Nimi: Tähtitaivaan alla
Kirjoittaja: Nietos
Sarja: Ginga Nagareboshi Gin eli Hopeanuoli
Ikäraja: Sallittu
Henkilöt: Gin, Kurotora
Genre: Romantiikkahömppää
Kirjoittajan kommentti:
Ficcini on myös Kaksoissolassa, ja täällä kun on aika vähäisesti GNG-ficcejä, päätin laittaa tämän myös tänne. Yöllä sienissä kirjoitettu :3
Toivottavasti tykkäätte, kommentit ovat tervetulleita!
_________________________________________
Tähtitaivaan alla
Kevyt tuulahdus heilutteli hiljalleen niityn ruohoa. Oli raikas, viileä kesäyö. Pimeällä taivaalla tuikki miljoonat kauniit tähdet, ja loistelias kuu valaisi Oun. Niityllä, ruohikon suojissa makasi kaksi tummaa hahmoa. Ne olivat painautuneet toisiaan vasten, antaen toisilleen lämpöä ja turvaa. Toinen heistä oli hereillä.
Kurotora oli sinä yönä kummallisen levoton. Tuntui, kuin joku tai jokin tarkkailisi heitä. Hän vilkuili ympärilleen, mutta näki vain metsää, joka kylpi kuun valossa. Kevyt tuulahdus hulmutteli ruohoa, ja pörrötti tämän tummaa turkkia. Kurotora antoi katseensa kadota tähtitaivaan tuikkeeseen, ja yritti unohtaa kummallisen tunteen. Eihän täällä ketään liiku tähän aikaan, hän tuumi.
Kurotoran vierellä nukkui hopeanharmaa akita. Tämä kantoi päälaellaan soturin merkkiä, jonka karhu oli sen otsaan sivaltanut. Nuorukainen nukkui rauhallisesti, tasaisesti tuhisten. Kurotora hymähti itsekseen. Vaikea uskoa, että tämä sama uroo oli se rääpäle, joka oli syössyt tiikeriveljeksen lampeen ja voittanut täten kamppailun. Ja nyt he nukkuivat toistensa vierellä. Gin oli kasvanut valtavasti, ja pian Kurotora jäisi tälle lyhyeksi.
Nuorukainen liikehti unissaan. Tämä mumisi jotakin, mistä Kurotora ei saanut selkoa. Gin oli levoton nukkuja, pyöriskeli ja puhui, ja joskus tämä oli jopa potkaissut Kurotoraa unissaan. Akita avasi silmänsä, ja haukotteli unisena.
"Tietääkö herra ylipäällikkö, että hän puhuu sotasalaisuuksia unissaan?" Kurotora kysyi huvittuneena, ja nuolaisi vastaheränneen nuorukaisen otsaa.
"Puhunkon? Mitä minä olen unissani puhunut?" Gin kysyi hölmistyneenä kai-koiran nuollessa hänen korvaansa.
"Että Kurotora on suurin, mahtavin, komein ja vastustamattomin soturi Ouun riveissä", Kurotora hymähti tuttu virne kasvoillaan, ja näykkäisi nuorta ylipäällikköä korvasta.
"Hah, eihän se ole edes salaisuus", Gin nauroi, ja nuolaisi vanhemman koiran suupieliä. Sitten hän painautui lähemmäs toista, ja antoi silmiensä painua kiinni. Niin lämmin, tämä mietti. Hän haistoi Kurotoran tuoksun kaikkialla, ja olo oli turvallinen. Gin saattoi kuulla toisen sydämensykkeen, ja tuulessa hulmuavan heinikon suhinan. Kurotora nuoli tämän otsaa ja kuonoa. Gin olisi voinut maata siinä ikuisesti. Harmi, että yöt olivat niin kamalan lyhyitä.
Loppu
// Beyond muokkasi fandomin otsikon alkuun.