Nimi: UKK – Usein kysytyistä kysymyksistä
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Tyylilaji: draama, one-shot
Ikäraja: Sallittu
A/N: Kirjoittaminen toimi tässä tapauksessa jonkinasteisena henkilökohtaisena terapiana.
UKK – Usein kysytyistä kysymyksistä
Minulta on monet kerrat kysytty, että miten oikein osaan tehdä kaikista asioista samaan aikaan yksinkertaisesti selitettäviä, mutta silti tarpeettoman monimutkaisia.
Tai ehkei sitä ei ole niin moni tarkalleen ottaen kysymällä kysynyt, mutta jotkut joka tapauksessa useasti. Olen huomannut, että jos jotakin asiaa tivataan tarpeeksi monta kertaa, sitä alkaa itsekseen kuvitella, ettei kukaan mitään muuta halua tietääkään.
Äiti tenttaa aivan yhtenään olenko saanut töitä tai päässyt elämässäni eteenpäin. Olen alkanut ajatella, että se on ainoa asia jota ihmiset haluavat minusta tietää, koska se on se ainoa asia mitä minulta kysytään. Todennäköisesti siis tässäkin tapauksessa joku on vain joskus miettinyt miten saan asiat pistettyä niin vääristyneeseen perspektiiviin, ja koska en heti tullut vastanneeksi, se on jäänyt minun päähäni kummittelemaan.
Minusta tuntuu siltä, että minulla täytyisi olla vastaus. Olen miettinyt sitä jo aika kauan. Ainoastaan näin pitkälle olen päässyt:
Krhmh. (Avaan kurkkua vaikka kirjoitan, koska kirjoittaessa on muuten vaikea pitää painokkaita taukoja.)
Jotkut ihmiset ajattelevat mustavalkoisesti. Että asiat joko ovat tai eivät ole. On joko hyvä tai paha olla. On asioita, jotka onnistuvat, ja toisia, jotka epäonnistuvat. Joihinkin asioihin voi itse vaikuttaa, ja sitten on niitä joihin ei voi. On ongelmia, jotka olisi voinut välttää, ja sellaisia, jotka tulevat välttämisestä huolimatta.
Mustavalkoisessa maailmassa asiat menevät pieleen vain kahdella eri tavalla – joko omasta syystä tai jonkun muun. Minä pidän tällaisesta ajattelusta ja voi sanoa, että tunnen tiettyä hengenheimolaisuutta mustavalkoisen elämänkatsomuksen valinneisiin ihmisiin.
Minunkin maailmassani on vain kahdenlaisia vastauksia. Minun vaihtoehtoni eivät kuitenkaan koskaan ole täysin toistensa vastakohtia kuten yö ja päivä. Tämän selittäminen ääneen on osoittautunut järin vaikeaksi.
Olen mielessäni piirtänyt sen kuinka asiat olisivat mustan ja valkoisen sijasta esimerkiksi vaaleanliiloja tai petroolinsinisiä. On aivan itsestään selvää, että vaaleanliilat ovat täysin erilaisia kuin petroolinsiniset, mutta sitä on huomattavasti vaikeampi määritellä kuinka iso ero näiden kahden välillä on.
Olen katsonut väriympyrästä, että liila on suhteellisesti lähempänä sinistä kuin esimerkiksi oranssi, mutta en osaa sanoa kuinka paljon valööri vaikuttaa kokonaiseroon, jos vaikuttaa. Tästä voinee vetää sen johtopäätöksen, etten omassa elämässänikään osaa useinkaan sanoa ovatko asiat aivan perseellään vai menossa parempaan suuntaan, vaikka sinällään osaisinkin näppärästi selittää sen tilanteen missä olen juuri nyt.
Jos osaisin ajatella asioita mustavalkoisesti uskoisin olevani onnellisempi. Tai ainakin onnellisuuteen pyrkiminen olisi siksi helpompaa, että mustasta on helppo pyrkiä kohti valkoista, eli hyvästä kohti huonoa. Mutta mitä sitten jos tiedänkin olevani petroolinsininen? Tai sitruunankeltainen? Tai viridianinvihreä?
Minä tiedän, että kaikki maailman asiat ovat joko erilaisia tai samanlaisia. En osaa kuitenkaan erottaa hyvää pahasta tai onnistumista epäonnistumisista. Asiat ovat vain samaa tai eriä riippumatta siitä ovatko ne niin minun ansiostani vai muuten vain.
Minä tiedän mitä äiti tarkoittaa sillä, että minun pitäisi olla töissä. Äiti osaa ajatella asiat kahteen laariin paremmuuden mukaan, minkä vuoksi tiedän, että minun olisi parempi olla töissä kuin ilman töitä. Minä uskonkin siihen, että oloni olisi parempi jollen olisi joutilaana.
Eniten minua kuitenkin harmittaa, etten osaa sanoa mikä tästä kaikesta on ollut omaa syytäni. Minua syyllistetään jatkuvasti valinnoista jotka olen tehnyt. Ne ovat olleet tyhmiä, tarpeettomia, laiskoja tai ajattelemattomia... jos uskon siis äitiä tai ketä tahansa muuta, joka osaa analysoida tekemiäni ratkaisuja itseäni paremmin.
Vaan kun minä en itse näe omaa pahuuttani missään.
Tiedän kyllä tehneeni koko joukon asioita väärin, se nyt on ihan ilmiselvää. Mutta niin kauan kun olen kykenemätön arvioimaan asioiden moralistisia sävyjä en osaa edes pyrkiä toisenlaiseen tilanteeseen. Mikään ei vain näytä minusta sen oikeammalta täi vääremmältä, osaan vain sanoa ovatko ovatko eteeni tulevat uudet valinnat samassa linjassa edellisten kanssa vai eivät.
Ei se auta, jos joku toinen sanoo minun olevan syyllinen tai syytön. Minun pitäisi itse jotenkin tajuta missä olen tehnyt pahasti. Varmasti minua sätitään myös turhaan.
Kaikki ei voi olla pelkästään mustaa.
… (Kolme pistettä tullee tulkituksi kiusallisena hiljaisena tuijotuksena. Se on ihan hyvä.)
Tätä pidemmälle en ole vielä vastausaihiossani päässyt. Mielestäni siinä on ihan varteenotettava alku, jos en ikinä ajatusta valmiiksi saisikaan.
FIN