Taivaansytyttäjä, S

[Lyra]

Nimi Taivaansytyttäjä
Kirjoittaja Minä eli Lyra
Varoitukset Ei
Ikäraja S
A/N Osallistuu Fiksaatioista Ficeiksi -haasteeseen ja Originaali10 -haasteeseen


// Taustatietoa tarinan muodossa täältä Kertomus mustasta maailmasta, S

Taivaansytyttäjä

Taivas oli musta. Ei ollut tähtiä, jotka olisivat valaisseet pimeää metsää. Metsän varjot jatkuivat silmän kantamattomiin. Alastomat tummat puut nousivat korkealle, reunustamaan kapeita polkuja. Puut huojuivat navakassa tuulessa. Keskellä metsää pieni lampi peilasi mustaa taivasta.

Polun varrella oli sumua. Piikikkäät pensaat katosivat valkeaan sumuun ja lopulta pimeyteen.

Ilma oli kostea, melkein tunkkainen. Tuuli toi mukanaan mädäntyneiden lehtien hajun.

Yksinäinen hahmo käveli metsän reunamilla. Mustassa kaavussaan hän ei juuri erottunut metsän tummasta taustasta. Hahmo ei ollut eläin, ei ihminen. Hän oli ainoa pimeässä maailmassa.

Hahmo käveli nopein askelin kapeinta polkua pitkin. Alimmat oksat tarrautuivat synkkään viittaan hänen kävellessään ohi.

Tuuli puhalsi navakammin. Puiden karut varjot heiluivat puiden mukana.

Tumma olento ilmestyi aukiolle pienen lammen lähellä. Viitan laskoksista nousi ylös kalvakka käsipari. Kädet työnsivät hupun syrjään.

Näky ei ollut kaunis. Monet arvet koristivat hahmon kasvoja. Toisen posken tilalla kasvoi mustia korpinhöyheniä. Onyksinmustat silmät katsoivat melkein yhtä tummaan lampeen. Poskelle vierähti kirkas kyynel.

Kädet kaivoivat esille kynttilän. Pienen. Valkoisen. Hahmo laski sen maahan muiden samanlaisten joukkoon. Kynttilöitä oli satoja, ellei tuhansia. Pienen mustan lammen ympärys oli täynnä niitä. Kynttilöitä oli puissa, kivien päällä, mättäillä.
Oli pieni liekki, jonka hahmo sytytti. Sen valo levisi lähimpiin puihin, muodosti ympärilleen lämpimän ympyrän. Valon määrä lisääntyi. Hahmo levitti liekkiä kynttilöihin. Yksi kynttilä syttyi. Toinen. Kolmas. Viides. Kymmenes. Pian kylmän pimeän tilalla oli valoa hehkuva kynttilämeri. Jokaisen kynttilän liekki heilui kevyessä tuulessa omaan tahtiin. Aukiolla oli valoisaa. Lämmin tunnelma.

Musta hahmo vetäytyi metsän kätköihin ja jätti taakseen kynttilöiden elävät varjot.

Kynttilöiden valo näkyi kauas. Keskellä metsää pieni lampi peilasi tähtien peittämää taivasta.

[Iloinen Sipuli]

Heips,

Täytyy kyllä sanoa, että tämä sisälsi upeaa kuvailua, vaikka en ihan loppujenlopuksi ollutkaan varma, mistä tämä varsinaisesti kertoi. Tämä oli eräänlainen pieni fantasiapätkä, kaunis ja tunnelmaltaan jännä. Kuitenkin jäi ehkä hieman sellainen fiilis, että haluaisi tietää lisää, vähän niin kuin lukisi itselleen tuntemattomasta fandomista. Tai no, toisaalta tämä oli niin lyhyt, että tunnelma oli tärkeintä.

Kuvailusi on tosiaan ihanaa ja hienoa, ja luo vahvan tunnelman. Varsinkin tuo alku, jossa kuvaillaan metsää; tunnelma on niin elävä, että saattaa melkein itsekin tuntea tuon metsän ympärillään . Yksinkertaista, mutta kaunista.

Ja nimi muuten oli todella kaunis, ja sopi tähän hyvin!

-Iloinen Sipuli

[Wild Child]

Tämä oli eräänlainen pieni fantasiapätkä, kaunis ja tunnelmaltaan jännä.

Juu, samaa mieltä.

Ensin alta pois kirjoitusvirheet ja "virheet":

- Proosassahan saa ottaa vapauksia, mutta osoitan silti, ettei tähän kohtaan

metsää, pieni

kaikkien pilkkusäntöjen mukaan pilkkua kuulu.

-

hänen kävellessä

=> hänen kävellessään

Sitten joitakin tyyliseikkoja/makuasioita; ota tai jätä. 

Yksinäinen hahmo käveli metsän reunamilla. Mustassa kaavussaan hän ei juuri erottunut metsän tummasta taustasta. Hahmo ei ollut eläin, ei ihminen.

Tässä kirjoittaisin ehkä -- ei ihminen eikä eläin, sillä ihminen kuvailusta ensimmäiseksi tulee mieleen. Olisi niin mielestäni johdonmukaisempi. Olisin muutenkin kaivannut jotain muuta ilmaisua hahmo-sanan tilalle. Hahmo sopii aluksi, mutta kuvailun tarkentuessa se voisi olla vaikkapa olento tai muu vastaava, vai mitä ajattelet?

Onyksinmustat silmät

Olen pahoillani, mutta tässä on jotain vähän hassua. Tiedän että korpinmusta ynnä muut ovat kuluneita ilmauksia, mutta tunnustan kuuluvani siihen ihmisjoukkoon jonka täytyy googlettaa sana onyks. Se ei myöskään ole kovin sulava ilmaus. Googlausta viisaampana kuitenkin ymmärrän pointtisi; sen toimivuus tekstissä on kuitenkin niin ja näin.

Tumma hahmo putkahti aukiolle

Tässä on myös mielestäni hienoista epäloogisuutta. Kun hahmon kulkua on jo kuvailtu, hän ei varsinaisesti putkahda. Lisäksi sanassa on jotain tahatonta komiikkaa, kun muu teksti on jotenkin gootti-tyylistä.

Erityisesti pidin kynttilöistä ja niiden kuvauksesta. Olit selkeä ja maltoit käyttää aikaa ja virkkeitä laajentaa kuvaa yhdestä moniin. Sain mielikuvasta hyvin kiinni.

Miljöö, tai lähinnä hahmon sijainti oli hieman epäselvä, ensin oltiin lammen luona, sitten vähän kultejjiin, mutta lopultan puhuttiin taas lammesta. Etäisyydet tai paikka ei aivan hahmotu lukijalle. Tähän voi kiinnittää lisää huomiota, vaikkei kaikkea tarvitsekkaan kirjoittaa auki. Tärkeintä on, että kartta on itsellesi selvä (karttoja ja reittejä voi yrittää vaikka piirtää), niin se myös välittyy.

Otsikko oli melko hyvä, sillä se nimeää mysteerisen hahmon. Toisaalta se vähän pilaa sitä mysteerisyyttä, eikä minulle yhteys taivaan sytyttämiseen ole aivan selkeä. Kaipaisin ehkä jotain vähän arvoituksellisempaa. Tekstin loppu ja lampi ovat herkullisia, joten olisin kaivannut niistä vähän enemmän tekstiä, sillä nyt kynttilät, hahmo ja lampi jäävät ikäänkuin irralleen toisistaan.

Toivottavasti osasin olla hyödyksi, enkä vain päivän (tai yön?  ) pilaaja.

Child

[Lyra]

Kiitos ihanasta kommentista Iloinen Sipuli, sama kiitos myös sinulle Wild Child

Kun aloitin kirjoittamaan tätä halusin, että tämä on vain näin. Että tekstissä ei kerrota vastauksia niihin kysymyksiin mitä siitä herää. Sen takia, teksti saattaa ajoittain olla vähän tönkköä, koska asioita ei paljasteta tarpeeksi. Nyt mielessäni on kuitenkin pohja mitä on tapahtunut ennen tätä hetkeä, ja mietin vielä jos kirjoittaisin sen tänne finiin, se voisi avata tätä tekstin pätkää tarkemmin.

Ja kiitos myös siitä Wild Child, että laitoit nuo virheet, että sain korjattua

[LillaMyy]

Olit muistaakseni seikkailussa sanonut, että tämä teksti kuuluu samaan maailmaan, joten päätin tulla luuraamaan sitten. (: Muutenkin sun tekstejä on kyllä ihan hauska lueskella, joten tämän bongattuani tämä nousi lukulistalle aika helposti. (:

Tämä oli aika jännä. Tai siis, en yhtään tiedä, että mitä mä odotin tältä vai odotinko yhtään mitään, mutta tällainen pieni tunnelmointi/maisemakuvaus-viipale ei kyllä todellakaan ollut mielessä, kun avasin tämän. Joten onnistuit siis tälläkin tavalla vetäisemään maton mun jalkojen alta, sen ei nähtävästi tarvitse aina olla erikoinen juonikuviokaan, kun tällainenkin riittää. Tuo olento jäi nyt kyllä kaivelemaan, kun missään ei ole sanottu, että mikä olento se on. Onko se näitä seikkailuun poksahtaneita Belyyrejä vai jotain ihan muita olentoja? Miksi se meni sytyttämään sen kynttilän lammen reunalla? Miksi se on noin 'ruma', ovatko Belyyrit normaalistikin tuon näköisiä, vai onko tälle yksilölle tapahtunut jotain kamalaa? Miksi ne kynttilät edes olivat siellä lammen reunalla? Mitä, kuka, missä, miksi, miten? >:

Yksittäisenä tekstinä tämä olisi varmasti ollut todella kiva (enkä sano, etten olisi tällä lailla seikkailusta tänne pomppineena tykännyt tästä, koska tykkäsin kyllä), mutta näin tämä vaan jättää lukijalle miljoona erilaista kysymystä, joihin ei ole vastauksia missään. :'D Jäi kutkuttamaan nyt oikeasti, että mitä tässä tapahtuu, onko tämä jollain lailla merkittävä tapahtuma, vai vain irrallinen otos jostain kohtaa?