Voltron: "Sillä tuulella" • S • Keith/Lance

[Odo]

Ficin nimi: "Sillä tuulella"
Kirjoittaja: Odo
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Genre: humpuukia angstilla ja romanssilla!
Hahmot: Keith/Lance
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Voltron kuuluu luojilleen, joten kiitos heille. En saa rahaa, mainetta enkä kunniaa sarjasta.
A/N: Jaa-a, pitihän se vuosi jollakin korkata ja Avaruuspiraatti sitten toivoi Voltronia! Tämä sijoittuu ei-minnekään, joten ei ole spoilervaaraa, enkä ole itsekään katsonut sitten 6. kauden jälkeen sarjaa. Mutta tykkään Voltron ficeistä. Omistan tämän Avaruuspiraatille, ollos hyvä! ♥

Haasteet:
- Teelusikan tunneskaala: "Hylätyksi tulemisen tunne"
- Animaatioiden taikamaailma

"Sillä tuulella"

Keith oli ollut viime aikoina normaaliakin ikävämmällä tuulella. Sen Lance oli pistänyt merkille. Keith oli päivä päivältä huonommalla tuulella ja käytti kaiken aikansa harjoitellen taistelutaitojaan yhä paremmiksi, vaikka Lancesta ne olivat jo ihan hyvät. Keithille ei koskaan riittänyt “ihan hyvä”.

Lanceakin kiukutti.

Linnassa kaikilla oli omat puuhansa, ja Lancen puuha oli ollut kiusata Keithiä. Kunnes Keithistä oli tullut enemmänkin luotaantyöntävä kuin vetovoimainen. Vaikka Lance itse vältteli Keithin seuraa tämän ollessa “sillä tuulella”, hän ei voinut kieltää, että tunsi itsensä hieman hylätyksi.

Hylättynä olo tuntui kamalalta. Se kouraisi vatsan pohjaa joka kerta, kun Keith käveli ohitse hikisenä illan treeneistä ja silloin, kun Keith aamiaisella ei sanonut sanaakaan. Tavallaan se itkettikin vähän Lancea, vaikka ei hän sentään itkenyt itseään uneen.

Hetket, joissa naljailusta oli tullut flirttiä, olivat nyt jonkunlaista tiuskimista. Lancen hylätyksi tulemisen tunne voimistui, kun Keith ei enää tiuskinutkaan. Se flirtti tuntui unohtuneen kokonaan, ja se —

— niin se, Lance muisti.

Keith oli koettanut suudella Lancea, sen yhden kerran. Lance oli ollut niin yllättynyt, että pakeni paikalta ja sen takia, Lance hoksasi ihan itse, Keith oli koko ajan “sillä tuulella”. Ehkä Keithiä hävetti.

Lancen hylätyksi tulemisen tunne esti häntä hetken aikaa juoksemasta suoraan Keithin syliin. Ajatuksissa jyskytti miete, että ehkä Keithiä kadutti, eikä nolostuttanut. Lance pyöri mietteissään kehää, jossa hän oli oikeasti halunnut suudella Keithiä, mutta — 

“Ootitko mua?” Keithin ääni katkaisi Lancen mietteet. Lancen, joka oli seisonut jo ainakin tunnin Keithin oven edustalla, jos poika ilmaantuisi. Nyt hän nieleskeli sanojaan, mutta päätti ottaa itseään niskasta kiinni. Ei Keith häntä ollut hylännyt vaan hän Keithin.

“Mä tykkään susta”, Lancen suusta lipsahti. Vaikka hän oli luonteeltaan oikea hurmuri, ei tunteiden tunnustaminen ollut hänen vahvuutensa.

“Täh?” Keith kysyi ja pysähtyi niille sijoilleen.

“Joo, voin mä sua pussata.  Jos sä haluut”, Lance mutisi.

Keith punastui silmin nähden, mutta tuli silti rutistamaan Lancen kokeilevaan halaukseen.

“Sä oot ollu ‘sillä tuulella’ siitä suutelukohtauksesta asti, joten mä mietin…”, Lance selitti epävarmasti, kun Keith vaiensi tämän suudelmalla, joka pyyhki pois Lancen ikävät tunteet.

“En mä ollu vihanen”, Keith sopersi.

“No, ei sillä enää väliä.”

“Joo.”

Myöhemmin Keithin “sillä tuulella” sai täysin uuden merkityksen, johon Lance oppi nopeasti vastaamaan molempia miellyttävästi.

[Avaruuspiraatti]

Hihi, tunnen oloni ihan hemmotelluksi, kun olen näin vuoden aluksi saanut ensin hirmuisesti kommentteja ja sitten vielä suloisen Klance-fikinkin <3 Jos tämä vuosi ei tule olemaan hyvä tällä aloituksella, niin sitten en kyllä tiedä, minkä ihmeen tätä seuraava vuosi tarvitsisi.

Minä jo ehdinkin sinulle motkottaa, että ei se vain ole reilua pistää pientä piraattia tällaiseen tunnevuoristorataan! Pieni sydämeni ei kestä tällaista angstin ja fluffin vaihtelua niin pienessä sanamäärässä u_u Melkein kuolin, mutta onneksi tosiaan vain melkein! Tämän alku on niin surku, kun Lance on niin surku ;--; Ajattelin ensin, että mitä ikäviä aatoksia Keith poloisella on, kun tuolla tavalla kiukuttelee ja treenaa ja pakoilee Lancea. Mutta SITTEN kaikki muuttui (kun tulikansa hyökkäsi) ja voi että!! Ymmärrän kyllä hyvin, miksi kuka tahansa vähän vetäytyisi torjutuksi tulemisen jälkeen. Ja eihän Keith millään voinut Lancen oikeita tuntemuksia tietää, kun toinen oli niin höpsö, että vain pakeni.

“Mä tykkään susta”, Lancen suusta lipsahti. Vaikka hän oli luonteeltaan oikea hurmuri, ei tunteiden tunnustaminen ollut hänen vahvuutensa.

“Täh?” Keith kysyi ja pysähtyi niille sijoilleen.

“Joo, voin mä sua pussata.  Jos sä haluut”, Lance mutisi.

TÄMÄ. TÄMÄ KOHTA. Tämä on syy, miksi elän. Minua huvitti kamalasti lukiessa, kun tämä kohta sai minut hymyilemään ihan typeränä. Ja sitten tulin kauhean tietoiseksi siitä, että hymyilin typeränä, ja melkein jo alkoi vähän nolottamaan, että joillain fiktiivisillä hahmoilla on tällainen vaikutus minuun u_u Mutta hei, jos kerran siitä saan iloa ja nautintoa yksinkertaiseen elämääni, niin kuka minä olen itseäni soimaamaan. Onneksi asun yksin, niin saan typerähymyillä ihan rauhassa!

Kiitos tästä! Kaikki ilohermoni tanssivat ripaskaa, kun toiveitani näin mainiosti täytetään

[Odo]

Nautin suuresti kiusaamisestasi, Avaruuspiraatti. <3 Kiitoksia paljon kommentistasi, piristi suuresti! Pitkästä aikaa, kun tuli kirjoitettua Volrtonia ja vähän makusteltua, miltä tämä tuntuu, kun jotenkin ihan hukassa fandomin kanssa. Vaikka Voltronin katsominen on vähän jäissä, nautin edelleen lukemisesta ja näköjään kirjoittamisesta Voltronien ficcirintamalla.

[Neiti Syksy]

En tosiaan ole katsonut tai lukenut yhtäkään Voltron-ficciä ennen tätä, mutta täältä löydän itseni. Oikeastaan ihan kiva saada uusia kokemuksia erilaisista fandomeista (nämä voi lukea aina toki originaalina) ja fluffyhammastani kolottaa enemmän kuin usein.

Ja olipa tämä oikein suloinen pieni fluffynpätkä söpössä paketissa! Minä en olisi kyllä varmaan ikinä tajunnut, että toisen välinpitämättömyys ja tuollainen kiukuttelu johtuisi suutelun torjumisesta. Ajattelisin vain, että olen tehnyt jotain väärin ja suututtanut, sitten välttelisin itse ja lopulta emme ikinä puhuisi. Mutta näköjään Lance on fiksumpi! Tykkäsin myös hirveästi tuollaisesta kiusallisesta dialogista, missä kaikki vain putkahtaa suusta ilman sitä kummempaa ajattelua. Oi, tykkäsin kovasti. <3 Ja kun vielä kaikki päättyikin niin hyvin! Tuo sillä tuulella oli myös oiva leikittely. Hykersin oikein, kun koko ajan odotin, milloin se sillä tuulella vaihtuu siksi tuuleksi ja en joutunut pettymään!

Ainoa, mikä nyt sattui silmään, oli tuo silmin nähden - se kirjoitetaan yhteen, mutta muuten ei sen kummempia. // Tuli jo Ronenilta kommenttia, että kyllä se kuuluu erikseen. No, tästä on nyt monta ohjetta, että unohdetaan! Lukion äidinkielenopettajani vain paasasi, että se kuuluu kirjoittaa yhteen ja piste. Kun luin tämän fluffyhöyryissä. Kiitos kiitos, ehkä pitää lukea enemmänkin Voltron!fluffya.

- Syksy

[Odo]

Syksy, hienoa, että uskalsit kokeilla uutta fandomia (okei, itse pyysin, mutta silti)! Se on virkistävää joskus kokeilla jotain täysin uutta ja voin lämmöllä suositella Finin Voltron -ficcejä ellei alkutiedot sitten uhkaile spoilereilla ja fandomvaatimuksilla, mutta löytyy paljon sellaista kivaakin, minkä voi lukea "originaalina". :> Kiitoksia paljon kommentista!

[Larjus]

Vai että humpuukia tämä Söötti teksti oli. Keith ja Lance on hassu parivaljakko, keskenään niin erilaisia mutta tasapainottavat toisiaan. Paitsi hölmöydessä heistä ei taida olla toisilleen paljoakaan apua XD Onneksi Lance tässä ficissä hiffaa asioita ja ottaa itseään niskasta kiinni niin päästään tilanteessa eteenpäin.

“Mä tykkään susta”, Lancen suusta lipsahti. Vaikka hän oli luonteeltaan oikea hurmuri, ei tunteiden tunnustaminen ollut hänen vahvuutensa.
“Täh?” Keith kysyi ja pysähtyi niille sijoilleen.
“Joo, voin mä sua pussata.  Jos sä haluut”, Lance mutisi.

Hönöt :3 Mutta niin söpöjä ovat ♥

Myöhemmin Keithin “sillä tuulella” sai täysin uuden merkityksen, johon Lance oppi nopeasti vastaamaan molempia miellyttävästi.

Saako/pitääkö tämä tulkita vähän tuhmana? ( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°) Niin mä joka tapauksessa tein, koska mitä muutakaan mä voisin! Hyvä lopetus ficille, kun saa oman mielikuvituksensa käymään vauhdilla...

[Odo]

Aww, kiitos Larjus kommentista! Ihana, et pidit tästä (tuskin itse edes muistin!!) ♥ ja kylläpä se Keithin "uusi" sillä tuulella taitaa olla jotain sellaista.