Miten paljon rohkeutta vaaditaan varkaan pysäyttämiseen? S

[Subbe93]

Ficin nimi: Miten paljon rohkeutta vaaditaan varkaan pysäyttämiseen?
Kirjoittaja: Subbe93
Genre: Draama
Ikäraja: S
Päähenkilö: Charlotta (ja Adrian)

A/N: Spurttiraapale III, sana: Vakava

Miten paljon rohkeutta vaaditaan varkaan pysäyttämiseen?

”Kannattaa muuten vilkasta sen yhden taskut, taisi kaljatölkki livahtaa sinne.”
      Charlotta istuu kassalla sydän kurkussa odottaen tilanteen lähestymistä ja miettii moneen otteeseen, mitä tekisi. Hän tiesi, ettei hänellä riittäisi välttämättä rohkeutta huomauttaa asiasta kyseiselle asiakkaalle. Mitä jos hän suuttuisi, hermostuisi siitä, että häntä oli juuri väitetty varkaaksi?
      Hän rahastaa muutaman asiakkaan ja miettii, josko hän pyytäisi jonkun jäämään hänen tuekseen. Jäisikö joku? Vai tekisikö se kenties jotain hallaa kaupan maineelle tai jotain, jos joku jäisi kiinni varastamisesta? Pahentaisiko se vain tilannetta?
      Charlotta ei kysy. Jokaisen asiakkaan hän antaa valua ohitseen, selittää itselleen, ettei ketään vaikuttanut sopivalta. Muutaman kerran hän jopa harkitsee sulkevansa silmänsä kiinni kyseiseltä varkaudelta. En kuullut, enkä nähnyt mitään, se olisi kaikista helpointa. Mutta hän tiesi, ettei hänen omatuntonsa antaisi sitä koskaan anteeksi, jos hän valehtelisi, ettei olisi nähnyt mitään. Se ei vain olisi oikein.
      ”Tyhjennätkö taskusi?” kysyy Charlotta miehen tullessa kassalle. Asiakas naurahtaa, mutta sen sijaan, että tölkki löytyy taskusta, se liukuukin vahingossa ulos hihasta. Hämmentyneen ja hitusen epäilyttävän keskustelun jälkeen mies poistuu, eikä Charlotan olo ole yhtään parempi. Tölkki lähti asiakkaan mukana, ja Charlottaa harmittaa, ettei hän tajunnut ottaa yhdestä toisesta tölkistä hintaa saadakseen asiakkaan maksamaan varastamansa tölkin, saati ettei hänellä riittänyt rohkeutta vaatia kaikesta huolimatta tölkkiä itselleen. Oli hyvin epätodennäköistä, että mikään muu kauppa ollut auki pyhänä, ja vielä epätodennäköisempää oli se, että asiakas osti erikseen yhden tölkin toisesta kaupasta ja muutaman saman juoman lisää täältä.
      Päässä hakkaa syytökset siitä, ettei Charlotta saanut mitään tehtyä. Hänen tekisi melkein mieli itkeä saamattomuuttaan ja pelkuruuttaan. Paikoitellen hän yrittää lohduttautua sillä, että oli jo rohkeaa edes ottaa asia esille, mutta silti se ei lohduta hänen mieltään.
      Illalla hänen on pakko vatvoa asiaa Adrianille läpikotaisin saadakseen mielenrauhan. Muuten hän ei voisi nukkua yötään rauhassa. Adrian kuuntelee uskollisesti ennen kuin lohduttaa: ”Tuota sattuu varmasti joka kaupassa. Älä turhaan sitä murehdi.”

[Larppa]

Hyvä, luin pikaisesti koska teksti oli jotenkin painostava. En tiedä... Kiitos tästä silti... Koska luin pätkittäin repesin x) ei ollut kuitenkaan tarkoitus, kai? Luen tämän huomenna uudestaan, kun on aikaa...

[Subbe93]

Renneto: Joo, nyt luin itsekin tuon uudellen (tarkkaillen samalla huomauttamistasi asioista), tajuan, miten hölmöltä tuo teksti jotenkin tuntuu, kun siinä vain lepatellaan Charlotan ajatusten perässä. Ehkei tämä ihan siinä mielessä ollut Spurttiraapale-ainesta, koska haasteessa maximi on se 300 sanaa Mutta enpä tullut sitä silloin ajatelleeksi...

Ei, tarkoitus ei ollut siirtää tapahtumia pois Suomesta. Adrian ja Charlotta ovat hahmoja, jotka loin jo joskus vuonna 2008. Olen ollut silloin 15-vuotias, ja silloin olin älytarkka nimistä. Kelpuutin hyvin harvan, ja taisinkin lainata kirjastosta jonkun "harvinaiset etunimet" -kirjan tai jonkun vastaavan. Vuosien jälkeen nämä harvinaiset nimet harmittavat minua, koska tajusin vasta vanhemmalla iällä, miten hölmöltä tuntuu, että tarinassa on Suomessa asuva kaveriporukka, joilla kaikilla on erikoiset nimet. No hyvä on, Aliinan nimi on suomalainen. Åke puolestaan on Ruotsista kotoisin, ja Adrianin nimen selitän kansainvälisillä vanhemmilla. Mutta sitten jäi Charlotta ja Odette, joiden pitäisi olla niin suomalaisia kuin suomalainen voi olla. Mutta koska hahmoilla on ollut nimet jo vuodesta 2008, olen ehtinyt kiintyä niihin, enkä pysty enää vaihtamaan niitä Tai pystyisin, mutten halua, koska tuntuisi yhtäkkiä todella oudolta alkaa puhua Charlotasta esim. Sannana ja Odetesta Minnana. Tietysti, jos löytäisin jonkun, joka voisi sopia ja jonka kelpuuttaisin, niin mikäs siinä, mutten ole ainakaan ihan vielä törmännyt (ei sillä, että olisin edes etsinyt)

Joo, sekavaa selitystä... Ja liekö ketään kiinnostaa hahmojeni nimien historia

Mutta hei, kiitos tosi paljon kommentista! Kiva kuulla, että oli mukavaa luettava, vaikka ei niin kovin jämäkkä ollutkaan Kiitos <3

Syvä Miete: Hmmm, pitäisikö tuo painostava ottaa hyvänä asiana? Tietyllä tapaa toivoisin, että se olisi hyvä asia, meinaan että olisin onnistunut välittämään sen tunteen

No joo, en kyllä suunnitellut tätä hauskaksi, mutta ehkä jotain huvittavaakin voi löytyä? Riippuu tietenkin tulkinnasta

Kiitos kuitenkin kommentista, kiva, että pistäydyit lukemassa