Otsikko: Värisuora
Kirjoittaja: Mightyena
Fandom: Kuroko no Basket
Genre: Triplaraapale, Romance
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: "Uhkapelaamista" :D
Paritus/Päähenkilöt: Takao/Midorima
Disclaimer: Kuroko no Basket ei ole minun omaisuuttani, enkä tienaa kirjoittelullani yhtään mitään. Lainaan hahmoja ihan huvin vuoksi.
Summary: "Nyt olisi hienoa saada jokin palkinto", Takao totesi melkein laulaen.A/N: Juu taas täällä. Tämä ei ole ihan lempiparitus (piti kuitenkin kirjoittaa, koska pokeria jee), mutta menee kyllä ja nämä ovat kivoja hahmoja. Ihanan hassuja molemmat. ♥ Olen muuten itse maailman kamalin pokerinpelaaja, toivottavasti tässä esiintyneet kaksi tai kolme termiä menivät ihan oikein.
* * * * * * * * * * * * * * *
Värisuora
"Minä voitin", Takao sanoi ääni täynnä hämmästystä.
"Etkä voittanut", Midorima väitti vastaan vanhasta tottumuksesta, mutta pakokauhu hiljalleen hiipien mieleen.
Takao räpäytteli silmiään, alkaen tajuta tapahtuneen. Hän kumartui katsomaan kortteja uudelleen, ja kyllä, asiasta ei voinut erehtyä.
"Kylläpäs voitin!" hän huudahti, nyt jo riemuiten ja katsoen toisen kasvoja vahingoniloisesti. Midorima heitti mulkaisun, mutta ei voinut kiistää näkemäänsä. Takaon kädestä oli paljastunut värisuora, täysin oikea ja täysin virheetön. Jos kortit olisivat elollisia ja katseella voisi tappaa, Midoriman oma väritön suora olisi ollut mennyttä. Se oli pettänyt hänet.
Midorima kävi mielessään läpi tarkistuslistaa. Hänellä oli mukanaan päivän onnenesine - tarkemmin sanottuna kirkkaankeltaiset sukat, joiden vuoksi hän oli joutunut epäröimään kenkien riisumista. Hän oli koko pelin ajan tarkkaillut Takaon kasvoja ja liikkeitä, miten tämä silti oli mahdollista? Takao ei millään voinut pystyä pokerinaamaan, vaikka hänen henkensä riippuisi siitä. Midorima vilkuili, olisikohan Takao pystynyt piilottamaan kortteja hihaansa, mutta ihonmyötäisellä paidalla se ei vaikuttanut todennäköiseltä.
"Nyt olisi hienoa saada jokin palkinto", Takao totesi melkein laulaen. Hän veti pelimerkkejä lähemmäs itseään, vaikka ne tällä kaksikolla eivät tarkoittaneet rahaa tai oikeastaan mitään muutakaan. Midorimaa suututti ylimääräisten palkintojen vaatiminen, mutta toisaalta sellainen saattaisi pitää Takaon suun turvallisesti kiinni tästä hyvin ikävästä tapahtumasta. Eihän hän kuitenkaan aikonut vaatia muuta kuin kyytiä kouluun tai lähikauppaan, niinhän se oli aina toiminut toisinkin päin.
"Hyvä on, ethän sinä kuitenkaan saa sellaiseen mahdollisuutta enää ikinä."
Yllättäen Takao nojasi eteenpäin puoliksi maaten pöydän päällä - Midorima halusi huomauttaa, että se oli oikein kallis ja oikein hyvä pöytä, ja saattaisi hyvinkin mennä rikki painon alla. Hän sai kuitenkin muuta ajateltavaa, kun Takaon kasvot olivat koko ajan lähempänä. Midorima perääntyi taaksepäin niin paljon kuin mahdollista ilman, että hän näyttäisi hölmöltä. Tuoli tapasi hänen selkänsä aivan liian pian.
"Mitä touhuat?" Midorima sihahti tavoitellen inhoa ääneensä. Takao vain virnisteli, nyt jo melkein toisen huulia vasten.
"Otan palkintoni, Shin
kulta."