Ei puhettakaan luovuttamisesta | S | Siuntio Silosäe

[roxy]

Nimi: Ei puhettakaan luovuttamisesta
Kirjoittaja: roxy
Genre: Drama
Ikäraja: S
Päähenkilö: Siuntio Silosäe
Disclaimer: Potter kuuluu Rowlingille, minä vain vähän leikin. En saa tästä minkäänlaista korvausta.

A/N: Huomasin että Siuntion kaltaisista vähemmän tunnetuista henkilöistä harvoin kirjoitetaan mitään, joten päätin hetken mielijohteesta tehdä tällaisen lyhyehkön ficin. Laskujeni mukaan tässä on 150 sanaa, joten kutsuisin tuplaraapaleeksi. Osallistuu Vuosi raapalehtien IV -haasteeseen.



Siuntio istui kannolla ja viimeisteli kotkansulkakynällään tarinaansa Tanili Kanilista ja käkättävästä kannosta. Kun viimeisetkin merkit oli raapustettu pergamentille, mies nousi ylös, sipaisi muhkeaa partaansa ja venytteli istumisesta puutuneita jalkojaan. Hän oli saanut kirjoitettua viisi tarinaa valmiiksi ja aikoi julkaista ne lastenkirjana. Tyytyväisenä työnsä tulokseen, hän keräsi talteen kaikki pergamentit ja kaikkoontui kovaäänisen poksahduksen saattelemana Kustannusosakeyhtiö Welhon eteen. Hän käveli punertavan tiiliseinäisen rakennuksen sisään ja näytti tarinoitaan johtajalle. Johtaja oli vanha ja pitkäpartainen mies, jonka suippohattu oli metrin korkuinen ja riippui hauskasti sivulla. Siuntio katseli kuinka hänen ilmeensä vaihtui kiinnostuneesta hitaasti tyrmistyksen ja inhon kautta raivonsekaiseen järkytykseen.
“Kuinka sinä kehtaat näyttää minulle tälläistä roskaa! Eivätkö noitavainot ole jo osoittaneet, että jästit ovat vastenmielisiä mielipuolia?” velho huusi näyttäen Velho ja pomppiva pata -nimistä satua, tyrkkäsi pergamentit Siuntiolle ja käski häntä häipymään.
Siuntio poistui pettyneenä. Hän oli kyllä tiennyt, että noitavainot tulisivat vaikeuttamaan kirjan julkaisua, mutta hän aikoi jatkaa yrittämistä. Hän ei luovuttaisi!

[Iloinen Sipuli]

Olipa mielenkiintoinen pikku raapale!

Siuntio Silosäe on kyllä sellainen hahmo, josta han varmasti en ole ennen lukenut, joten ainakin tämä oli jotain yllättävää ja erilaista.

Olit kuvannut hauskasti ja osuvasti juuri tuon kinkkisen tilanteen mihin hän tarinoineen joutui, en itse asiassa muista, että oliko se ihan canonia että hänen tarinansa saivat jästimyönteisyytensä vuoksi noin tyrmäävän vastaanoton. Oli tai ei, niin ainakin se oli hyvin uskottavaa ja sopi mainiosti.

Siuntio katseli kuinka hänen ilmeensä vaihtui kiinnostuneesta hitaasti tyrmistyksen ja inhon kautta raivonsekaiseen järkytykseen.

Tämä oli hyvin kuvailtu, ja hauska kohta 

Mutta kiva raapale, tykkäsin, kiitos!

-Iloinen Sipuli

[Vilna]

Mä meinasin ponnahtaa tuoliltani ylös, kun huomasin, että joku on oikeasti tarttunut tällaiseen hahmoon! Ihan mahtavaa. Mä itse asiassa luin Siuntio Silosäkeen tarinat tossa ihan varmaan viikko sitten, ja on tosiaan canonia, että kertomukset sai huonon vastaanoton jästimyönteisyyden takia ja että niistä tosi monesta oli tehty eri versioita, jotta velholapsia voitaisiin suojella. (Okei, anteeksi, nörtti mikä nörtti.)

Mä en ole ikinä lukenut Siuntiosta, en ole ikinä edes nähnyt että joku on siitä kirjoittanut tai maininnut sanallakaan fanfictionissa. Siksi tartuin tähän tosi innoissani ja tässä tuli tosi kivasti esille Siuntion ja nimettömän velhon erilaiset fiilikset. Mä itse asiassa melkein toivon, että tää olisi ollut pidempi; Siuntiohan eli keskiajalla ja olis ollut kyllä tosi kivaa lukea enemmän, millaista silloin oli. No, toiveita toiveita. Pitäisi varmaan itse tarttua tähän aiheeseen, kun niin kovasti innostuin, lol.

Raapaleet on tosi vaikea laji ja musta tässä oli hyvin paljon tavallaan asia sellaiseksi. Tykkäsin tästä, simppeli raapale kivalla ajatuksella. Kiitos tästä! \o/