Liian pieni pää | K-11, pedofilia

[Snouk]

Otsikko: Liian pieni pää
Ikäraja: K-11
Varoitukset: pedofilia, puhekieli, kiroilu (huom! ei kuitenkaan sisällä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tms.)
Genre: draama, angst, "het", yksiosainen
Haasteet: Älyttömät otsikot (Liian pieni pää), Jouluhaaste VII, Originaali 10 #2
Muuta: Halusin kirjoittaa pedofiliasta sairautena ja pedofiilin tuntemuksista ilman, että tekstissä esiintyy seksuaalista kanssakäymistä lapsen kanssa. Aiheen puolesta ikäraja on automaattisesti K-18, mutta sisältö ei ole sen tasoista. Kielellisillä jutuilla olen vähän kikkaillut yksityiskohdissa, joten senkin puolesta kommentti olisi hyödyksi. Tämä nyt on taas tämä Snoukin mielikuvitus, hehe.


Liian pieni pää

Joulukuun kaheskymmenesneljäs päivä oli tänäkin vuonna se kaikista hirvein. Kakskytneljä tuntia pelkkää piinaa, jonka ainoa positiivinen puoli on raha. Harmi, että se raha on niin pakollista, että joka joulu on pakko tehdä sitä, mitä koskaan ei haluaisi ja mihin ei ikinä pysty ilman, että pää vähän räjähtää. Eli esittää joulupukkia.
Talosta taloon kiertely on ihan jees, samaten lahjojen jakaminen ilosille lapsille ja vanhempien onni, kun perhe on koolla. Joskus köyhä opiskelija saa kierroksillaan jopa ruokaa ja kuten sanottu, liksaa tulee. Tietysti se on vähän mitä on, mutta vähäisilläkin masseilla saa makaronia ja tonnikalaa. Että hyviä pyhiä vaan.

Tuijotin muistilistaani pukiessani hiostavia pukinvaatteita: vain kaksi taloa käytävänä tänä vuonna. Luulis sen olevan ihan siedettävää, mutta ei. Tiesin jo etukäteen, millaisia keikkoja nämä olisi. Talo täynnä pieniä lapsia, joista osa riemuitsis tulostani ja osa itkis peloissaan vanhempiaan vasten painautuneina. Itki tai ei, jokainen pirpana tyrkättäisiin vaikka väkisin syliini. Ja silloin kaikilla ois syytä itkeä.

Hermostuneisuus levis sitä tahtia, kun sain vaatetta niskaan. Tummat, paksut, aivan liian isot housut, jotka pysyi päällä vain vyöllä. Porokuvioinen villapaita, jonka päälle oli kiskottava vielä perinteinen punainen takki. Tekoparta naamaan ja päähän Tiimarin Santa Hat. Hiki ehti tulla ennen kuin pääsin edes ulos kämpästä ja osa siitä johtuikin tulevan odottamisen kauhusta.

Olin hakenut perheiden lahjat jo pari päivää aikasemmin, salaa lapsilta tietenkin, joten en ollut vielä nähny niitä. Lahjasäkki oli edelleen takakontissa, joten alotin matkani ensimmäiselle idylliselle omakotitalolle. Kello oli melkeen kuus ja vaikka tasalta olisin helposti ajoissa, poltin koko matkan ketjussa välittämättä siitä, että haisisin aivan röökiltä perillä. Tämä oli hätätilanne, kuten jokainen jouluaatto viimeset neljä vuotta.

Kurvasin ekalle lähiölle ja jätin autoni kauemmas talosta, koska pukkihan kulkee reellä. Tarkistin, että kaikki vaatteet oli kuosissa ja löntystelin lahjasäkin kanssa talolle tuulettaakseni tupakansavun pois vaatteista. Yhtäkkiä olin kuitenki perillä ja vieläpä oikeaan aikaan, joten ei auttanu muu kun koputtaa reippaasti oveen.

Sisältä etisesti kantautunut hälinä loppu ja tuli hetkeki aivan hiljasta. Lapset oli siis jännittyneet oottamaan joulupukkia. Siirtelin painoa jalalta toiselle jo valmiiks ärsyyntyneenä, mutta kokosin itteni, kun oven kahva alko laskeutua. Takaa paljastui jo tapaamani alle keski-ikiset, reilusti tienaavat vanhemmat ja niiden suloset lapset. Sydän jätti lyönnin väliin nähdessäni kaks hymyilevää muksua, jotka ujosteli hiljasina pukkia. Vanhemmat oli kertonut, että tytär oli neljävuotias ja poika kuusi. Tyttö puristi pienissä nyrkeissä isänsä lahjetta ja kurkki jalan takaa mua uteliaana vaaleat saparot viuhuen. Poika oli rohkeampi ja hymyili kaikkien edessä suoraan mulle.

"Nooh, onkos täällä kilttejä lapsia?" tiedustelin harjoittelemallani möreellä äänensävyllä lapsilta. Tyttö sulki itteensä entistä enemmän isän taakse, kun taas poika vastasi mulle myöntävästi.
"Katohan Sinja, kuka tuli?" isä, muistaakseni Jaakko, suostutteli tyttöä. Tyttö tapitti mua hiljaa, mutta hymyili sitten vähän sanomatta mitään. Mulla meni pala kurkkuun, kun sen silmät tuikki. Vaikka sen koko naama näky jo isän jalan takaa, oli sen pää ihan älyttömän pieni. Ihan liian pieni siihen nähen, että mun olis heti tehny mieli kaapata se syliin.

"Toivotahan pukki tervetulleeks, Tuure", Irja-äiti kehotti ja poika yskäsi tomerana alkaen sitten laulaa joulupukki, joulupukki. Hymyilin ja lässytin jotain kiitollista, mitä olin harjotellut jo useina vuosina. Nykyään nää keikat alkoi jo mennä aika rutiinilla, mutta silti on aina tää sama ongelma nimeltä tytöt, joilla on liian pienet päät.

Pukkia pyydettiin astumaan sisään ja mähän tottelin. En riisunu saappaita, vaan lompsin lahjasäkin kanssa suoraan olohuoneeseen, jossa Tuure-poika veti mut kädestä pitäen keskelle huonetta asetetulle tuolille istuun. Se hyppi luonani onnellisena, mutta isä toppuutteli:
"Lopeta, Tuure. Sun pitää odottaa vähän. Lahjat saa sitten, kun pukki on kertonut miten matka meni." Kerroin "rekimatkastani", "poroista", "muista lapsista" ja siitä, "miten vaikeaa on käydä jokasen maailman lapsen luona yhessä yössä" lasten kuunnellessa haltioituneena. Sinja istu äitinsä sylissä ja hymyili leveesti kuunnellessa kertomustani.

Valitettavan pian seuras taas se vuoden pahin hetki, kun jouduin sanomaan:
"Haluaako lapset tulla pukin polvelle ja saada lahjoja?" Samaan aikaan sekä toivoin, että pelkäsin Sinjan suostuvan pukin syliin. Joskus pienimmät lapset pelkäs niin paljon, ettei ne tulleet, mutta osa änkes riemuissaan polvelle keikkumaan ja halimaan pukkia. Tuure ryntäs kuitenkin riemuissaan ensin, mutta Sinja ei alkanu kitistä, vaan ootti rauhallisena vuoroaan äitinsä luona.

"Ootkos sinä Tuure ollut kiltti tänä vuonna?" kysyin matalalla kirjakielisellä puheella, mitä poika ei kuitenkaan säikkyny.
"Oon ollu tosi kiltti", se vastas. "En oo kiusannu Sinjaa yhtään ja oon aina totellu äitiä ja isiä!" Jaakko ja Irja vaihtoivat huvittuneen katseen keskenään, mutteivät sanoneet mitään ja munkin homma oli mennä mukana ja uskoa lasta, tietysti. Kehuin Tuurea kuluneest vuodest ja kerroin, kuinka tontut on antanu siitä tosi hyvää palautetta. Tuure oli ihan täpinöissään ja lopulta päästin sen kärsimyksistä nostamalla lahjasäkistä kaikki sen nimellä varustetut paketit.

"Sä voit, Tuure, nyt avata yhden paketin, kun pukki on täällä, mutta loput lahjat avataan vasta myöhemmin. Sinjankin vuoro on vielä", Jaakko sano. Lapset oli selvästi kasvatettu tosi hyväkäytöksisiks, kun järjestelmä sopi Tuurelle mainiosti. Se avas nopeasti repien kaikista isoimman paketin, josta paljastu laatikosta rattikelkka.
"Kiitos, pukki!" Tuure ilahtu ja säntäs vielä halaamaan mua.

Heti, kun Tuure poistu mun luota joku muu kiipes syliini ja meinasin lopettaa aivotoimintani siihen paikkaan. Sinja hilautu sulavasti matalalta istumaan aivan kiinni muhun. Sen pikkuset jalat jäi roikkuu mun jalkojen välistä ja pienet kädet puristi mun oikeen jalan lahjetta, ettei koko tyttö tippuis alas. Nielasin pari kertaa, mutta pala ei irronnut kurkusta Sinjan tuijottaessa sinisillä silmillään suoraan muhun vienosti hymyillen. Saparot keinui kun se heilutteli jalkojaan, mutta vielkään se ei oikein mitään sanonut.

"Noh", aloitin, mutta jouduin nuolasemaan huuliani vähän. "Ootkos sä, Sinja, sitten ollut kiltisti?" kysyin.
"Joo", tyttö vastasi hiljaa heleällä äänellä, eikä lopettanut mun tuijottamista. Mun kädet, jalat ja naama hikos, eikä syy ollut ainoostaan paksuissa vaatteissa. Kroppaa poltteli just siitä kohtaa jalkaa, missä Sinja istu ja vähän ylempääkin. Hengittelin syvään, jotta pysyisin kasassa vilkuillen välillä vanhempiin, ettei ne huomais mitään. Kukapa haluis todeta, että maksettu joulupukki haluais panna niiden lasta.

Kädet täristen poimin lahjasäkistä Sinjan paketit kiireesti, mutta tyttö otti ne vastaan hitaasti ja hilautu polveltani asettelemaan lahjojaan nättiin riviin. Pakotus mun haaroissa oli sietämätön, kun se otti joka lahjan saannilla tukea polvestani ja mun teki mieli vaan itkee. Vanhempien luvalla Sinja avas yhden paketeista, joka oli kuitenkin pieni ja sisäls sormivärit. En voinu olla kuvittelematta sitä sotkemassa ympäriinsä maaleilla ja oloni alkoi olla sietämätön.

Irja ja Jaakko selitti lapsille, miten pukilla oli varmasti kova kiire ja myötäilin niitä helpottuneena, että kohta pääsisin menee. Ehkä liiankin äkäseen olin jo eteisessä ja säntäämässä ovesta ulos, kun pikkutyttö huudahti vielä ovelta: "Oota, pukki, mä en saanut halia!" ja juoksi mun syliin rutistaen itteään mua vasten painaen naamansa mun haaroihin, kun oli niin lyhyt. Mun maailma pysähty hetkeks ja ahdistuneet häpeän kyyneleet alko jo valua mun tekopartasta naamaa pitkin. Sopersin hyvät illanjatkot ja oven sulkeuduttua melkeen juoksin autolleni. En päässy ees autoon sisään, kun jäin haukkomaan henkee konepeltiin nojaten. Kiskoin nutun, parran ja takin helvettiin päältä ja annoin epätoivosen itkun tulla. Joka joulu.

Tää on niin väärin. Miks just minä? Vaikka olis semmonen typerä utopistinen tilanne, että lapsi olis vapaaehtonen niin eihän sen suuhun ees mahu kyrpä, kun sillä on niin vitun pieni pää.

[Kaatosade]

Älytön otsikko veti vastustamattomasti lukemaan, mutta olen nyt vähän sanaton. Okei, yritetään...

Aihe on todella mielenkiintoinen ja päähenkilösi herättää samaan aikaan inhoa ja sääliä. Varmasti pedofiilien joukossa on heitä, jotka eivät toteuta halujaan koskaan mutta kärsivät niistä kovasti kun eivät voi niille mitään. Mietityttää vaan, että miksi kiduttaa itseään joulupukin tehtävällä, vaikka miten olisi hirveässä rahapulassa. Tosin opiskelijat ovat välillä oikeasti sellaisessa ahdingossa taloudellisesti että mikä vaan kelpaa, mutta onko se palkka sittenkään ihan tuon arvoista...?

Tuo loppu oli jotenkin ihan helmi, jos sellaista sanaa nyt tässä yhteydessä voi käyttää. Jotenkin groteski toteamus vielä tuohon, ja varmaan kaiken lisäksi tottakin, jos ei satu olemaan hirveän pienikaluinen. Auts.

Ajatuksia herättävä ruma mutta hyvin kirjoitettu teksti, kiitos tästä. <3

[NicuQ]

Voi hitsi, täähän oli ihan loistava. Absoluuttisen loistava, you hear me? Tai taidan olla vähän kamala ihminen sanoessani noin, mutta kun tää oli pedofiliateemastaan huolimatta todella viihdyttävä ja hyvä teksti. Bravo, en voi muuta sanoa. Oon jo tiennyt, että oot taitava kirjoittaja, mutta tässä se taas tuli ilmi. Tää puhekielisyys teki tästä myös tosi uskottavan ja voisi melkein luulla, että tää on otos jonkun pikkupedofiilin päiväkirjasta. Huh huh. Ei kyllä ihan heti tosta otsikosta tulisi mieleen tälläinen teksti, mutta jees. Yllätykset on hienoja. Ei voi kyllä muuta ko virnuilla ja palata lukemaan tämä toisen kerran.

Pahoittelen myös rakentavan tai järkevän palautteen puutetta, mutta halusin vaan kertoa lukeneeni ja tykänneeni jollain kieroutuneella tavalla, vaikka pedofiliaa vastaan olenkin. Ehkä myös se tosiaan sai tästä niin hyvän, että tässä tää kyseinen toiminta pysyi vain ajatustasolla. Pedopukkiparat kyllä. Sääliksi käy. Loppu oli tosiaan ihan priceless ja jos tätä muuten onnistui lukemaan naama peruslukemilla (mitä epäilen), niin viimeistään toi lopetus räjäytti potin. Pedofiilien maailman karu totuus. Ei hitsi nyt. Kiitän tästä vähän erilaisemmasta lukukokemuksesta.

[Astronautti]

Tää on niin tätä mitä oon kaivannu. En mitään pitkiä lurituksia ja oikeasti aktia vaan just sitä mitä pedofilia todennäköisesti oikeasti on. Mitä niiden ihmisten pään sisällä tapahtuu.

Mun mielestä hirveen aito, todenmukainen ja osuva kuvaus siitä jos ei voi kontrolloida jotain. En nyt voi sanoa, että mua olis inhottanu mitenkään suuresti koska tavallaan ymmärrän pedofiilien päänsisällä käyvän taistelun siitä et vaikka kaikki solut haluaa sitä niin järki sanoo että ei nyt saatana. Emmä nyt tästä osaa mitään syväluotaavaa sanoa, mut kerranki kun eksyin lukemaan jotain niin kai mä sit jätän tällasen lyhyen viestin et hei mä luin tän. Hyvin kirjotettu ja tosi sujuvaa tekstiä. Et tack ska du ha ja niin.

[Surunmurhaaja]

Joo tää jätti mut aika sanattomaks kanssa mutta jotain pitää sanoa. Mullakin kävi mieles, et miksi kukaan pedofiili suostuis tohon jos oikeasti kärsii fiiliastaan mutta joo, ne neljä-viiskymppiä mitä tosta ehkä saa painaa opiskelijan taskussa melko paljon.

Tää oli aika creepy. Otsikko yksistään on siinä ja siinä et menee vähän parodian puolelle, etenkin toi viimeinen lause... Ei sentään tämmösestä aiheesta. Tää koko stoori on tosi omaperäinen ja erilainen ja kokonaisuudessaan mukava lukukokemus, älkää ymmärtäkö jälkimmäistä just siltä rivin väärästä välistä. Ja tykkään siitä miten jotkut oikeesti saa näistä aluksi ah niin järjettömistä otsikoista väännettyä jotain sellaista, et uudelleentarkistuksessa otsikko ei tunnu tippaakaan hauskalta. No ehkä vähän. En oo yhtään varma naurattiko loppu minua vai ei. (ei sanomaltaan vaan muotoilun osalta, toim. huom.)

[Snouk]

Kiitoksia Pics, Pyry, Astronautti ja Surunmurhaaja.

Pakko myöntää, ettei minulla jostain syystä käynyt mielessäkään tuo ilmiselvä ristiriita keikkatyön ja seksuaalisen suuntautumisen välillä, mutta Surunmurhaaja sen sanoikin - taskuraha painaa opiskelijalle aika paljon. En usko, että oikeassa tilanteessa kukaan kuitenkaan rääkkäisi itseään joulupukin duunilla ellei sitten tarkoituksella hakeudu lasten lähelle. Kuvitteellinenhan tämä on, joten ei paha virhe, mutta kiitos kun huomautitte. En tullut ajatelleeksi asiaa.

Tarkoituksella käytin tuota otsikkoa näin häiritsevässä yhteydessä. Hienoa, että se toimi.

Astronautin tavoin uskon tämän olevan aika realistinen kuvaus monenkin pedofiilin elämästä. Kiva, että aktia ei kaivattu, kjehkjeh.

Mukavaa, jos tyylistäni tykätään!

[Nyyhti]

Itse taas näin vähän eri tavalla tuon syyn keikkatyöhön. Toki opiskelija tarvitsee rahaa, mutta jos se on niin hirveää kuin tämä tuntui olevan, varmasti voisi olla kuukauden syömättä (Eheh.) Itse mielsin sen niin, että päähenkilö oikeasti halusi nähdä niitä lapsia, koska kuitenkin halusi niitä, vaikka se sitten tuntuikin hirveältä. Että joka joulu hänen oli vain pakko uudestaan ja uudestaan käydä se läpi, vaikka hän tiesi, kuinka kamalaa se olisi - mutta hän ei voinut olla ilmankaan. Ehkä ajattelin tämän sitten hiukan "pedofiilimäisemmäksi" kuin muut, mutta anyway.

Pidin tästä tekstistä kyllä aivan mielettömän paljon, juuri sen aitouden ja vaikean aiheen sekä realistisuuden takia. Muuten onkin jo aika lailla sanottu kaikki, mitä itsekin sanoisin - tämä oli tosiaan kuin suoraan jonkun päiväkirjasta napattu. Vaikka kaikki onkin kamalaa, päähenkilöltä löytyy sentään sen verran itseironiaa, että pystyy heittämään tuon lopun kommentin. Oijoi tämä oli kyllä niiiin mahtava!

[flawless]

Podin tylsyyttä kemian luennolla kun kyllästyin torkkumiseen, joten totesin että voisin yrittää aktivoitua lukemaan vähän enemmän joten suuntasin sun listaukseen kun arvasin että sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Tämä oli odotusteni mukaisesti tosi kiinnostava, olin erityisen paljon iloisesti yllättynyt siitä että tämä ei ollut ihan sellainen teksti kuin mitä otsikko antoi ymmärtää (K-18 ja pedofilia plus sä kirjoittajana, luonnollisesti odotin jotain sairasta vauvapornoa ) vaan hurjan paljon persoonallisempi ja kiinnostava. Oli virkistävää vaihtelua lukea tästäkin asiasta vähän erilaisemmasta vinkkelistä kuin minkä tiimoilta aiheeseen yleensä törmää! Ja toisekseen pointsit myös tästä kertojan hahmosta, oli todella hienoa että kyseessä oli joku nuorehkon ja ihan tuikitavallisen oloinen opiskelijapoika eikä mikään kalhamahainen ällö pakusetä joka kyttää pikkutyttöjä puistossa ja ottaa naapurin polvenkorkuisesta kuvia verhojenraosta. Oli tosi mukavaa että kertoja oli ihan tavallisen oloinen ja samaistuttava tyyppi, se toi tähän tosi kiinnostavan ja viihdyttävän sävyn.

Joo, eipä mulla muuta oikeastaan. Teksti oli hyvää as usual, idea tosi mielenkiintoinen ja toteutus teki sille kunniaa. Loppu oli aivan loistava, viimeinen virke oli lempikohtani koko tekstissä. Meinasin jo olla vähän pettynyt kun luulin että tuo otsikko jäisi tekstistä ihan superirralliseksi kun tuo pään pienuus tuli esille vain kerran aiemmin ja sen oloisena että se oli vähän väkisin laitettu tuonne, mutta lopussa sen pienen pään merkitys selvisi ja tykkäsin ihan hurjasti. Sitä paitsi ihan tottakin tuo Mutta tosiaan, viihdyttävä ja mielenkiintoinen teksti, tykkäsin.

[Snouk]

Jännää kuulla erilaisia näkemyksiä! nominalilla hyvä pointti, myönnän, etten ole itse ajatellut tätä yhtään sen diipimmin, joten jääköön lukijalle päätäntävalta. Kiitos paljon kommentista. Kiva, kun pidit.

Joo flawless, ajattelin yllättää epäpornolla! Ehkä mielikuvitukseni on niin sairas, että pystyn asettumaan tuikitavallisen pedarin mieleen hehheh. Nastaa, että tykkäsit. En olettanut tämän olevan ihan noin hyvä, mita sanoit.