Hobitti | Ajan haalentamia muistoja, S, Bagginshield, 7/7

[LillaMyy]

Title: Ajan haalentamia muistoja
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: viittauksia Thorin/Bilboon
Genre: tajunnanvirtahaikeutta
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Bilbo on palannut seikkailustaan ja opettelee asumaan taas Repunpäässä kuten kunnollisen hobitin kuuluu.
Challenges: Spurttiraapale III (Kierros 8 )
A/N: Tästä piti tulla ensimmäinen kunnon yritelmäni Bagginshieldistä, mutta sittenpäs se lähtikin ihan uusille urille, joten ei siitä sitten ihan tullutkaan sitä, mitä piti. Tässä on siis vuosi 2942, eli Bilbo on juurikin palannut takaisin Kontuun pienen seikkailunsa jälkeen ja opettelee asumaan taas omassa pienessä kolossaan, joka kumisee tyhjyyttään.

1 Spurttiraapale, säde

Auringon ensi säteet herättivät ulkona nukkuvan Bilbon. Hän hieraisi viimeisetkin unen jäämistöt pois silmistään ja nousi ylös maasta jäseniään venytellen. Hän jostain kumman syystä osannut nukkua omassa, pehmeässä sängyssään vielä, joten hän nukkui usein ulkona. Kenties syynä oli se, että hän oli seikkailunsa aikana nukkunut useammin kivikovassa juurakossa kuin missään pehmeässä, kenties unikaverin puute, mutta oli miten oli, Bilbo mielummin väisti pehmeää sänkyään ainakin vielä toistaiseksi.

Hobitti hipsi takaisin koloonsa ennen kuin naapurit heräisivät ja huomaisivat hänen nukkuneen ulkosalla. Mistäs sitä tiesi, vaikka nämä luulisivat tämän sammuneen sinne, eikä se nyt sopinut sitten ollenkaan? Bilboa ei suuremmin häirinnyt hänestä ja hänen seikkailustaan Hobittilassa kulkevat juorut, mutta ei hän nyt sentään halunnut juopon mainetta saada. Sisällä Repunpäässä Bilbo etsiytyi ruokakomerolleen, joka ammotti edelleen tyhjyyttään. Hän oli saanut suurimman osan huonekaluistaan joko takaisin tai vaihdettua uusiin, mutta komeron täydennys oli Bilbolla edelleen kesken. Eräät tietyt kääpiöt olivat tyhjentäneet sen vuosi sitten lupaa kysymättä, joten hobitilla oli suuri urakka edessään sen täyttämisen kanssa.

Auringon kivutessa yhä korkeammalle ja korkeammalle Bilbo istuskeli työpöytänsä ääressä ja katseli erästä karttaa. Sen yläreunassa oli yksi yksittäinen vuori, jonka ylle oli piirretty lohikäärme. Hän muisteli seikkailujaan, ja niiden aikana tapaamiaan uusia ystäviä, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan.

[LillaMyy]

A/N: Nojoo, nyt olen jopa aikataulussakin tämän kanssa. : DD

2 Spurttiraapale, haalea

Bilbo havahtui ajatuksistaan kesken erään tietyn seikkailumuistonsa posket hehkuen, kun jokin kolahti. Hän huomasi tiputtaneensa vahingossa karttansa lattialle pohjineen päivineen. Kun hän oli nyt kerran herännyt takaisin todellisuuteen, päätti Bilbo mennä hakemaan teensä. Se oli jäähtynyt haaleaksi seisottuaan keittiön pöydällä ties kuinka pitkään, mutta hobitti joi sen kuitenkin pitkin hampain. Häntä laiskotti, eikä hän jaksanut keittää itselleen uutta pannullista, joten hän joi haalean teensä irvistellen.

Juotuaan teensä Bilbo metsästi piippunsa kaikkien muiden kolon sotkujen seasta ja meni istumaan pihamaalleen polttelemaan. Se jotenkin rauhoitti hänen mielensä joka kerta, kun hän sai olla vain kaikessa rauhassa ja Bilbo kaipasi rauhaa.

[LillaMyy]

A/N: Tässä kohtaa canon saa joustaa, koska Ruusan isän (Tolman Tölli) äidin nimeä ei ole mainittu ja netistä on puolimahdotonta löytää hobitti-nimigeneraattoria tai mitään muutakaan, niin nappasin TSH:n liitteistä Dora Reppulin Ruusan isoäidiksi. P.S. En jaksanut pohtia, minkä mutkan kautta Dora ja Bilbo ovat sukua, joten puhun vain sukulaisista täällä.

3 Spurttiraapale, tanssia

Seuraavana päivänä Bilbo osallistui kutsusta yllättyneenä Kolo Töllin ja sukulaisensa Dora Reppulin häissä. Yllättyneenä, koska hän ei kummemmin tuntenut kumpaakaan, ja hän oli muutenkin enemmän tai vähemmän erkaantunut Hobittilan ”kunnollisesta väestöstä” seikkailunsa jälkeen. Ei tarkoituksella, mutta se oli tapahtunut aivan kuin vaivihkaa ja vahingossa.

Bilbo seurasi vierestä, kuinka muu hääkansa tanssi antaumuksella ilosta ja onnesta, ja pohti samalla kuinka olisi itsekin halunnut tuntea samanlaista riemua. Se ei kuitenkaan ollut sallittua hänelle, koska hänen ilonaiheensa oli viety häneltä kotkien kaarrellessa heidän päidensä yllä. Bilbo yritti hymyillä Doran katsoessa häntä iloisena, vaikka hänen tekikin mieli itkeä muistellessaan Thorinin viimeistä henkäystä hänen luonaan.

[LillaMyy]

4 Spurttiraapale, taivas

Kotkat kaartelivat korkealla taivaalla, mutta Bilbo hädin tuskin edes huomasi niitä. Hän oli liian keskittynyt siihen tuskaan, joka repi parhaillaan hänen pientä sydäntään kappaleiksi. Thorin oli saanut pitää Vuorenalaisen kuninkaan manttelinsa vain hetken aikaa, mutta silti hän näytti hobitin vieressä maatessaan aivan yhtä kuninkaalliselta kuin astuessaan ensimmäistä kertaa Repunpään ovesta sisäänkin. Bilbo ei silloin ollut voinut aavistaakaan, kuinka paljon tuo kääpiö tulisi merkitsemään hänelle. Silloin hän ei ollut edes kuvitellut tutustuvansa tähän ikinä! Ja nyt Bilbo istui Thorinin kuolleen ruumiin vieressä ja kyyneleet polttivat hänen silmiään. Ne valuivat hänen poskiaan pitkin vuolaina virtoina, eikä niitä käynyt pysäyttäminen.

Bilbo ei ollut tiennyt ajasta tuon taivaallista. Hän oli vain jossain kohtaa tajunnut, että taistelu oli ilmeisesti loppunut, koska Gandalf tuli kaikessa rauhassa istumaan hänen viereensä kaivelemaan piippuaan. Kumpikaan ei sanonut mitään. Istui vain. Istui ja kunnioitti edesmennyttä Vuorenalaista kuningasta.

Bilbo heräsi hätkähtäen ja huomasi nukahtaneensa tuoliinsa omassa pienessä kolossaan. Aluksi hobitti ihmetteli, mikä kumma hänen poskeaan kutitti, kunnes hän tajusi yksittäisen pienen kyyneleen valuneen poskelleen. Hän pyyhkäisi sen hihaansa ja lähti tepsuttelemaan kohti makuuhuonettaan ja sänkyään. Kenties hänen olisi aika opetella taas nukkumaan siellä. Josko se vaikka auttaisi siihenkin, ettei hän nukahtelisi joka paikkaan, kun ulkona nukkuminen nosti kamalat muistot pintaan unissa.

[LillaMyy]

5 Spurttiraapale, korppi

Bilbo touhusi pitkästä aikaa puutarhassaan. Hän oli istuttamassa Beornin puutarhasta nappaamaansa tammenterhoa pienen pihamaansa reunaan. Siitä tulisi vielä kasvamaan komea yksilö jonakin päivänä. Hänen siinä puuhaillessaan lehahti korppi istumaan Repunpäätä ympäröivälle aidalle. Bilbo seisoi selin siihen, joten hobitti ei aluksi huomannut lintua.

Hetken kuluttua korppi kuitenkin rääkäisi kuuluvasti, ja Bilbo kääntyi hätkähtäen. Hän tuijotti ilkeän näköistä lintua hetken ja oli jo hätistämässä sen pois aidaltaan, kunnes huomasi sen koipeen sidotun käärön. Bilbo katsoi korppia arvioivasti ja päätti uskaltaa napata viestin sen koivesta.

Hobitti luki viestin ja raapusti nopeasti lyhyen vastauksen. Hän sitoi viestin takaisin korpin jalkaan, ja se lehahti tiehensä.

[LillaMyy]

6 Spurttiraapale, punainen

Viestissä Balin oli ilmoittanut olevansa menossa Sinivuorille syksyn alettua ja oli kohteliaasti kysynyt mahtaisiko Bilbo olla kotona vastaanottamassa häntä. Hobitti olikin nopeasti kirjoittanut vastauksen, että pitäisi huolen olevansa kotona odottamassa kääpiötä, koska hän paloi halusta kuulla uutisia Ereborilta, vaikka niihin ei kuulunutkaan enää eräs tietty kääpiö.

Viikkoja myöhemmin Bilbo istuksi keittiössä viihdyttämässä vierastaan. Balinin punainen huppu roikkui eteisen naulassa aivan kuten vuosi sittenkin. Nyt punainen huppu vain sattui olemaan ainoa naulassa roikkuva huppu, kun taas vuosi sitten siellä oli roikkunut kolmetoista huppua. Bilbon mielestä tämä oli kuitenkin parempi kuin ei yhtään, mutta jotenkin kolossa tuntui edelleen kauhean hiljaiselta verrattuna vuoden takaiseen. Balin kertoili Ereborin kuulumisia, ja Bilbo kuunteli niitä ahnaasti. Vanha kääpiö ei virkkanut sanallakaan mitään Thoriniin liittyen, mistä Bilbo oli kiitollinen, vaikkei ollutkaan sanonut mitään.

Useaa tuntia myöhemmin kaksi punanenäistä toverusta kömpivät kumpikin sänkyihinsä nukkumaan, jotta heräisivät aamunkoitteessa edes joten kuten virkeän oloisina. Bilbon unia kuitenkin vaivasi Yksinäinen vuori.

[LillaMyy]

A/N: Ehkä mä voisin laittaa tämän vikankin jo tänne, kun sen kerta olen valmiiksikin jo saanut. (:

7 Spurttiraapale, valinta

Vuosia myöhemmin Bilbo teki valinnan, joka tulisi mullistamaan hänen, erään nuoren hobitin ja, heidän kummankaan tietämättä, myös koko Keski-maan elämän täysin. Hän nimittäin päätti ottaa luokseen Repunpäähän asumaan nuoren Frodo Reppulin, joka oli vastikään menettänyt molemmat vanhempansa veneonnettomuudessa.

Bilbo ei itsekään osannut oikein sanoa, johtuiko hänen valintansa säälistä nuorta hobittia kohtaan vai itsekkyydestä ja toivosta yksinäisyyden loppumisesta. Sen hän kuitenkin tiesi, että nuori Frodo toisi lisää elämää synkkään ja tyhjään koloon, vaikka sekään tuskin tulisi vetämään vertoja kolmentoista kääpiön aiheuttamalle kaaokselle.

Frodon astellessa ensimmäistä kertaa Repunpään ovesta sen asukkina Bilbo tiesi tehneensä oikean valinnan oli sen syy sitten mikä tahansa.

[The Pure-Blood Princess]

Päätin nyt säästää tän kommentin tänne loppuun, vaikka ensin mun pitikin kommentoida joka osan jälkeen erikseen. Mutta kun raapaleiden (järkevä) kommentointi on mun mielestä joka tapauksessa vähän haastavaa niin ajattelin, että ehkä saan sanottua nyt jotain hieman järkevämpää. (: Tai sitten en. xD

1
Aika mielenkiintoinen ajatus, että Bilbo nukkuisi ulkona kotiin palattuaan. Mulle ei oo ikinä tullut mieleenkään sellaista, mutta ihan mahdollista kun tämä on kerran tottunut nukkumaan ulkona seikkailunsa aikana. Arkeen palaaminen ja elämän jatkaminen Hobittilassa on varmasti ollut joka tapauksessa Bilbolle vaikeaa, niin tuo sängyssä nukkumisen vältteleminen on hyvä esimerkki siitä. Tästä käy nimenomaan ilmi, ettei Bilbo ole vielä päässyt tavallisen hobitin tavalliseen arkeen kiinni. Ja sitten tuli vähän semmoinen fiilis, että kaikkialla on kauhean hiljaista ja tyhjää (kuten ruokakomerossa ) kun ei ole kääpiöitä pyörimässä ympärillä. Joka tapauksessa, aloitus oli sopivan haikea.

2

Bilbo havahtui ajatuksistaan kesken erään tietyn erään tietyn seikkailumuistonsa posket hehkuen, kun jokin kolahti.

(Tuohon on lipsahtanut erään tietyn kaksi kertaa peräkkäin. ) Tämä kohta on varmaan tarkoitettu aika lailla rivien välistä luettavaksi? Mutta itse siis tulkitsin sen, miten sen nyt sanoisi, myönteisesti tämän parituksen kannalta. (; Tässä jatkuu sama haikea tunnelma kuin ekassakin osassa.

Juotuaan teensä Bilbo metsästi piippunsa kaikkien muiden kolon sotkujen seasta

Kiinnitin erityisesti huomiota tähän kohtaan, sillä ainakin mun käsitykseni mukaan hobitit ovat järjestyksen ihmisiä, täytyy varmaan sanoa järjestyksen hobitteja, kun eivät kerran ihmisiä ole. x) Mutta ajan tässä takaa siis sitä, että tästäkin pikku yksityiskohdasta huomaa, että Bilbon sopeutuminen entiseen elämäänsä on aikas vaikeaa.

3
Hobittinimigeneraattori olis kyllä kätevä, mullakin vois olla käyttöä sellaiselle. (: Vaikka canon saakin nyt joustaa niin kiva, että oot miettinyt tällaisenkin pienen yksityiskohdan, kuin Ruusan isoäidin nimen kuntoon. (Vaikka se tosin kyllä onkin aika oleellinen tieto tässä pätkässä. ) Ääää, mutta tämä osa vasta haikea olikin! No okei, suoraan sanottuna sydäntäsärkevää lukea Bilbosta, joka yrittää parhaansa mukaan hymyillä ja iloita toisten onnesta, mutta on itse sisältä ihan rikki, koska... No, koska Thorin.

Se ei kuitenkaan ollut sallittua hänelle, koska hänen ilonaiheensa oli viety häneltä kotkien kaarrellessa heidän päidensä yllä. Bilbo yritti hymyillä Doran katsoessa häntä iloisena, vaikka hänen tekikin mieli itkeä muistellessaan Thorinin viimeistä henkäystä hänen luonaan.

Erityisesti tää kohta. Tosi hyvin kirjoitettu, erityisesti tykkäsin kotkien kaartelun mainitsemisesta. Mutta kun...

4
Kotkien kaartelulla näemmä sitten jatketaankin. (: Mutta ääääää ei pienet herkät fanitytöt kestä lukea tällaisia, ainakaan tirauttamatta "muutamaa" kyyneltä! No mutta siis, tää on tosi hyvää tekstiä, henkilökohtaisesti oma suosikkini näistä kaikista osista. En osaa sanoa mitään järkevää.

Kotkat kaartelivat korkealla taivaalla, mutta Bilbo hädin tuskin edes huomasi niitä. Hän oli liian keskittynyt siihen tuskaan, joka repi parhaillaan hänen pientä sydäntään kappaleiksi. Thorin oli saanut pitää Vuorenalaisen kuninkaan manttelinsa vain hetken aikaa, mutta silti hän näytti hobitin vieressä maatessaan aivan yhtä kuninkaalliselta kuin astuessaan ensimmäistä kertaa Repunpään ovesta sisäänkin. Bilbo ei silloin ollut voinut aavistaakaan, kuinka paljon tuo kääpiö tulisi merkitsemään hänelle. Silloin hän ei ollut edes kuvitellut tutustuvansa tähän ikinä! Ja nyt Bilbo istui Thorinin kuolleen ruumiin vieressä ja kyyneleet polttivat hänen silmiään. Ne valuivat hänen poskiaan pitkin vuolaina virtoina, eikä niitä käynyt pysäyttäminen.

Ei mun pitänyt näin pitkää lainausta tähän tehdä mutta kun oli vähän vaikeuksia päättää että mistä kohdasta pidän eniten. (Eli mitä kohtaa lukiessa itkin eniten.) Oikeastaan olisin voinut vaikka lainata koko raapaleen tähän. x)

5
Itse asiassa ehdin jo vähän miettiäkin, että mainitaanko täällä jossain vaiheessa tammenterho/tammi, koska <3 Tämä osa taas enemmän sellaista, että Bilbo selvästi ainakin yrittää päästä kiinni "kunnollisen" hobitin arkeen puuhailemalla jotain. Mutta sitten kun tämä puuhailu on tammenterhon istuttamista, niin eihän Bilbo pääse muistoistaan eroon tässäkään, tai niin mä ainakin ajattelin. Korpin tuoma viesti herätti mielenkiinnon, että mitä tässä vielä oikein mahtaa tapahtua. (:

6
Ihanaa, että Balin tuli vierailemaan Bilbon luona. (: Mä en tiedä onko tää vaan mun omaa tulkintaani, mutta jotenkin viisi ensimmäistä osaa on tunnelmaltaan sellaisia, että vaikka Bilbo toisaalta kaipaakin omaa rauhaa, niin vaikuttaa silti jotenkin tosi yksinäiseltä. Mutta sitten kun tässä osassa Balin tulee käymään, niin tuntuu, että tähän asti ikään kuin sumussa kulkenut Bilbo tavallaan herää eloon, ja palaa halusta kuulla Ereborin kuulumisia. Bagginshield kulkee tässäkin osassa kivasti mukana, vaikkei siitä mitään suoraan mainitakaan. (:

7
Ihana lopetus raapalesarjalle, kun saadaan pikku-Frodo asumaan Repunpäähän ja samalla ainakin vähän iloa Bilbon elämään. Pidin myös tuosta, että tekstissä viitataan tulevaan hobittiemme sekä Keski-maan elämän mullistumisella. Ja taas kirjoitin 'Keksi-maa' mutta huomasin sentään. :'D

Sen hän kuitenkin tiesi, että nuori Frodo toisi lisää elämää synkkään ja tyhjään koloon, vaikka sekään tuskin tulisi vetämään vertoja kolmentoista kääpiön aiheuttamalle kaaokselle.

Tää kohta sai mut naurahtamaan, siis tuo "kolmentoista kääpiön aiheuttama kaaos". Kivasti oot tuonut esille humoristisemman näkökulman kautta, kuinka paljon Bilbo oikeasti kaipaa kääpiöitä.

Oho, tulipas pitkä kommentti (mutta laadusta en sitten mee takuuseen). Yleisesti ottaen tää on tosi hyvä kokonaisuus, ja oot todellakin onnistunut näiden raapaleiden kanssa! Tykkäsin eristyisesti siitä, että Bilbo/Thorin on selkeästi rivien välistä luettavaa, vaikkei siihen olekaan paljoa suoraan viitattu. (: Ja nyt sitten vaan odottelen että jatkat tällä parituksella kirjoittelua. (;

[LillaMyy]

Evelix: Kiiiiitoooos! Raapaleiden kommentointi ON kyllä hyvin hankalaa, kun niissä on niin kauhean vähän tavaraa, johon tarttua!

1
No siis ihan aluksihan Bilbolla voi olla vaikeuksia nukkua sängyssä ihan jo senkin takia, jos sekin on myyty siellä huutokaupassa! Mutta, joo, ideana oli se, että hän on niin tottunut nukkumaan ulkona, että se sänky ei jotenkin tunnu enää omalta. Ja, no, ne kääpiöt nyt täyttivät joka nurkan elämällä ja metelillä (ja tyhjensivät ruokakomeron), niin jotenkin se kolo ei tunnu enää samalta, kun siellä on ihan hiljaista.

2
Sen siitä saa taas, kun julkaisee ennen oikolukua... x) Kiitoksia siis, typobongauksesta! Hienoa, itsekin ajattelen sen erittäin myönteisesti parituksen kannalta, mutta jätetäänpäs se kuitenkin vielä auki, että miten. Järjestyksen hobittejahan siellä asuukin, mutta kun tottuu siihen, että saa olla koko ajan valmiina lähtöön, niin aina ei ehdi olla niin täydellisen tidy kaiken kanssa, ja se sitten jää hetken päästä päälle niin sanotusti.

3
Yritin ensiksi kiertää sen vaikka ja miten, mutta sitten totesin, etten onnistu ja päätin sitten vuorostaan taivuttaa canonia, koska hobittinimien keksiminen on täyttä tuskaa. I know, kysyin itseltäni varmaan miljoona kertaa, että miksi mä tein tämän, mutta se nyt tuli ulos vaan kauhean surullisena. ):

4
Aww, kiitos! Tykkään, että tykkäsit tästä, koska tämä tuli ehkä kaikista nopeimmin valmiina ulos, vaikka tästä sitten tulikin ehkä sarjan surullisin otos. <3

5
Siis tammenterhoa/tammeahan ei melkeinpä VOI olla mainitsematta, jos kirjoittaa Bilbosta seikkailujensa jälkeen, koska <3 Bilbo yrittää tuossa palata takaisin normaaliin arkeen, mutta sitten tammenterho tuo tosiaan niitä muistoja mieleen. Osittain tämä on myös Thorinin viimeisen "toiveen" kunnioittamistakin. (: (Vai pitäisiköhän tuon hymiön olla sittenkin ): ?)

6
Itse ajattelen tämän sillä lailla, että Bilbo haluaa olla yksin, koska ei jaksa yrittää esittää, että kaikki on ok, mutta että kaipaisi kuitenkin jonkun, jonka kanssa jutella siitä, mikä hänelle on nyt tärkeää, eli siitä seikkailusta. Balinin vierailu sitten mahdollistaa tämän kaiken, mutta hänen ei kuitenkaan tarvitse sanoa, että hänellä on ikävä Thorinia, koska Balin tietää sen sanomattakin. (:

7
Tämä oli näistä ehkä hankalin kirjoitettava, koska halusin tuoda tulevaa tähän, mutta kuitenkin sitoa sen tämän sarjan nykyisyyteen, joten sain jonkin aikaa tapella tämän kanssa, että sain sen kuntoon. (Keksi-maa kuulostaa kyllä sellaiselta paikalta, jossa haluaisin käydä. Siellä voisi saada ainakin mahan täydeltä namia. x))
Hienoa, sain siis aikaan sellaisen reaktion kuin toivoinkin, koska kääpiöihin on tässä sarjassa mun mielestä viitattu jo ihan tarpeeksi monta kertaa surullisesti, niin halusin sitten jotain iloisempaakin heistä. (:

Kiitoksia pitkästä ja kattavasta kommentista, en varmaan osaa lopettaa tyhmää hymyilyäni viikonkaan päästä! Bilbo/Thorin tuppaa tulemaan multa näköjään aina tällaisena rivien väli tavarana, mutta ehkä mä vielä joku päivä onnistun oikein kunnollisessa Bagginshield-ficcissäkin! Ideoita saa heitellä kyllä! (;

[Odo]

Tässä tulee kommenttikampanjan tervehdykseni (olisi pitänyt muutenkin tulla jo kommentoimaan tätä!) o/ Tästä tulee aika lainausten täytteinen kommentti, jossa oon poiminut suosikkikohtiani raapaleista, sillä kaikki olivat kokonaisuudessaan mahtavia ja en erikseen rupea jokaisen kohdalla kertomaan, miten hienoja ne olivat. Kokonaisuus oli ihana kaikinpuolin ja olit saanut hienosti lyhyillä palasilla kerrottua pitkän aikavälin tarinoita, muistoja vanhasta ja uudesta elämästä seikkailun jälkeen.

Se oli jäähtynyt haaleaksi seisottuaan keittiön pöydällä ties kuinka pitkään, mutta hobitti joi sen kuitenkin pitkin hampain. Häntä laiskotti, eikä hän jaksanut keittää itselleen uutta pannullista, joten hän joi haalean teensä irvistellen.

Musta tää kohta on vähän hassu, kun kerrotaan kahdesti Bilbon juoneen teensä vaikka vähän eri tavalla.

Juotuaan teensä Bilbo metsästi piippunsa kaikkien muiden kolon sotkujen seasta ja meni istumaan pihamaalleen polttelemaan.

Tää kertoo mun mielestä hyvin siitä, miten Bilbo on ollut pitkällä matkalla, eikä ole kotiutunut vielä kunnolla. Bilbolla oli tavarat järjestyksessä ennen, mutta nyt tilanne on toisin. Tää tuo kivaa syvyyttä niihin fiiliksiin, joita Bilbolla oli matkan jälkeen.

Bilbo yritti hymyillä Doran katsoessa häntä iloisena, vaikka hänen tekikin mieli itkeä muistellessaan Thorinin viimeistä henkäystä hänen luonaan.

Tää oli surullinen kohta ja olit mukavasti tuonut angstia niin iloiseen tapahtumaan kuin häät, jotka varmasti Hobittilassa ovat oikein onnellisia ja riemukkaita tapahtumia.

Neljäs eli taivas oli mun mielestä ihastuttavan surullinen ja etenkin muistot Thorinin kuolemasta koskettivat. Tää oli varmaan lempparini näistä kaikista ja lainauksesta tulisi ihan liian pitkä, jos ottaisin sen tähän kokonaisuudessaa (eli kaikki kursivoitu, vaikka loppukin oli mainio).

Hobitti luki viestin ja raapusti nopeasti lyhyen vastauksen. Hän sitoi viestin takaisin korpin jalkaan, ja se lehahti tiehensä.

Tää oli mukavan salaperäinen luku, kun heti ei kerrottu, kuka kirjeen oli kirjoittanut. Tammenterhon istuttaminen oli myös musta hieno juttu ja toi kivaa lisämaustetta tekstiin ja Bilbon elämään ja muistoihin seikkailustaan.

Nyt punainen huppu vain sattui olemaan ainoa naulassa roikkuva huppu, kun taas vuosi sitten siellä oli roikkunut kolmetoista huppua.

Tässä on vähän hassusti toiteltu huppu-sanaa monesti, mutta yleisesti ottaen tää oli hieno kohta, jossa Bilbo muisteli jälleen sitä, miten kaikki oli alkanut. Miten enää ei ollutkaan niitä kolmeatoista huppua kuin silloin joskus.

Vanha kääpiö ei virkkanut sanallakaan mitään Thoriniin liittyen, mistä Bilbo oli kiitollinen, vaikkei ollutkaan sanonut mitään.

Tää kertoo hyvin siitä, miten kipeitä Thorinista olevat muistot ovat Bilbolle ja pidin tästä.

Frodon astellessa ensimmäistä kertaa Repunpään ovesta sen asukkina Bilbo tiesi tehneensä oikean valinnan oli sen syy sitten mikä tahansa.

Tämä oli musta todella hieno lopetus, kuten koko viimeinen raapale. Se sinetöi tavallaan Bilbon seikkailun päättymisen ja kuinka jatko siirtyisi sen jälkeen Frodolle ja loi ficin yhteyden Taru Sormusten Herroihin. Kääpiöiden aiheuttama kaaos oli musta hieno ajatus ja pidin siitäkin paljon. Niinhän se oli ollut, aikamoista kaaosta. : D

Kuten jo alussa sanoin, olit onnistunut todella hyvin! Oon ollut vähän epäluuloinen Thorin/Bilbo paritukseen, kun jotenkin Hobitti/Taru sormusten herrasta kaikki muu paitsi canon kuulostaa vähän hassulta. Yllätyin todella positiivisesti! Olit tässä tuonut hyvin näiden kahden välejä esille, sitä rakkautta, miten heidän välillään oli. Musta oli hienoa, ettei tässä ollut mitään tarkkaa kuvailua halailusta/pussailusta tms. vaan vahvasti esillä tunteita ja kaipuuta ja samalla tykästyin paritukseenkin. Tämä oli oikein mainio kaikinpuolin ja tulen varmasti lukemaan lisää Thorin/Bilboa tämän jälkeen. Samalla voisin sanoa, että sä kirjoitat todella hyvin Hobitti-ficcejä ja tykkään näistä hurjasti, jatka samaan malliin!

Kiitos tästä <3

[LillaMyy]

Odo: Ei herramunjee, apuva, mikä kilometrikommentti! O_O

Tuo eka lainauksesi kuulostaa kyllä näin jälkikäteen omaankin korvaani vähän erikoiselta ratkaisulta, mutten osannut muotoilla sitä oikein muutenkaan. Hää-kohtaus oli hieman vaikea kirjoittaa juurikin sen takia, että yritin muuttaa sen tunnelmaa ihan toisenlaiseksi kuin voisi olettaa, joten on mukava kuulla, että onnistuin siinä. Neljäs kuuluu omiinkin lemppareihini, joten hienoa, että se sykähdyttää muitakin. Huppujen toistaminen kuuluu taas näihin vähän hankalampiin kohtauksiin, joita kirjoitin. Sitä kääpiöiden vierailua ei oikein hyvällä omallatunnolla voi oikein kutsua muuksi kuin kaaokseksi.

Mä olen itsekin aikamoinen puristi Tolkienin teoksiin liitettyjen paritusten suhteen, mutta jotenkin olen tykästynyt Bagginshieldiin (kenties olen lukenut liikaa ficcejä näistä?), joten olen todella iloinen, että säkin tykkäsit tästä, vaikka Bagginshield ei kuulukaan normaalisti lukemistoosi. (: Jotenkin tähän sarjaan ei olisi mun mielestä edes sopinut mitenkään halailun/pussailun kuvaaminen (vaikka en sanokaan, ettei sitä ole voinut tapahtua joskus jossain), joten en sitten halunnut väkisin tunkea kumpaakaan tänne. Kiva kuulla, että aiot lukea näistä herroista enemmänkin, koska Finistä löytyy MONTA upeaa Bagginshield-ficciä.

Kiitos, että luit tämän ja jätit näinkin pitkän kommentin, nyt en osaa lopettaa hymyilyäni! <3

[Kaatosade]

Aw, tykkään kovasti tarinoista, joissa suurien tapahtumien jälkeen yritetään asettautua takaisin arkeen ja huomataan että homma ei tahdo ihan toimia kuten ennen, joten olenpa iloinen että satuin avaamaan tämän parituksen houkuttelemana.

Tosi erilainen Thorin/Bilbo kuin yleensä tulee luettua, piristävää vaihtelua. Homma voitti mut puolelleen heti siinä kun nukuttiin ulkona, koska sänky ei toimi - koska fiilis on liiankin tuttu. Ja kävi sääliksi toisten juhliessa iloisesti häitään.

Loppu oli sitten kivasti lohdullinen, kun Bilbo sai kotiinsa seuraa... Siis kiitoksia tästä. <3

[LillaMyy]

Pics: Kiitoksia kovasti! (: Kiva, että paritus veti lukemaan tämän, koska Bagginshield on <3! Tykkään myös siitä, että tämä toi vaihtelua lukemistoosi, ja että tykkäsit tästä muutenkin. Nyt meitsi hymyilee täällä vain ihan typerän näköisenä, joten kiitoksia itsellesi kivasta kommentista! <3