall to pieces now the coffees' black and my heart is sore.
*Pick me up tape me together, dadadadada-
like paper pieces on the floor.
Dada duda duda duda duda du dada duda dada
dada duda duda duda duda du dada duda dada
Since you left that day I've realized my minds made up on you,
my heart is capsized and I don't know what I'm gonna do.
*Pick me up tape me together, dadadadada-
like paper pieces on the floor.
Pick me up tape me together, dadadadada-
like paper pieces on the floor,
paper pieces on the floor :
and I call out to you,
oh, but you turn,
yes you turn away-
Dada duda duda duda duda du dada duda dada
dada duda duda duda duda du dada duda dada
Called you name today but no one answers any more.
*Pick me up tape me together, dadadadada-
like paper pieces on the floor.
Pick me up tape me together, dadadadada-
like paper pieces on the floor,
Pick me up tape me together, dadadadada-
like paper pieces on the floor,
paper pieces on the floor
(call me,call me, call me, call me)
Dada duda duda duda duda du dada duda dada
dada duda duda duda duda du dada duda dada