Ficin nimi: Sormus
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama
Hahmot: Petunia Evans/Dursley, (Lily)
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla, enkä saa rahaa.
A/N: Mieleeni juolahti
mielialasormukset, jollaisen itsekin omistin vuonna keppi ja kivi (huomautan, että ficin sormuksen värit eivät vastaa artikkelissa olevia). Syntyi otsikko Kateussormus, mutta lopulta päädyin pelkkään Sormukseen, kun tämä lähti hieman eri linjoille alkuperäisestä ideasta. Tässä tosiaan ollaan monessa eri ajassa. Aluksi Lily on 5 vuotias, sitten täyttänyt 11v. Loput menevätkin sitten omalla painollaan ja selventävät itse itseään. Kerään tällä Petunian ja jokainen rapsu osallistuu Vuosi raapalehtien V:n.
Sormus
1.
Petunia katseli näyteikkunaa, jossa oli esillä erilaisia koruja. Ne olivat halpoja ja lähes rihkamaa, mutta yksi niistä oli vetänyt hänen huomionsa.
Mielialasormus – näyttää mitä tunnet, mainoskyltti lupasi.
Siinä viileässä näyteikkunassa sormus pysyi mustana, sillä se reagoi lämpöön.
"Äiti, saisinko tuollaisen?" Petunia kysyi, kun hänen äitinsä käveli hänen viereensä. Pikkuinen Lily, joka piteli heidän äitiään kädestä, vilkuili mitä hänen isosiskonsa osoitti.
"Petunia-rakas, ostimme sinulle vasta sen uuden kaulakorun", äiti sanoi hymyillen pahoittelevasti vanhemman tyttären huulien kaartuessa alaspäin.
Äiti veti Petunian pois näyteikkunan luota ja he jatkoivat matkaansa ostoskeskuksessa.
"Minä ostan sen sinulle joskus", Lily kuiskasi.
"Ei sinulla ole rahaa", Petunia sihahti.
2.
Kuusi vuotta myöhemmin Petunia oli jo unohtanut koko mielialasormuksen ja Lilyn lupauksen ostaa hänelle sellainen.
Silti hänen mieleensä palasi elävästi siskonsa sanat, kun hän otti vastaan pöllön tarjoaman kirjeen, jonka sisällä oli jotain raskasta. Kuoresta tipahti sormus Petunian kädelle ja lyhyt kirje.
Minähän lupasin, Petunia.
Hyvää syntymäpäivää. Harmi, että en voi viettää sitä kanssasi. Sain yhden vanhemman oppilaan ostamaan tämän sormuksen Tylyahosta. Olin lukenut, että velhomaailmastakin löytyy mielialasormuksia. Se sormus on lumottu ja näyttää oikeasti, mitä todella tunnet.
Toivottavasti pidät siitä.
Rakkaudella, Lily Petunian vatsassa kiemurteli, kun hän ajatteli Lilyä Tylypahkassa. Hän heitti sormuksen yöpöytänsä laatikkoon ja hätisti pöllön tiehensä.
3.
Ystävät kysyivät tietysti koulussa, mitä Petunia oli saanut lahjaksi. Vastahakoisesti hän kertoi myös Lilyn lahjasta. Petunia oli kokeillut sitä ennen nukkumaan menoa ja ajatus, että pikkusisko oli Tylypahkassa ja hän joutui käymään tavallista koulua, oli saanut sormuksen muuttumaan kateudesta vihreäksi.
"Sinun on tuotava se näytille!" tytöt vaativat ja lopulta Petunia suostui.
*
Seuraavana päivänä hän oli pujottanut lahjan sormeensa ja vilkuili sitä hieman hämillään. Väri oli vaihtunut vaaleanvihreäksi, joka kuvasi sekavuutta.
Se ei näyttänyt paljoakaan edellistä paremmalta.
Petunian kuitenkin kohdatessa ystäviensä ihailevat katseet sormus muutti jälleen väriään.
Keltainen kertoi ilosta, ja hän huomasi hymyilevänsä innostuneille ystävilleen.
Ehkä hän käyttäisi sormusta sittenkin.
4.
Kuluneiden vuosien aikana Petunia oli nähnyt jo useita värejä sormuksessaan. Vaikka se oli tavallaan lapsellinen – jos siis olisi ollut jästikeksintö – hän piti sitä siitä huolimatta.
Petunia oppi paremmin jäsentelemään omia tunteitaan, kun sormus kertoi hänelle niistä. Hänen ystävänsä eivät ottaneet sitä enää vakavasti, sillä mielialasormukset toimivat oikeasti vain lämmönvaihteluista. Petunia ei ollut voinut kertoa kenellekään, että se oli taikasormus.
Ainoa, jolle hän olisi saattanut puhua siitä oli Lily, jonka kotona ollessa sormus muuttui jälleen kateuden vihreäksi. Silloin Petunia laittoi sen taskuunsa tai yöpöydän laatikkoon.
Lilyn lähdettyä, Petunia otti sormuksen käyttöön. Se muuttui hetkellisesti läpikuultavan harmaaksi ja se kuvasti tyhjyyden tunnetta.
5.
Lilyn mennessä naimisiin James Potterin kanssa siskosten välit olivat etääntyneet jo paljon. Aloitettuaan seurustelemaan Vernonin kanssa Petunia oli luopunut myös vuosia sitten lahjaksi saadusta sormuksesta.
Kuitenkin iltana, jolloin Lily Evansista oli vihitty Lily Potter ilman isosiskon läsnäoloa Petunia kaivoi vanhan aarteensa esiin. Vernon katseli sitä ja tuhahti "vanhasta rihkamasta", johon Petunia ei kommentoinut mitään. Kokeiltuaan sormusta se muuttui edelleen inhottavaksi vihreäksi hänen miettiessään sisartaan, joka oli asettunut pysyvästi taikamaailmaan ja jättänyt lopullisesti taakseen jästimaailman.
"Heitä se pois", Vernon urahti, mutta Petunia laittoi sormuksen siitä huolimatta takaisin yöpöydän laatikkoon, jossa se oli ollut piilossa jo kauan.
Ehkä vihreä ei koskaan haalistuisi.
6.
Siitä tuntui olevan ikuisuus, kun Petunia oli viimeksi nähnyt Lilyn, eikä tulisi näkemään sisartaan enää koskaan.
Hän oli saanut kuulla, että Lily oli murhattu yhdessä aviomiehensä kanssa. Se sai Petunian pois tolaltaan ja jopa kieltäytymään hautajaisista.
Kaiken lisäksi hän oli saanut kasvatettavakseen Harryn, joka oli melkein saman ikäinen kuin hänen oma poikansa.
Petunia ei ollut tarvinnut aikaa ajatella. Jotenkin hän oli vain sisäistänyt heti kuullessaan, että hänen sisarensa oli kokonaan poissa.
Silti hän oli vältellyt asian miettimistä ja koettanut työntää sen taka-alalle. Syyttänyt velhomaailmaa ja kaikkia kummajaisia, jotka siinä maailmassa elivät.
Hän oli luvannut kasvattaa pojan ja joka kerta, kun hän katsoi vauvan vihreisiin silmiin hän muisti sisarensa. Siitä huolimatta hän jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Syntymäpäivänään Petunia etsi kauan sitten kadotetun sormuksen.
Pisti sen sormeensa miehensä nukkuessa, eikä se enää muuttunut vihreäksi, kun hän ajatteli sisartaan.
Sormuksen mustaksi muuttunut pinta näytti hänelle hänen oman syrjään työnnetyn surunsa.
