Nimi: Kopea, Kaunis ja Ruikuli
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Harry Potter
Päähenkilöt: James ja Severus
Paritus: James/Lily
Tyylilaji: Draama
Ikäraja: S
A/N: Minulla ei ollut mitään mielikuvaa että alkuvuodesta osallistuin
turnajaisiin, mutta näemmä osallistuin. Päätin sitten julkaista tämän kunnollisestikin niin saan ficcilistaukseeni. Kirjoitin tämän muistaakseni pahassa luovuusblockissa vain kun halusi kirjoittaa jotain ja osallistua kerrankin turnajaisiin. Tässähän oli tietty kaava joka piti toistaa, ja minulla oli ongelma sen ymmärtämisen kanssa, ja puoleen väliin päästyäni jouduin oottamaan vastausta kysymykseeni joka taas vei kirjoitusfiilikseni, kun tämän tyyliset ficit tykkään kirjoittaa vain hetken inspiraatiosta.
Kopea, Kaunis ja RuikuliOlet kietonut kaulasi paksun kaulahuivin, johon olet haudannut limaiset kasvosi siihen matkalla Tylyahoon. Mulkaiset minua ja tiedän suusi vääntyneen ivalliseen virneeseen, kuten aina katsoessasi minua noin.
”Ruikuli, tiedän että olen sanomattoman komea, joten sinun ei tarvitse piilotella hämmentävästi väriä saaneita kasvojasi minulta.”
”Lapsellinen idiootti”, mutiset ja huomaan kasvojesi yläosan punertuvan, tosin vihasta.
Kävelen eteenpäin hämmentävästi samaan tahtiin sinun kanssasi. Puolelta toiselle ärsyttävän hitaasti, Ruikuli. Liihoitat kuin laiska lepakko. Mitä Lily näkee sinusssa?
Sinä syyskuun päivänä puiden lehdet olivat yhä tummanpunaiset kuin hiuksesi.
”Lily, mitä aiot tehdä tänään? Meillä on huispausharjoitukset, jos olet kiinnostunut.”
Mulkaiset minua vihreillä silmilläsi kuin Ruikuli ikään.
”En ole kiinnostunut niin kauan kuin käyttäydyt kuin lapsellinen itseään täynnä oleva idiootti.”
Tuhahdat.”Lapsellinen idiootti on parempi kuin olla tytön suojelema”, vastaan.
”Parempi olla tytön suojelema kuin olla hänen pompoteltavana.”
”Mitä tarkoitat?” kysyn ja tunnen suuni vääntyvän hiukan vihaan. Rauha, James. Et halua näyttää että hän aiheuttaa sinussa tunteita.
”Tiedän että Lily on pyytänyt sinua olemaan vähemmän itsekeskeinen paskiainen. Se on alkanut vaikuttaa sinuun. Sinulta puuttuu terä… vai johtuuko se siitä ettei pikkuystäväsi ole sinua kannustamassa. Pelkäätkö käyttäisin sinuun pimeää taikuutta?”
Kuljemme kokoajan eteenpäin lumisella tiellä hankien ympäröiminä. Molempien hengitykset ovat muuttuneet näkyviksi vihasta. Ovela paskiainen. Tai se luulet olevasi. Luihuinen. Saavumme perille Tylyahoon aivan huomaamattamme.
Suuntaat Sianpäähän hämäröimään jossain hämärähommiisi, nahkasiipi. Olen ollut hämmentävän hiljaa viimeisen haasteesi jälkeen. Ehkä olet oikeassa, ehkä Lily on jollain tavalla vaikuttanut minuun. Irvistän ja seuraan perässäsi hetken mielijohteesta.
Tilaat kermakaljan tiskiltä, käännyt ja hämmästyt nähdessäsi minut takanasi. Minäkö muka itsekeskeinen? Itse lehattelit jossain korkeuksissasi niin ettet huomannut minun seuraamistani.
”Sinä”, sanot pidellen tuoppiasi. ”Mitä teet täällä? Seuraatko minua?”
”Seuraan? Kuvittelet pienissä ahtaissa pöksyissäsäsi nyt vähän liiankin märkiä ajatuksia.”
Irvistät ja mutiset jotain.
”Mitä sanoit?”
”Painu nielemään peikon räkää”
Sitten näen sinut, punaiset hiuksesi liehahtavat kuin tuli astuessasi sisään. Mantelinmuotoiset silmäsit hymyilevät Severukselle niin kauan kuin huomaat minut, jolloin ne vääntyvät vihaan. Ainakin sinulla ja Ruikulilla on jotain yhteistä.
Näen kirkkaan vihreät silmäsi muuttuvan jäisiksi.
”Potter…”
”Hengailet taas lepakko ystäväsi kanssa, Evans.”
”Ja mitä se sinulle kuuluu? Tiedän että sinulla on ilmeisesti jotain pervoja ajatuksia minua kohtaan.. vai peitteletkö sillä ikuista kiinnostustasi Severusta kohtaan?”
Se oli jotain uutta. Tunnen tulenliekkien käyvän päälleni ja nielevän minut kipinöivään syliinsä. Ja minä tahdon tehdä tuosta voimasta omani.
Kumarran lyhyesti.
”Tuo oli uutta, ehkä jätän sinut rakkaan Ruikulisi seuraan. Ehkä sitten tajuat kuinka paljon parempi vaihtoehto olisin.”
Joku päivä menemme naimisiin, tiedä se.
