Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta!
Valitsin tämän tekstin listauksestasi siksi, että muistan lukeneeni tämän joskus silloin, kun tämän julkaisit, ja pitäneeni tästä. Silloin tämä ei ehkä niin puhutellut minua, kun en vielä tehnyt yötyötä, mutta nykyään näin kolmivuorotyön tekijänä löydän tästä enemmän samaistumispintaa. Tähän virkkeeseen tiivistyy aika paljon sitä, mistä itse yövuoroissa pidän:
Pidän siitä tunteesta, että olen maailman ainut elävä ihminen.
Vaikka sitä kyllä tietää, ettei suinkaan ole maailmankaikkeuden ainoa elävä ihminen, se voi tosiaankin tuntua siltä, kun koko muu maailma ympärillä nukkuu. Tietoisuus on merkittävä osa olemassaoloa, ja nukkuessaan harva meistä on kovin tietoisessa tilassa, mistä ehkä juontuu se jännä yksin elämisen tunne. Itse työskentelen isossa päivystyssairaalassa, jossa on paljon muitakin valvojia vuorokauden ympäri, mutta koska meidän osastolla on vain yksi yökkö eikä yöllä välttämättä ole yhtään potilasta, on siinäkin usein aika eristäytynyt fiilis.
Aamulla sitä on sitten ihan pöllämystynyt, kun laitoshuoltaja alkaa ajella lattioita koneellaan ja muistuttaa siitä, ettei olekaan ainoa ihminen maailmassa.
Minua viehättää tässä tekstissä myös ajatus siitä, kuinka yöllä voi itse hallita itseään, työtään ja tekemisiään. Voi nimenomaan vaikkapa keittää pannullisen kahvia ja juoda sen ylhäisessä yksinäisyydessä, jos siltä tuntuu. Se luo sellaisen voimaannuttavan kontrollin ja pystyvyyden tunteen. Toki yksinäisissä öissä on kääntöpuolensakin, kun ei ole ketään auttamassa, jos jotain sattuu tai ei osaa tehdä jotain, mutta silloin on onneksi levollista, jos voi kokea olevansa oman elämänsä ja työnsä herra.
Lisäksi minuun vetoaa tämän tekstin kesäöinen miljöö. Se, kuinka keskellä yötä laskeutuu jo täysi pimeys ja jossain väreilee aavistus syksystä, mutta kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Loppukesän yöt ovat ihania! Vielä kun miljöö yhdistyy levolliseen ajatukseen pian lähestyvästä aamusta, nukkumaanpääsystä ja alkavasta lomasta, välittyy lukijallekin hyvä ja seesteinen mieli.
Kylläpä tähän pieneen raapaleeseen mahtuu paljon kaikenlaista ajatuksia ja tunteita herättävää! Tajunnanvirtamaisuus toimii, ja kertojan ajatuskulut tuntuvat luontevilta ja samaistuttavilta. Kiitos, pidin vielä näin vuosienkin jälkeen!
-Walle