3 halausta, joita Pimeyden Lordi ei koskaan saanut | S

[Julma-Nala]

Title: 3 halausta, joita Pimeyden Lordi ei koskaan saanut
Author: Julma-Nala
Genre: angst
Rating: S
Pairing: ei ole
Summary: All the Dark Lord ever needed was a big, nice hug.
Disclaimer: En vieläkään omista mitään, enkä saa rahaakaan.

A/N~ Katsokaa Summarysta lause, josta inspiroiduin. Osallistuu 3 kertaa kun... -haasteeseen aiheella 3 halausta, joita Pimeyden Lordi ei koskaan saanut.

3 halausta, joita Pimeyden Lordi ei koskaan saanut
Sanamäärä: 100 + 100 + 100

Äiti

Pimeyden Lordi seisoi synkällä kujalla, jonka toisesta päästä avautui Länsi-Lontoon hautausmaa. Hän nojautui eteenpäin paikallaan, irrottamatta jalkojaan katukiveyksestä. Hänen äitinsä ei ollut koskaan halannut häntä. Hänellä ei ollut koskaan ollut mahdollisuutta oppia tuntemaan äitiään, mutta se ei ollut hänen syytään. Se oli hänen äitinsä syytä. Hänen äitinsä oli ollut heikko ja hän häpesi sitä syvästi. Ihmiset olivat heikkoja antautuessaan kuolemalle.

Mutta Lordi Voldemort ei ollut heikko. Hän ei antautuisi kuolemalle, ei ainakaan taistelutta. Hän eläisi mahdollisimman pitkään ja nousisi vielä näennäisen kuolemansa jälkeen uudelleen.

Valtakunnan vihatuin ja pelätyin velho vilkaisi hautausmaan suuntaan. Äiti oli ollut heikko, hän ajatteli ilmiintyessään pois.

Isä

Tom Riddle nuorempi tuijotti pistävästi biologisen isänsä yllättyneisiin silmiin. Saastainen jästi, hän ajatteli. Täysin arvoton. Hän ei käsittänyt, mitä hänen äitinsä oli miehessä nähnyt. Luultavasti komean ulkokuoren, jonka alla sykki ahdasmielinen sydän.

”Olemmeko me sukua?” Tom Riddle vanhempi kysyi häkeltyneenä, samalla kun Tom Riddle nuoremman isovanhemmat astuivat huoneeseen. He jäivät toljottamaan tutun näköisen nuoren miehen kasvoja suut auki ihmetyksestä.

Tom Riddle nuoremman sisällä kiehui. Hänen isänsä ei ollut ikinä etsinyt häntä, ei edes halatakseen ja kertoakseen, että kaikki oli hyvin, että hän oli turvassa.

”Emme ole. Avada kedavra”, hän lausui. Vihreä valonvälähdys jätti jälkeensä kolme ihmettelevä ilme kasvoillaan kuollutta ruumista.

Opettaja

”Minä en tarvitse ystäviä”, nuori Tom Riddle sanoi professori Dumbledorelle, joka oli tullut käymään orpokotiin esitelläkseen Tomille kouluaan. Vanha mies kohotti yllättyneenä kulmiaan.

”Mutta kaikkihan tarvitsevat ystäviä, jotka vaikka halaavat silloin, kun menee huonosti”, professori totesi, yrittäen kiertää käsivartensa Tomin ympärille. Tom kavahti kauemmas miehestä, sihisten vaistomaisesti varoituksen kärmeskielellä. Hän ei halauksia kaivannut.

”En minä. Ystävät ovat yliarvostettuja, he vain pettävät sinut heti, kun käännät selkäsi”, hän murahti vihaisesti. Vanha ukko kuvitteli voivansa päättää hänen asioistaan hänen puolestaan.

”Sinulla on kovin negatiivinen asenne maailmaa kohtaan, Tom”, Dumbledore lausui hiljaa. ”Eikä ole. Minulla on negatiivinen asenne niitä kohtaan, jotka hylkäsivät minut.”


A/N~Kertokaahan mielipiteenne

[Resonanssi]

kuvasi oikein hyvin Voldemortia, sillä ehkä asiat oikeasti olisivat toisin...jos nuo halaukset olisi Tom saanut.

”Eikä ole. Minulla on negatiivinen asenne niitä kohtaan, jotka hylkäsivät minut.”
Voldemortissa on näköjään hyvin suuri pala inhimillisyyttä, nimittäin rakkauden kaipuu.

hienosti kuvasi, ja olen vaikuttunut tämän hienoudesta
kiitos ihanasta ficistä

[Sorry]

Waaaauu...

Mä tykkäsin tästä. Tuo otsikko herätti mielenkiintoni todellakin, ja siksi tämä olikin pakko lukea.

En ole varmaan ikinä lukenut minkäänlaista ficciä, jonka päähenkilönä on Voldemort. Olen tainnut jäädä paljosta paitsi. : D Koska tämä oli jotenki todella koskettava ja surullinen fic.

Voldemort oli tässä ficissä jotenkin erilainen henkilö, sellainen herkkä ja katkera. Todellakin Voldemort olisi tarvinnut halauksen. Hän olisi varmasti aivan erilainen velho, jos olisi saanut ne.

Sun kirjoitustyylisi on ihana, mä tykkään siitä. : )

Mutta joo, kiva kun innostit mun lukemaan näitä Voldemort-päähenkilöisiäkin ficcejä, siis oikeasti kiitos!

Tämä oli kokonaisuudessaan ihana ja haikeakin fic, kiitos!

~S

[Julma-Nala]

Resonanssi: No pitäähän sitä inhimillisyyttä vielä 11-vuotiaana olla vähän jäljellä Hienoa että pidit, aloin jo epäillä, että Pimeän Lordista tuli liian pehmo

Sorry: Tervetuloa Tiedät-Kai-Kuka -ficcien mahtavaan maailmaan! Minä en ole varmaan paljon muuta lukenutkaan Hienoa, että klikkasit auki ja pidit, vaikka päähenkilö olikin vähän vieras

~Nala~

[Nyyhti]

Onko tuo Summary jostain kirjasta? Kauhean tutun kuuloinen ainakin, kuulostaa Dumbledorelta

Tässä oli tosi ihana idea, pidin hirveästi! Itsekään en ole hirveästi Voldemort-ficcejä lukenut, mutta se johtuu vain siitä, että en yleensä ole löytänyt niitä - hän on kuitenkin älyttömän hieno hahmo. Tämän nimi kuulosti ensin vähän joltain huumoripläjäykseltä tai jotain vastaavaa, mutta onneksi ei sitten ollutkaan sitä, koska idea oli hyvin valittu.

Minusta oli tosi surullista kuvitella Voldemort hautausmaalla toteamassa, että hänen äitinsä oli heikko. Ja muutenkin, tämä ficci toi Voldemortista esille ihan uuden puolen, joka jollain lailla hyvin pitkälti selitti sitä, miksi hänestä tuli sellainen kuin tuli.

Resonanssi lainasikin tuon kohdan, josta pidin eniten. Se oli tosi nätti, hyvä lopetus (:

[Julma-Nala]

Kiiruna: Oo, rakentavaa palautetta Tiedätkö, mietin tosi pitkään, että ihminen vai ruumis, mutta päädyin sitten ruumiiseen, koska ruumishan on kuollut. Tiedän, että se kuulostaa hassulta, mutta pitihän sitä kokeilla Eikä noiden repliikkien väliin voi äidinkielen opettajani mukaan laittaa enteriä, koska yhden virkkeen kappaleita ei saa olla, eikä repliikkejä kuulemma tarvitse erotella. Olen samaa mieltä, että sen voisi laittaa, mutta yritän pitää mielessäni kaikki äikän open säännöt Mukavaa, että kuitenkin pidit ja vaivauduit vielä kirjoittamaan palautteen, joka oli melkein yhtä pitkä kuin itse ficci

nominal: Ei se ole kirjasta, se on enemmän sellainen fanien keskuudessa yleinen vitsi Löydät varmaan avatarejakin tuolla tekstillä, jos jaksat etsiä. Nimi kuulostaa huumoripläjäykseltä, koska otin sen tuon haasteen mukaan Mutta ainakin minun olisi ollut mahdotonta kirjoittaa siitä huumoria, olen liian vannoutunut Pimeän Lordin kannattaja Päätin nyt vain kirjoittaa siitä ilmeisimmästä syystä, miksi hänestä tuli niin mahtava, mutta valitettavan yksinäinen velho. Hauskaa, että pidit tästä ja jaksoit kommentoida!

~Nala~

[lanoliini]

Wihii!!! kröhöm, nyt pitikin antaa jotain asiallisempaa palautetta...

Minulla on taas vaihteeksi päällä joku Voldemort-himo, joten pakkohan minun oli lukea tämä, kun sattumalta sain tämän nenäni eteen. Tykkäsin kovin ja toi nimi, ah! ;___; ♥ (Miksi musta tuntuu, että aina kun yritän komentoida, niin kuulostan hieman aivovaurioiselta pikkutytöltä, anteeksi)

Voldemortista tuli mitä tuli, mutta takuulla yksi syy oli juuri se, ettei hänellä ollut ketään huolehtimassa ja rakastamassa häntä. Tässä ficissä, vaikka se lyhyt olikin, pääsit mielestäni tosi hyvin tunnelmaan mukaan ja sait sen pääpointin esille.

Mainiota työtä, kiitos Nala!


- lanoliini

[Julma-Nala]

Hui kamala, olin ehtinyt jo unohtaa tämän koko ficin Kiitos kommentista, lanoliini! Voldemort-himo on oikein hyvä syy lukea ficcejä, etkä kuulostaa lainkaan aivovaurioiselta pikkutytöltä, ei hätää

~Nala~

[Upsila]

Ja koska Voldemort on niin mahtava hahmo, että pitäähän tätäkin sitten kommentoida. Pidin tästä todella paljon, rakkauden puutettahan vaivaa joskus ihmisiä, mutta Voldemort ei saanut koko ikäänsä aikana minkäänlaista kunnollista tukea eikä rakkautta keneltäkään. Oma äiti oli heikko, synnytti hänet maailmaan mutta vaipui hyvin pian pimeyteen, oma isä oli saastainen jästi, joka ei edes viitsinyt etsiä omaa poikaa käsiinsä vaan jätti asian kuoppautumaan itsestään ja ystävät ovat liian yliarvostettuja.

Se siinä onkin harmillista, että pienestä alkaen hän ei saanut tukea keneltäkään ja kasvaessaan katkeruus ei vähentynyt vaan suorastaan sai tämän tekevän pahempia ja pahempia asioita. Joten ei ehkä ole ihmekään, että Voldemort halveksuu ja on etäinen rakkaudesta, sillä sitä hän ei ole saanut matkatessaan määräpäähänsä.

Tykkäsin kaikista kolmesta, ehkä kuitenkin eniten kakkosesta (vaikea valita, kun kaikki ovat niin hyviä). Ei tarvinnut mitään romaanimittaisia selityksiä, vaan yksinkertaisia ja lyhkäisiä puheita, jotka putosivat katkerina huulilta ja vihreää valonvälähdystä täyttämään hiljaisuutta.

Minusta oli myös hienoa, että Voldemort kävi silti katsomassa äitiään hautausmaalla, vaikka pitikin tätä heikkona ja sortuipa vielä jästimieheenkin. Vaikka Voldemort halveksuukin äitiään, minusta oli hellyttävää, että hän edes meni sinne hautausmaalle katsomaan äitiäänsä.

Kolmas raapale oli myös todella hyvä, kun Dumbledore haluaa, että nuori Tom Riddle saisi ystäviä, vaikka poikaa ei kiinostaisikaan. Hän kavahti halausta; eihän hän siihen ole edes tottunut ja moinen hellyys saikin hänet kavahtamaan säikähtäneenä.

Elikkäs, kokonaisuudessa pitin tästä kovasti, oli ihanaa lukea jotain erilaista. Sait pääponttin hienosti esille, tunnelma oli haikeahkoa, mutta silti kaunista ja hienoa luettavaa.

Kiitos tästä!

[Julma-Nala]

Upsila, wou mikä kommentti Kiitos kauniista sanoista, mukavaa, että pidit ja vaivauduit vielä jättämään kommentinkin

~Nala~

[Natural]

kuvasi oikein hyvin Voldemortia, sillä ehkä asiat oikeasti olisivat toisin...jos nuo halaukset olisi Tom saanut.

”Eikä ole. Minulla on negatiivinen asenne niitä kohtaan, jotka hylkäsivät minut.”
Voldemortissa on näköjään hyvin suuri pala inhimillisyyttä, nimittäin rakkauden kaipuu.

hienosti kuvasi, ja olen vaikuttunut tämän hienoudesta
kiitos ihanasta ficistä

No miksi itse pitäisi vaivautua kirjoittamaan, kun kaiken on jo Resonanssi sanonut?

Kiittäen ficistä
Natural

[Belsissa]

Tekstissäsi oli hyvin mielenkiintoinen idea ja olit toteuttanut sen ihan hyvin. Olisin ehkä toivonut joitakin hieman vähemmän ennalta-arvattavia henkilöitä tähän, mutta kyllä ficci toimi näinkin. Mitään uuttahan tässä ei varsinaisesti nostettu esiin, vaan tapahtumat etenivät odotetulla tavalla.

Tykkäsin eniten kohdasta, jossa Voldemort kielsi sukulaisuutensa isäänsä. Se oli kovin vaikuttava kuvastaen mainiosti Lordin pettymystä kyseiseen ihmiseen.

Kaikenkaikkiaan pidin ficistäsi, vaikkei se ollutkaan kovin omaperäinen sisällöltään. Olisit voinut repiä aiheesta irti vielä vaikka mitä, mutta en missään tapauksessa sano tätä huonoksi.

Kiitos lukukokemuksesta!

[Quibbler]

Tämä oli hieno tekstinpätkä. Ei Voldemort(kaan) ole vain paha.

[Fira]

Voi, jotenkin surullisen kaunis. Mä ainakin uskon että Tomista ei olis tullut Voldemortia, jos sillä vaan ois ollu perhe joka sitä rakastaa. Mutta tykkäsin tästä

[Julma-Nala]

Natural: Totta, komppaus on hieno keksintö
Belsissa: Nyt täytyy myöntää, ettei mulla ole enää neljän vuoden jälkeen (kommentteihin vastaamiseni on ihailtavan aktiivista) hajuakaan, miksi ole valinnut nuo henkilöt Voi olla, että ne oli juurikin ne ekaksi mieleen tulleet. Nyt kun vilkaisin uudestaan tuota tekstiä, niin meillä on näköjään sama suosikkikohta.
Quibbler: Ei tietenkään, Mestari on hieno mies!
Fira: Ei varmaan olisikaan. Ajatellaan positiivisesti: jos Mestaria olisi joku rakastanut, Potter ei olisi koskaan tullut the Arpinaamaksi, emmekä olisi koskaan kuulleet kummastakaan Välttämätön paha, siis.

Kiitos kaikille kommenteista Olen ne kyllä jo aikaa sitten lukenut mutta tämä vastailu on mulla vähän heikkoa.

~Nala~