Ficin nimi: Kuulopuheita
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: k-11
Paritus (?): Geralt/Jaskier
Genre: Draama ja irstaiden puheiden sietäminen 😂
Summary:
Geralt kuuli, kuinka viereisen pöydän ryöväreiden puhe kääntyi rahasta ja naisista meneillään olevaan esitykseen.A/N: Jotenkin tuntuu, että aloin pohtia tässä tarinassa esiintyviä ryöväreitä vähän pidemmälle kuin mitä tämä ficci vaati. xD Saa nähdä, pääsevätkö kyseiset OC:t tekemään cameon joskus. Osallistuu
Aistihaasteeseen kuulolla ja
Teelusikan tunneskaalaan ärtyneisyydellä.
***
Geralt ei muistanut, milloin olisi viimeksi nähnyt syrjäseudun tavernan yhtä virkeänä. Paikka oli herännyt kunnolla eloon, kun Jaskier oli päättänyt kohottaa tunnelmaa ja kipaissut salin keskelle luuttu kourassaan. Geralt ei ollut mennyt takuuseen siitä, että yritys maksaisi vaivan, mutta kun hän nyt katseli ympärilleen, hän totesi olleensa väärässä. Jaskier pyörähteli soitellen ja lauleskellen kuin tulikärpänen tavallisten kärpästen joukossa. Geralt siemaisi toisesta tuopillisestaan ensimmäiset vaahdot ja istui hieman sivummalla muita kyläläisiä havainnoimassa.
Sivusilmällään Geralt vilkaisi viereistä pöytää, jonka ääressä neljä rujoa körilästä, pahaisia rantaryöväreitä, särpivät juomiaan ja höystivät keskustelujaan alatyylisillä huomautuksilla ja naurunpuuskilla. Noiturin tarkat korvat erottivat puheenaiheet selkeästi, mikä oli sangen rasittavaa. Hän päätti keskittyä mieluummin soittoon ja lauluun ja käänsi katseensa Jaskieriin, joka oli omassa elementissään kasvot yhtenä hymynä, sulkahattunsa rennosti kenossa ja sormet soittimensa kielillä tanssien. Tämä todella tiesi miten vangita yleisönsä mielenkiinto.
Geralt kuuli, kuinka vieruspöydän ryöväreiden puhe kääntyi rahasta ja naisista meneillään olevaan esitykseen.
"Mitä oikein nyyhkit, Ebald?", yksi korstoista hörähti toverilleen, joka puolestaan kumautti tätä tyhjällä tuopilla ohimoon.
"Ikään kuin onneton rakkaus ei liikuttaisi ketä hyvänsä! Saamari kun kuristaa kurkkua..."
"Phah, hemmetin neiti."
"Lopeta paskanjauhanta, Bram. Eivät ole omatkaan silmänurkkasi rutikuivat!"
"Oli tuolta bardilta metka veto saada ensin porukka panemaan jalalla koreasti ja parin numeron päätteeksi alkaa laulaa Kalastajan tytärtä. Nyyhkylauluja", kolmas, naamastaan erityisen luihu kaveri tuhahti.
"Itse asiassa Kalastajan tyttären lopusta on parikin erilaista versiota", tokaisi liikuttunut korsto. "Ehkä saadaan kuulla se iloisin mahdollinen."
"Aivan sama", ensimmäisenä puhunut ryöväri tuhahti. "Ei sillä etteikö tuota jannua olisi ilo kuunnella."
"Sanopa se. Voisi laulaa ihan mistä hyvänsä ja yleisö olisi korviaan myöten mukana."
Geralt hymähti itsekseen. Kaikenlaisilta tyypeiltä Jaskier taitoineen keräsikin kehuja.
"Aika nättikin se on, varsinkin tuolla lailla hymyillessään", murahti miehistä toistaiseksi hiljaisin. Tämä oli kai vain jäänyt odottelemaan hyvää hetkeä avata suu.
"Nätti on kyllä... Tuskin kolmekymppinenkään."
"Hoh, Bram, onko nuoremmasta lihasta puutetta?"
"Sööttiä persausta on aina ilo pällistellä. Wedres se sitä paitsi alkoi ensin lätistä nättiydestä –"
Geralt kurtisti kulmiaan sananvaihtoa kuunnellessaan ja tömäytti tuoppinsa pöytään merkitsevän raskaasti. Sen lisäksi, ettei noilla ruojilla ollut käsitystä edes osapuilleen sivistyneestä tavasta ihastella jotakuta, he puhuivat
Jaskierista.
Eivät ehkä varsinaisesti
hänen Jaskieristaan, mutta... hänen Jaskieristaan joka tapauksessa.
"Laulelisikohan yhtä somasti, jos sitä vähän kouraisisi?" luihukasvoinen ryöväri myhäili ja sai toverinsa hekottelemaan.
"Kyllähän tuon ottaisi kerran jos toisenkin", virkkoi hiljaisin ryöväri – tovereidensa puheiden perusteella Wedres – partaansa haroen ja ääni paksuna himosta.
"Meinaat varmaan yhden illan aikana?"
"Juuri sitä meinasin."
Geralt puristi kätensä nyrkkiin ja yritti olla välittämättä, mutta pyrkimys kävi sitä vaikeammaksi mitä etovimmiksi Jaskieria koskevat kuolaamiset kävivät.
"Tiiratkaapa noita huulia, pojat", ryöväri nimeltä Bram korahti. "Noiden väliin kun työntäisi mulkun..."
"Vittu..." Geralt murahti, kun hänen ärsytyskynnyksensä ylittyi railakkaasti. Hän kääntyi tuolissaan ympäri katsoakseen köriläsnelikkoa silmiin. Sen lisäksi, että jokainen oli toinen toistaan massiivisempi rumilus, heillä oli otsaa yrittää näyttää hurjilta, vaikka heidän säikähdyksensä haistoi tavernan toiselle puolelle. Geralt oli tottunut siihen, että häntä kavahdettiin, mutta pitkästä aikaa sen todentaminen oli hupaisaa.
"Ja mitäs sinä haluat?" Bram tiukkasi katsahtaen hänet päästä varpaisiin. "
Noituri."
"En voinut olla kuulematta, kuinka antaumuksella vaihdoitte ajatuksia illan esiintyjästä."
"Mitä siitä?"
"Sitä että teinä pitäisin turpani tukossa."
Jos Geralt olisi ollut tavallinen pulliainen, hänen tyly kommenttinsa olisi taatusti otettu vastaan naurunremakan säestämänä. Nyt ryövärien joukosta kuului hiljaisia murahduksia, osa nuivia ja osa huvittuneita.
"Mitä meidän herjanheittomme ylipäätään sinua liikuttaa?" tiukkasi Wedres kyhmynenäänsä rapsutellen. "Oletko mustasukkainen tai jotain?"
"Te puhutte nyt bardista, joka kulkee nimellä Jaskier", Geralt huomautti jättäen jälkimmäisen kysymyksen huomiotta kuin ei olisi edes kuullut sitä. "Niin maineikasta nimeä ei ole tarpeen liata suoltamalla ties millaisia riettauksia."
"Jaa ihailijako olet?" Wedres naurahti viitaten päänsä liikkeellä Jaskieriin, joka oli pääsemässä kappaleensa loppusäkeisiin. "Mitäs ajattelit tehdä, jos emme anna kahta paskaa sanoistasi?"
"No,
Wedres, voisin aloittaa raahaamalla sinut ulos. Ehkä Bram liittyisi pian seuraasi."
Geralt oli tyytyväinen nähdessään, miten hänen sanansa purivat kalpeaksi valahtaneisiin ryöväreihin.
"Mistä sinä meidän nimiä tiedät?" tiukkasi ensimmäinen.
"Ajatustenlukijako olet?" köhähti toinen.
Geralt hymyili merkitsevästi ja iskosti silmänsä korstoihin kuhunkin vuorollaan. "Ette ole usein tainneet olla tekemisissä noiturien kanssa?"
Heidän välilleen laskeutui kireäksi jännittynyt hiljaisuus. Geralt nautti täysin sydämin ryövärien kauhunsekaisista olemuksista.
"Pah, tulkaa", Bram ärähti sitten ja nousi pöydästä juuri kun Jaskier lopetti laulunsa korkeaan nuottiin ja sai yleisönsä hurraamaan ja taputtamaan. Geralt seurasi, miten ryövärinelikko könysi murahdellen ja manaillen tuoleistaan ja lampsi tavernan ovesta ulos. Geralt hymähti juksaukseen perustuneelle erävoitolleen ja jatkoi oluensa siemailua, kunnes sai hetken kuluttua seuraa.
"Huh, että täällä onkin lämmin!" Jaskier istahti pöydälle hänen viereensä. "Lainaahan sitä olutta, Geralt kultaseni –"
"Ajattelitko palauttaakin?" Geralt uteli ojentaessaan tuoppinsa Jaskierille, joka kulautti olutta kurkkuunsa hyvä ettei kaksin käsin.
"Jos välttämättä haluat..."
Geralt hymähti. "Sen kuin pidät hyvänäsi."
"Tarjositko minulle juuri juoman?" Jaskier näytti samaan aikaan ällistyneeltä ja ilahtuneelta.
"Ehkä. Vähän kurkunkostuketta hyvän esityksen päätteeksi."
"Kuuntelitko sinäkin sitä?"
Geralt kallisti päätään. "Minulla on korvat, Jaskier. Oli hankala olla kuulematta."
Jaskier naurahti sydämellisesti, mutta vakavoitui sitten. "Sinulla taisi olla tukala keskustelu niiden rumien köriläiden kanssa?"
"Näitkö sen?"
"Minulla on silmät, Geralt. Tapaan nähdä yhtä sun toista", Jaskier virkkoi. "Mitä he oikein halusivat?"
"Kunhan aukoivat päätään."
"Jaahas... Siksikö, että olet noituri ja satuit istumaan viereisessä pöydässä tai jotain muuta naurettavaa sontaa?"
"Ei sen väliä", Geralt sanoi. "Olivat sentään viisaita, kun tajusivat yhdellä kehotuksella lähteä nostelemaan."
"Olisin niin halunnut kuulla, kun laitoit niille luun kurkkuun! Et voinut odottaa paria minuuttia, että olisin saanut Kalastajan tyttären loppuun?" Jaskier virnisti ja tönäisi häntä lempeästi hartiaan.
"Säästyit paljolta, kun et ollut kuuntelemassa sitä öykkäröintiä."
"Varmasti... Varmaan ne typerät runkut mollasivat laulamistanikin ihan vain mollaamisen ilosta."
"Ne itse asiassa pitivät siitä", Geralt totesi. "Yksi alkoi itkeäkin."
"Hohhohoo, tuon juuri halusin kuulla!"
Jaskier näytti niin riemastuneelta, että tämän hymy olisi voinut valaista koko tienoon. Kyllähän sitä katseli mielellään, Geralt myönsi itselleen. Ehkei hän ollut aiemmin laittanutkaan merkille, miten kaunis Jaskierin hymy oli, ennen kuin yksi ryöväreistä oli asiasta maininnut. Sentään jotain positiivista niistä roikaleista oli saanut irti.
***
A/N2: Jos jotakuta jäi häiritsemään, mikä tämän tekstissä nimettömäksi jääneen luihunaamaisen ryövärin nimi on, se on Daan.
Sillähän nyt ei ole mitään merkitystä ficin kannalta, mutta onpahan kiva nippelitieto.
