Voltron: Vetovoima (Pidge/Keith, PTP, K-11)

[Beelsebutt]

Iltamyöhään, kun Pidge istui vielä päätteen ääressä koodinpätkät silmissä vilisten, Keith saattoi nojata vasten hänen tuoliaan selkä lämpöä hohkaen.


Fandom: Voltron: Legendary Defender
Nimi: Vetovoima
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: sieerra
Päähenkilöt: Pidge/Keith
Lajityyppi: PTP = Perkeleen TunnePaska eli yleisdraamaa angstilla ja tunteilla, vähän ehkä fluffillakin
Sanamäärä: 1100
Haasteet: Kovanonnenlehmä (KOL)
Ikäraja: K-11
Spoilerivaroitus: 5. kausi (lievä)


Tämä on KOL-haasteficci. Minulle arpoutunut haaste oli seuraavanlainen:

Paritus: Pidge/Keith
Lajityyppi: söpöstely (fluff) ja/tai romantiikka ja/tai silkka seksi (PWP) ja/tai yleisdraama (general)
Ikäraja: K-11 — K-18
Yhteenveto(ehdotus): Pidge etsii elämäänsä "pahaa" poikaa ja Keith on turvallisin vaihtoehto.

Yhteenvetoehdotus ei sopinut yhteenkään pääkaanoniini, sori Lyra! Mutta toisaalta paritus oli aivan tavattoman veikeä, tykkäsin kovasti, joten kiitos Lyra! <3 Mä pääkanonitan Pidgen tooosi usein aceksi, joskus jopa aroksi, ja Keithin taasen joskus demiksi (sekä umpihomoksi ) mutta näin niistä tuli sitten molemmista aceja tähän ficciin. Hain yhtymäkohtia heidän elämistään ja aika nopeasti bongasin sitten perheen menettämisen. Siitäpä tämä lähti rullailemaan.

Kiitokset jälleen kerran sieerralle avunannosta <3

Hox! En omista Voltron-maailmaa enkä sen hahmoja. En tahdo ficilläni tuottaa mielipahaa kenellekään enkä tienaa tällä mitään!




Vetovoima

Oli aamuyö, jos nyt vuorokaudenajoista saattoi puhua, kun kotina oli avaruudessa käsittämättömiä matkoja taittava Leijonalinna. Pidge haukotteli nojatessaan keittiötasoon. Kahvinkeittimestä käyvä aparaatti valutti hiljakseen tummahkoa nestettä hänen kuppiinsa. Sitä saattoi paremman puutteessa sanoa vaikka espressoksi, ainakin Pidge halusi uskoa, että se herättäisi hänet uuteen päivään.

"Oho, säkin olet jo hereillä."

Pidge käänsi laiskasti päätään ja nyökkäsi keittiöön saapuneelle Keithille. Tällä oli päällään altealaistyylinen, violettiin vivahtava löysä paita tavallisten mustien farkkujen lisukkeena.

"Vaihdoit väriä", Pidge mumisi. Puhuminen väsytti.

"Mun t-paidassa on reikä", Keith kohautti harteitaan.

Pidge vilkaisi omaa jumpperiaan. Se oli vielä tarpeeksi löysä, vaikka parin viime vuoden aikana hän oli alkanut täyttää sitä entistä tehokkaammin. Kai puberteetin oli iskettävä, vaikka sitten kesken intergalaktisen sodan. Olihan hän jo seitsemäntoista. Ehkä he voisivat käväistä pikaisesti Maassa edes ostoksilla. Avaruusostarilta hankitut vaatteet kutisivat aina. Aivan kuin ihmisten ihotyyppiä ei oltaisi osattu ottaa huomioon niitä suunnitellessa. Ja kun Pidge asiaa ajatteli tarkemmin, se oli varmasti totta. Ihmiset eivät toistaiseksi olleet poistuneet planeettansa lähistöltä.

Maan ajatteleminen sai Pidgen nieleskelemään, ja hän tarttui hätäisesti mukiin, vaikka se oli vasta kolmen neljänneksen verran täynnä.

"Onko kaikki okei?" Keith laski kätensä Pidgen olalle. Hän oli huomaamatta tullut aivan lähelle, varmastikin kahvinkorvikkeen toivossa.

"Joo, väsyttää vaan", Pidge kohautti harteitaan. Keithin käsi tuntui edelleenkin vieraalta hänen olallaan, mutta se lämmitti niin paljon, ettei hän halunnut liikkua.

Kosketuksista oli tullut tapa heidän välillään. Iltamyöhään, kun Pidge istui vielä päätteen ääressä koodinpätkät silmissä vilisten, Keith saattoi nojata vasten hänen tuoliaan selkä lämpöä hohkaen ja tuijottaa ikkunoiden takana sykkiviä tähtiä. Aluksi Pidge oli arastellut koskettaa takaisin, mutta ennen pitkää hän ei enää välittänyt, vaikka hänen käsivartensa lepäsi aivan Keithin harteissa kiinni.

Lämpö. Kosketus.

Kaikki oli niin uutta, Pidge ei ollut ennen tiennyt tarvitsevansa kenenkään läheisyyttä. Mutta keskellä kolkkoa avaruutta, heidän taistellessa loputtomalta tuntuvaa sotaa, toisen ihmisen kosketus oli kuin ankkuri ihmisyyteen. Keith toimi välikappaleena kahden maailman välillä.

Pidge laski mukinsa pöydälle ja kääntyi ympäri. Hän hautasi kasvonsa Keithin paitaan ja rutisti sitä sormillaan. Hän oli niin väsynyt olemaan yksin, saamaan perheensä takaisin ja taas menettämään heidät. Hän oli väsynyt taistelemaan.

"Voisitko sä vain halata mua?" Pidge kysyi paksulla äänellä, kun hetken perästäkään ei tapahtunut mitään.

Vihdoin Keith kietoi kätensä Pidgen ympärille ja laski leukansa tämän pään päälle. Hän veti tämän entistäkin tiukemmin itseään vasten, toinen käsi hiusten lomaan upoten, toinen leveänä viuhkana pitkin selkää.

Pidgen sydän laukkasi yhä, mutta hetkeksi hänen hätäännyksensä tuntui laantuvan.

* * *

Huoneen valoisuudesta päätellen kellon täytyi olla lähellä Maan ajanlaskun mukaista aamuseitsemää. Pidge räpytteli unta silmistään ja mietti hetken, miksi hänen olonsa oli niin erilainen. Hän liikahti hieman ja jähmettyi sitten tajutessaan, että Keith makasi hänen takanaan, tiukasti hänen selkäänsä vasten. Ja kuinka hän ei ollut heti tajunnut, että Keithin käsivarsi lepäsi hänen vyötäisillään?

Pidge keskittyi hengittämään rauhallisesti. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta. Hän piti Keithistä. Hän oli valmis jopa myöntämään, että rakasti Keithiä omalla tavallaan. Ja tämän tarjoama läheisyys oli kuin huumetta, josta Pidge tuntui olevan päivä päivältä enemmän riippuvainen. Mutta se, mitä Pidge tunsi pakaraansa vasten, ei ollut koskaan kuulunut hänen suunnitelmaansa.

Keith oli kovana.

Pidge ei ollut juuri suonut ajatustakaan seksille. Hän ei välittänyt siitä. Hän oli nuorempana yrittänyt kosketella itseään, mutta koko touhu oli saanut hänet tympääntymään varsin nopeasti. Ja kun hänen luokkakaverinsa olivat punastellen katselleet toisiaan, kulkeneet käsi kädessä ja jopa vaihtaneet nopeita suudelmia keskenään, Pidge oli pyöritellyt silmiään, jos oli raaskinut joskus katseensa nostaa milloin mistäkin älylaitteesta, jota oli naputtelemassa.

Keith ei liikkunut, ja hänen hengityksensä oli yhä rauhallista. Joten hän oli siis unessa. Pidgellä oli aikaa miettiä, aikaa harkita ja suunnitella.

Ei hän inhonnut ajatusta seksistä. Ei ainakaan tiedostanut inhoavansa. Se ei vain kiinnostanut häntä lainkaan. Mutta ehkä se olisi siedettävää Keithin kanssa? Ehkä se oli jotain, mikä kuului elämään? Ja jos hän oli rehellinen itselleen, hän oli valmis seksiin Keithin kanssa, jos he sen myötä voisivat jatkaa tätä— mitä ikinä heidän välillään olikaan. Hän luotti Keithiin. Hän tiesi, ettei Keith satuttaisi häntä. Ehkäpä... ehkäpä se voisi olla Keithin kanssa miellyttävää?

Niinpä, ennen kuin ennättäisi puhua itsensä ympäri ja vakuuttaa itselleen, kuinka typerä hänen ajatuksensa oli, Pidge tarttui Keithin käteen ja vei sen rinnalleen.

Keith heräsi liikkeeseen. Pidge kuuli sen, sillä Keith pidätti hetken henkeään, ennen kuin päästi sen purkautumaan hänen hiuksiinsa.

"Pidge?" Keithin ääni oli unesta karhea.

"Anna mennä vaan", Pidge kuiskasi ja irrotti otteensa. Keithin sormet kehystivät hänen rintaansa kuin kalterit kämmen leväten suoraan nännin päällä.

Keith kuitenkin liikahti, nousi kyynärpäänsä varaan ja haki Pidgen katsetta. Hän päästi kätensä liukumaan alemmas, melkein vyötärölle asti. Turhautuneena Pidge kääntyi selälleen ja tuijotti Keithiä itsevarmuutta uhkuen. Hän tarttui jälleen tämän käteen ja vei sen toistamiseen rinnalleen.

"Tää on ihan okei. Anna mennä vaan", hän sanoi toistamiseen.

"Mitä? Miksi?" Keith kysyi kulmakarvat tiukasti tanassa kuin koettaen ymmärtää, mistä asiassa oli kyse.

Pidge hieraisi reidellään Keithin farkkujen peittämää etumusta. Keith ahmaisi henkeä, mutta ei painautunut lähemmäs, kuten Pidge oli odottanut, vaan sen sijaan siirtyi välittömästi kauemmas, aivan sängyn reunalle saakka.

"Pidge! Mitä helvettiä?" Keith takelteli. Hän näytti säikähtäneeltä, ja Pidgen mieleen juolahti miettiä, että oliko hän sittenkin erehtynyt.

"Luulin että haluaisit, no, kun tuo", Pidge nyökkäsi kohti Keithin haaraväliä. "Ja ajattelin että jos se kuuluu suhteeseen, tai mitä ikinä tämä onkaan, niin mieluummin mä sen teen sun kanssa kuin jonkun muun."

"Mä en ole kiinnostunut seksistä", Keith torppasi. Sitten hän näytti prosessoineen, mitä Pidge oli juuri sanonut. "Mitä? Sä olisit ollut siihen valmis, vaikket halua?"

Pidge kohautti harteitaan. Hän väisti Keithin katsetta. Kieltämättä näin jälkikäteen ajateltuna hänen motiivinsa olivat hieman hämäriä. Keith tarttui hänen leukaansa ja käänsi hänen kasvonsa itseensä päin.

"Pidge. Älä koskaan tee mitään mitä et halua. Ikinä."

"Okei."

Keithin katse oli luja ja syväluotaava, ja Pidge tuijotti samalla mitalla takaisin.

"Okei", hän toisti. "Mutta miten sä et muka halua seksiä, jos sulla on, no toi tuolla?"

Keith ähkäisi ja vei kätensä hiuksiaan vellomaan. "Se on biologiaa. Eikö sun pitänyt olla kaikkitietävä?"

Pidge rääkkäsi aivojaan, mutta ei muistanut koskaan lukeneensa mitään erektioista. Ei sillä, että häntä olisi aihe koskaan kiinnostanutkaan. Ylimääräisten fysiikan, astronomian, jopa koodaamisen kurssien lomassa ei ollut jäänyt juuri aikaa tutustua ihmisten anatomiaan.

"Ei tässä ihan kaikkeen oo aika riittänyt", hän puuskahti nenäänsä nyrpistäen. "No mitä, sä et halua seksiä enkä mä halua seksiä, ollaanko sitten vaan näin?"

Keith kohautti harteitaan, mutta hän tuijotti edelleen Pidgeä kulmat kurtussa. Ilme vaikutti kuitenkin olevan enemmän epävarma kuin tuima, tosin Keithistä ei kyllä koskaan voinut olla aivan varma. Pidge vei kätensä Keithin poskelle, piti sitä vain paikoillaan, peukalo lähellä nenänsyrjää. Hetken kuluttua Keith sulki silmänsä ja nojasi poskeaan Pidgen kämmentä vasten.

"Tuutko vielä nukkumaan?" Pidge kysyi hiljaa. Keith nyökkäsi.

Pidge tarttui jälleen Keithiin käteen, kuten aiemminkin, mutta vei sen tällä kertaa omalle paikalleen vyötärönsä ympärille, ennen kuin kierähti jälleen kohti seinää. Keith työnsi toisen kätensä tyynyn alle ja nenänsä lähelle Pidgen hiuksia.

"Valot viiteen prosenttiin, herätys kahden vargan kuluttua", Pidge mutisi varsin vaimealla äänellä, mutta ääniohjautuva järjestelmä kuuli hänen sanansa ja huone hämärtyi. "Nuku hyvin."

Keith ei vastannut, huokaisi vain syvään ja hartaasti, hengitys Pidgen niskahiuksia viistäen.

[Maissinaksu]

Hmmmm... No joo, ei käynyt kyllä kateeksi tämän KOL-haasteesi kanssa. o.o Kidge kuulostaa etäisenäkin ajatuksena ihan sietämättömän hankalalta, enkä itse varmaan saisi siitä mitään aikaan kuuna päivänä. *koputtaa puuhun*

Sepä siinä juuri onkin, että moniin hahmoihin on rakentunut ympärille kasa headcanoneja ja näkemyksiä siitä, miten maailmaa tarkastellaan. Toisinaan se helpottaa, mutta toisinaan ei. Joka tapauksessa olit hyvin löytänyt näille sellaisen yhteisen punaisen langan, jonka avulla hahmot voisivat olla jotain muutakin kuin vain tiimitovereita. Tiimitovereinakin sarjassa vähän etäisiä toisilleen, mutta mukavaa, että olivat tässä löytäneet yhteisen sävelen.

Aloin miettiä, ovatko Pidge ja Keith todella puhuneet toisilleen kunnolla sen jälkeen, kun Pidge pakkasi kamansa ja sai Keithiltä huutia. Nyt en muista, halp. o.O Kai ne nyt edes jotain ovat puhelleet sen jälkeen?

Oli miten oli, PTP on hyvä genre ja hajoan tuolle koko termille jostain syystä melkein aina. Koska tunteita, perkele. Ja voi että, tuo k-11... Ehkä hankalin ikäraja ikinä, varsinkin kun itse tuntuu, että minulla on tasan kaksi ääripäätä: joko se on S tai sitten se on k-18. Ja k-11 tällä shipillä? Holy moly. Nostan näkymätöntä hattua.

Kaikki oli niin uutta, Pidge ei ollut ennen tiennyt tarvitsevansa kenenkään läheisyyttä. Mutta keskellä kolkkoa avaruutta, heidän taistellessa loputtomalta tuntuvaa sotaa, toisen ihmisen kosketus oli kuin ankkuri ihmisyyteen. Keith toimi välikappaleena kahden maailman välillä.

Ehdoton lempikohtani ficissä. Ai että mikä kappale. <3

Ja niin, koska ikärajana oli tuo, mukaan sopi keksiä vähän läheisyyttä ja ehkä jotain muutakin. Pidgen käytös on mielenkiintoista monella tavalla. Taustalla on ahdistusta ja yllättäen herännyt läheisyydenkaipuu, joka on varmasti aika hämmentävää. Hämmentävää on sekin, että viaton nukkumahetki ehkä saisikin yhtäkkiä uuden merkityksenja samalla Kidgen keskinäiset välit muuttuisivat. Pidge seksiehdotuksineen oli tietyllä tavalla yllättävä, mutta toisaalta kyllä siitäkin aloitteen tekijäksi olisi, jos niikseen. Ja kun tilanne oli puoliksi jo tarpeeksi kovettunut (öhö-öhö), ehkä sitä tulisikin mieleen yrittää viedä juttua vähän pidemmälle. Oli se sitten Pidgeltä epärationaalista tai ei - Keithinkin reaktiosta päätellen -, ehkä sille löytäisi hyvän selityksen juuri oman pään sisäisistä demoneista ja tarpeesta saada lähelleen jotain lämmintä ja pysyvääkin.

Keith ähkäisi ja vei kätensä hiuksiaan vellomaan. "Se on biologiaa. Eikö sun pitänyt olla kaikkitietävä?"

Tässä kohtaa tosin olen Keithin kanssa samoilla linjoilla. Kaikkeen siihen fysiikkaan ja kemiaan lienee mahtunut osuuksia ihmistenkin rakenteesta, vaikkei sitä ehkä tunnetasolla olisikaan ajatellut. Toisaalta helposti sitä voi Pidgen kaltainen nerokin unohtaa. Eikä Keithistä nyt muutenkaan saa helposti selvää, että mitä sillä on sydämellään ja mitä se tukkapehkonsa alla kelailee ja että oliko kyse vain biologiasta vaiko mitä. Mutta Keithiltä oli hyviä elämänohjeita annettavanaan.

Oli aamuyö, jos nyt vuorokaudenajoista saattoi puhua, kun kotina oli avaruudessa käsittämättömiä matkoja taittava Leijonalinna.

Tämä minua aina itseäkin hämmentää, koska kaipaisin toisinaan kerrontaan jotain selkeää vuorokaudenaikaa ja sen sellaisia. Sitten pitää yrittää vain määritellä se jotenkin ja toivoa, ettei lukija keksisi tajuta, että avaruudessahan sitä ollaan, eikä siellä vuorokaudet vaihdu ihan samalla tavalla. Ehkä sitä pitää hahmojen vain jollain tapaa pitää kirjaa, ainakin yrittää. Äkkiä sitä sekoaisi, jos kaikki vain blendautuisi yhteen.

"Valot viiteen prosenttiin, herätys kahden vargan kuluttua"

Teknologia pelittää!

Tämän kommentoiminen vaati jotenkin erityisen paljon ajattelua kiintoisan ja ihan pahuksen hankalan asetelman vuoksi. Nostan uudelleen sitä näkymätöntä hattua ja kiitän! <3

- Ayu

PS:

"Mun t-paidassa on reikä", Keith kohautti harteitaan.

Voi eiih! <3<3

[Beelsebutt]

Ayu, nyt melkein tekee mieli haastaa sut kirjoittamaan Kidgeä >: ) mutta joo, en ehkä kuitenkaan. Vaikea paritus, kyllä! Tälleen aceillessa menetteli omien pääkanonien kanssa, mutta vaikea on minun kirjoittaa kauheasti seksuaalisuuksia Pidgen suhteen. Eipä se onneksi romansseja estä! No joo, nyt kun mietin, nii Plancessa menee seksikin. En tiä taipuisinko itse kirjoittamaan, mutta luen kyllä sujuvasti (ja mielellään!)

Mulla on fiilis, että Pidge & Keith bonding moment on vielä tulevaisuudessa. Ainakin tällaisia kaikuja muistelen Tumblerin syövereissä nähneeni jossain vaiheessa. Nähtäväksi jää, toteutuuko! Oishan se kiva, ettei jää mitään paskaa hampaakoloon kummallakaan :F

Joo, ikäraja tuotti kans ongelmia, koska S-tasoisena tää olis ollut niiiiiiiiin paljon helpompi! Mutta kun haaste vaati vähintään K-11 nii siihen piti pyrkiä en tiiä onko tää nyt oikeesti K-11 mutta onhan siellä seisokkia ja b00bsinnypläystä, niin kenties, kenties! Ollaan kuiten hiljaa, ehkä modet ei huomaa Niin ja PTP on ultimaattisen paras genre ikinä <3 siitä edelleenkin ikuinen kiitos Pallalle (tai muistaakseni sen kaverille), joka sen aikanaan väkersi <333

Ja kyllä. Pidgen demonit. Mä aattelen sen niin, että Pidge on kuitenkin aika nuori vielä, ja vaikka se onkin ehjästä perheestä ja rakastavista vanhemmista ja Mattkin on siinä ollut melkein aina suojelemassa, niin teineillä on kovin yleisesti itsetunto-ongelmia. Näin ainakin pääkanonitan 8 ) ja kun tähän ympätään epävarmuus suhteessa, pelko yksinjäämisestä, lohdutuksenkaipuu, niin joskus jopa nerotkin voi tehdä vääriä johtopäätöksiä tai ihan vain päätöksiä. Onneksi se oli Keith eikä joku lurjus!

Mää pääkanonitan niin nuo vuorokaudenajat, että Linna on ohjelmoitu pitämään yllä maakalaisten 24h/vrk rytmiä valoisuuden suhteen (tai joku altealaisten vastaava). Että valoisuusaste laskee ja nousee ikään kuin vuorokaudenaikojen mukaisesti (ellei siitä manuaalisin käskyin poikkea). Että niinku aamulla heräis siihen, että valoisuusaste olis noussut korkeammaksi kuin mitä se yöllä on, siis aika pimeänä, ja auttaisi niin heräämisessä (kyllä, mulla on valohoitolamppuherätyskello itselläni, rakastan sitä!) kuin sitten tottumuksen myötä kertoisi myös, että paljonkohan kello mahdollisesti olis. Koska rutiinia kaivataan matkustaessakin ja paladiinien pitää pysyä kuosissa. Tää puoltais sitä, että altealaiset olis ryhtyneet maakalaisten päivärytmiin, ehkä he vaikka sopeutuvat paremmin, mene ja tiedä.

Keithin pitää opetella parsimaan paitansa! Tai ehkä se nakittaa Lancen siihen hommaan, jotenkin pääkanonitan, että Lancelta se kyllä sujuisi! (Tästä voisinkin tilata ficin, kiitos! Tausta Kidgellä tai ilman Jonkinlaista vedonlyöntiähän tää selkeesti kaipaisi....)


Kiitos kiitoskiitos kommentista <333 olet nykyään melkein ainoa kommentoijani, mukavasti sivelee pohjamutiin vajonnutta kirjoittajan itsetuntoani

[Maissinaksu]

Oli pakko loikata vastaamaan tähän samaan ketjuun, koska ajatuksia heräsi ja ylipäätäänkin asioiden pohtiminen on kivaa.

Hnngh, voi Kidge. O.O Sitä todella voisi kutsua haasteeksi! Henkilökohtaisella tasolla en näe kyseisessä kaksikossa sellaista särmää, että tekstiä putkahtaisi paperille ilman itkupotkuraivareita ja muuta rakentavaa. Ylipäätään en osaa shipata Pidgeä muille kuin Lancelle (<3<3). En oikeastaan edes Hunkille, tai ainakin voin väittää, etten ole uhrannut Punkille ajatuksia juuri yhtään sellaisella syvemmällä tasolla. Tosin mitä isä-Holt nyt sitten ikinä virkkoikaan... Hunkilla on tietty tyttökaveriehdokas toisella planeetalla, mutta voisiko ilmassa olla vähän Punk-pölyjä tekijöisen puolesta..? Oh well, Pidgance on joka tapauksessa paras, vaikkei siitäkään isomman ikärajan sisältöä ole viime aikoina tupsahtanut mielen syövereihin.

Olettaisin, että aika moni odottelee bondailua Keithin ja Pidgen välillä tapahtuvaksi. Ehkä sille olisi taas tilaisuus, kun Keith palailee mahdollisesti jossain kohtaa kotiin Marmoran leivistä. Keith oli paras punaisena paladiinina. :<

Tuo Linnan oma "aikarakenne" kuulostaa järkeenkäyvältä ratkaisulta, koska kyllähän sitä tosiaan kuka tahansa tarvitsee suurpiirteisen vuorokausirytmin, oli sitten Maasta tai Alteasta. Plus aikaakin pitää mittailla jollain värkillä, jotta pysytään kärryillä maailmanmenosta.

Totta ihmeessä Lance osaa parsia reikiä paidoista ja ommella napinkin, jos tarvis on! Sen lisäksi, että se on lapsuudessaan oppinut monenlaisia käytännön taitoja, sillä on yksi syy enemmän tituleerata itseään räätäliksi. xD Ja osittaisetkin ompelutaidot varmasti kiinnittävät positiivista huomiota, oli valloitettavien listalla joku naissukupuolen edustaja tai sitten muuan mökömökö-takatukka. Tässähän olisi jo ficci-ideaakin puoliksi: Lance päättää olla kiva ja auttaa Keefiä revenneen paidan kanssa. <3

Hmm, kirjoittajan itsetunto. Ilo olla nostamassa sitä! <3 Tottahan se on, että hiljaisuus nettiyhteisöissä ja muualla syö omalta osaltaan motivaatiota tuottaa materiaalia. Omasta puolestani olen todennut aika hyvin senkin, että koska mielenkiintoni pyörii suhteellisen vieraissa tai muuten vain hiljaisehkoissa fandomeissa, kirjallista kiitosta on luvassa aika vähäisesti ja siihen on totuttu. :'D Pakko sitä on mielikuvitustaan jotenkin rakentavasti purkaa, joten tässä sitä ollaan. Liian kiehtovia fandomeja ja tilanteita pohdittavaksi. <3 Kiireinen kevätkin voi selittää osittain sitä, miksi ilmenee vaiteliaisuutta, tai sitten kyse voi olla tilapäisestä nuutumisesta. Voltroninkin suhteen joulukuu ja tammikuu oli aika räjähdyksellistä ja itsekin sekosin kaikesta inspiraation määrästä. Tällä hetkellä MHA EraserMiceineen ja KiriTetsuineen kummittelee mielessä sitä rataa, että Voltron on hipsinyt hitusen taka-alalle. Tosin sieltä se nostaa päätään aina välissä. Saisipa vain nuo pari keskeneräistä tekstinpätkää valmiiksi, olisin rutosti tyytyväisempi... -_- Joka tapauksessa tästä fandomista tuumailu on aina mukavaa! Lippu korkealle ja tekstiä kehiin! ^^

- Ayu

[Beelsebutt]

Hahaa, muutama kuukausi on vierähtänyt ja itsetunto on kulkenut sinikäyrää (kuten tavallista), mutta päätin nyt kuitenkin vastata vielä tähän ja kiittää erikseen, koska tätä kommaasi olen usein lukenut ja siitä voimaa imenyt <3

Ja tämä:

Totta ihmeessä Lance osaa parsia reikiä paidoista ja ommella napinkin, jos tarvis on! Sen lisäksi, että se on lapsuudessaan oppinut monenlaisia käytännön taitoja, sillä on yksi syy enemmän tituleerata itseään räätäliksi. xD

repeilyttää aina yhä vieläkin!

Sitä ficciä odotellessa.....