Title: Painajaisia
Author: Steffi
Fandom: Avengers
Rating: K-11
Genre: romance, drama, adventure
Pairing: Steve Rogers/Thor
Disclaimer: En omista kyseisiä henkilöitä, vaikka kyllä todellakin haluaisin. En hyödy tai ansaitse, paitsi sen kirjottamisen tuoman ilon.
A/N: Ensimmäinen Avengers tekstini(ja muutenkin ensimmäinen tekstini, joka ei ole jääkiekkoa) mutta oli pakko kirjoittaa, koska olen edelleenkin aivan rakastunut kyseiseen elokuvaan˂3 Löytyy myöskin englanniksi
LJ:stäHuuto kiirii läpi taistelukentän. Kaikki ympärillä pysähtyy, kun Kapteeni Amerikka lyyhistyy maahan. Hän pitelee molemmin käsin vatsansa läpi mennyttä keihästä ja kipu vääntää hänen kasvonsa irvistykseen. Taivaalla jyrähtää ja ennen kuin kukaan ehtii tekemään mitään, Ukkosen jumala laskeutuu vihollisen ja Steven väliin suojellakseen rakastaan.
Steve vain kierii maassa, mikään asento ei satu toista vähempää. Natasha juoksee kapteenin luokse. "Steve... Steve! Yritä rauhoittua." Steve kuulee kyllä, mutta ei pysty toteuttamaan käskyä, pyyntöä tai kehotusta, mihin se nyt ikinä luokitellaankaan.
"Minä... en pysty."
"Keihäs ei ole mikään tavallinen keihäs, vaan se on myrkytetty ja myrkky leviää nopeasti Kapteenin ruumiiseen. Te ette voi tehdä mitään," kuuluu varoittava ääni ja Thorin veli astelee esiin.
"Mitä sinä olet tehnyt?!" Thor huutaa.
"Vain sen, mikä minun oli tarkoituskin."
***
Thor istuu rakkaansa sairaalavuoteen vieressä. Stevellä ei ole paljoa aikaa jäljellä enää. Hänen kipunsa vain vahvistuu, kun myrkky leviää nopeasti koko ruumiiseen.
"Minä... olen niin pahoillani," Steve kuiskaa, kun ei enää kivultaan pysty kunnolla puhumaan.
"Ei sinun kuulu olla pahoillasi, et voinut tehdä mitään," Thor sanoo ja tuntee äärimmäistä surua, johon sekoittuu puhdasta inhoa ja vihaa veljeään kohtaan.
Mies jota hän rakastaa yli kaiken, makaa nyt heikkona sairaalan sängyllä. Hänen puna, valko, sininen asunsa on vaihdettu valkoiseen kaapuun, joka saa hänet näyttämään haamulta. Kaikki tämä vain sen takia, että Thor jaksoi uskoa, että saisi veljensä, sen oikean ja hyvän veljensä takaisin.
Kaiken kivun keskellä Steve on silti pystynyt säilyttämään sen Kapteenille kuuluvan tyyneyden, eikä hän näytä vieläkään pelkäävän tulevaa. Niin moni asia, jota Thor hänessä rakastaa tulee esille juuri näin ja hän rakastaa tuota miestä, rakastaa enemmän kuin mitään muuta.
Steve kerää viimeiset voimansa ja antaa Thorille sen viimeisen hymynsä, joka on niin monta kertaa parantanut Thorin päivän.
”Rakastan sinua,” hän sanoo ja Thor antaa hänelle viimeisen suudelman. ”Minulla on kaikki hyvin,” hän kuiskaa ja sulkee silmänsä.
Pikku hiljaa hänen kasvonsa kadottavat ilmeikkyytensä ja hän on poissa. Kapteeni Amerikka on poissa.
”Steven?” Thor kuiskaa ja silittää rakkaansa poskea. ”Steve…” kyyneleet kohoavat hänen silmiinsä ja kaikki inhimilliset surun tunteet vain voimistuvat, mutta hän ei välitä. Tänään tällä hetkellä hän on ihminen. Ei jumala, eikä edes puolijumala, vain ihminen.
***
”Steeveeen!” Thor herää huutaen.
Steve avaa silmänsä ja tarttuu heti Thoria kädestä. Tämä on nähnyt jo viimeisimmän taistelun jälkeen monia painajaisia. Ne kaikki ovat liittyneet Steveen ja hän uskoo, että tämä on taas yksi niistä. Kaikissa niissä Steve on kuollut. Tämä johtuu ehkä siitä, että Steve meinasi loukkaantua viime taistelussa, mutta selvisi sitten kuitenkin, kun Thor pelasti hänet.
”Mikä hätänä?” hän kuitenkin kysyy.
”Näin taas niitä painajaisia… minä en halua menettää sinua.”
”Se oli vain unta. Minä olen tässä, etkä sinä minua menetä,” Steve sanoo, painaa päänsä Thorin rinnalle ja laittaa vielä kätensä tämän ympärille.
Thor laittaa pian kätensä Steven ympärille, suutelee vielä tämän hiuksia, ennen kuin sulkee silmänsä uudelleen.
