Euforian hulluus (S, Theodore/x)

[Vanilje]

Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Paritus: Theodore/Fred
Tyylilaji: draamafluffhöttö
Haasteet: Inspiraatio paketissa vol. 2, Fanfic100 (081. Miten), Ficlet300 (195. Hämmennys), Kerää kaikki hahmot (Theodore Nott), OTS20 (Luihuiset)
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot ja kaiken hänelle tunnistettavasti kuuluvan. Minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.

A/N: Inspiraation tähän ficciin sain inspiraatiohaastepaketistani tästä biisistä. Kiitokset paketin lähettäjälle!

Euforian hulluus

Hulluutta.

Sitä se Theodoren mielestä on, kun juuri ne tietyt kasvot saavat hänen vatsansa heittämään voltteja. Hän ei tiedä kuinka se tapahtui. Ehkä amor ampui harhalaukauksen, joka sattui osumaan häneen. Silmänräpäys ja tässä ollaan. Oikeastaan Theodore on hieman kauhuissaan, sillä ei tämän näin kuulunut mennä. Kuka tahansa muu kuin hän.

Ruuhkaisilla käytävillä ohimennen toisen käden hipaisut tai katsekontakti illallisella ovat päivän kohokohtia. Theodore tuntee olonsa typeräksi. Iltaisin hän tuijottaa sänkynsä kattoa ja kuuntelee veden solinaa makuusalin ikkunoita vasten. Kun hän vihdoin nukahtaa, kapeat sormet vaeltavat pitkin hänen kylkiään ja rohtuneet huulet painautuvat hänen niskaansa. Havahtuessaan hereille Theodore ei voi muuta kuin helpottaa pakotusta jalkojensa välissä. Vaikka tietenkin hän toivoisi toisen vierelleen.

Päivät tuntuvat sulautuvan yhteen, eikä Theodore ole enää varma montako päivää ja yötä hän on haavekuvissaan elänyt. Eräänä päivänä jopa Draco kysyy kulmiaan kurtistaen onko kaikki hyvin, eikä Theodore osaa sanoa muuta kuin erinomaisesti. Ja tottahan se onkin, periaatteessa. Kaikki huolet hukkuvat loppujen lopuksi euforian aaltoihin.

Täydellisyyteen.

Toisaalta Theodore alkaa tuntea olonsa tukalaksi. Sillä ei hän voi tällä tavoin arvaillen viettää koko kouluvuottaan. Juuri silloin kuin tilauksesta koulun seinille ilmestyy mainoksia joulutanssiaisista ja Theodore ymmärtää hetkensä koittaneen. Hän tietää täsmälleen, mitä hänen täytyy tehdä.

Tanssiaisilta alkaa kääntyä yöksi, kun Theodoren silmät haravoivat salia. Tuikkiva lumisade ympäröi tanssilattiaa, jossa jäljellä olevat parit alkavat vetäytyä yhä lähemmäs toisiaan. Suurin osa oppilaista on lähtenyt kuka minnekin. Theodore on harkinnut ajoituksensa tarkoin ja lopulta hän löytää etsimänsä.

Juhlakaapu peittää haparoivat askeleet, kun hän lähestyy toista. Hetken Theodore miettii takaisin kääntymistä, mutta tietää ettei voi. Hänen on tehtävä tämä. Kaikki muu katoaa ja aika tuntuu pysähtyvän, kun hänen silmänsä kohtaavat ruskeat. Viimein Theodore ojentaa kätensä: "Saisinko luvan?"

Ilma heidän välillään jännittyy kireäksi kuin viulun kieli, kunnes Theodore tuntee Fred Weasleyn käden omassaan ja kaikki hulluus maailmasta katoaa.

[DulzGraham]

Täytyy sanoa sana, koska parivaljakko oli positiivinen yllätys ja koska tämän hämmentävän unenomaisen neuvoton tunnelma on upea

Kappale sopii tähän loistavasti, niin Theon ajatuksiin kuin tanssiinkin, ja kulkee mukana aina loppuun asti, kunnes viimeinen lause laittaa taas Theodoren maailmassa rattaat paikalleen. Hienoa kuvailua ja tuon tunnelman tosiaan oot saanu hienosti.
Awws, upea Tykkään ihan kauheasti, kiitos!

-Duzku

[Fira]

Tästä henkilöstä en ole kauheasti lukenut, joten iloinen yllätys. Olen samaa mieltä DulzGramin kanssa, toi kuvailu on vaan niin upeaa
Kiitoksia tästä!

[Vanilje]

DulzGram, oi, mitä tässä osaa edes sanoa? Meinaa ihan punastuttaa. Hienoa, että olin mielestäsi onnistunut vangitsemaan kyseisen kappaleen tunnelmaa tähän ja että tämä toimi kokonaisuutena. Hih, kiitos kun kommentoit, olen tosi otettu sanoistasi! :3

Fyra, oih, kiitoksia tuhannesti sinullekin! Tosi kiva kuulla että pidit tästä. Kiitos ihanasta kommentistasi! :3

[Odo]

Pitkästä aikaa taas sinun tekstejesi parissa! Tämän tunnelma oli ihastuttava ja Theodore on hahmona kiehtonut minua kauan. Tavallaan tämä sopi omaan headcanoniini Theodoresta, joka ei yleensä ihastu kehen tahansa. Pidin siitä, miten salaperäisenä ihastus pysyi ja pienistä yksityiskohdista, kuten Dracon kysyminen Theodoren voinnista. Se kertoo jo paljon, jos Draco vaivautuu asiasta kysymään.

Ficci oli sujuvaa luettavaa, kuten aina sun teksteissä, eikä virheitä tullut huomattua. Kursivoitu kohta painotti hyvin asiaa, jota ficci käsitteli muutenkin. Otsikosta tykkäsin myös ja se sai mut klikkaamaan tämän sun listauksesta auki sen suuremmin katsomatta, mitä mä tällä kertaa valitsin. Onneksi tulin valinneeksi tämän, sillä tämä oli todella mainio. Ainoana miinuspuolena mun makuuni oli se, että lopussa paljastettiin paritus. Tykkäsin salaperäisestä tunnelmasta ja lopun paljastus tavallaan vei tehoa siitä salaperäisyydestä, mikä ficissä vallitsi alusta melkein sinne loppuun asti. Theodore/Fred on rarea ja rarea tykkäänkin lukea, mutta tässä tapauksessa se oli sitä ehkä liikaa, kun ei kerrottu, miksi Fred suostui tanssimaan luihuispojan kanssa. Fred tosin selittäisi Theodoren hämmennyksen todella hyvin, sillä Fred Weasley oli kaikin tavoin yllättävä vahvan ihastumisen kohde. En nyt kuitenkaan sano, että se olisi ollut huono juttu! En, sillä kuten jo sanoin tämä ficci oli mainio.

Kiitän jälleen kerran lukukokemuksesta ja palaan uusien kommenttejen merkeissä piakoin.

[Kaatosade]

Tämä oli ihana kuvaus sellaisesta sekopäisestä nuoruudenihastumisesta, kun ei voi ajatella muuta kuin sitä toista. Tunnelma oli sellainen... haikailevan ihastumisesta humaltunut. <3

Lukiessani ajattelin, ettei parituksen toista osapuolta paljasteta tässä ollenkaan ja vähän ehkä toivoinkin sitä, kun tuo ihastumistunteen kuvailu itsessään oli jo niin kiva, mutta kun se lopussa tuli ilmi, tykkäsin siitä joka tapauksessa. Mukavan rare pari, voi hyvin ymmärtää miksi Theodore on ajatellut, että oh god, miksi tuo.

Kiitoksia söpöstä luettavasta. <3