Nappasin tämän tuolta kommenttikampanjasta, kuten varmasti huomasit.
Luin tämän jo oikeastaan yöllä, mutta koska olin puhelimella, en ehtinyt nappailla sitä heti. Nyt kun se vielä oli tarjottimella, niin nappasin parempiin suihin. (Kuinkahan monesti parissa virkkeessä voi käyttää sanaa nappasin?
)
Luna on aina miellyttävä luettava. Metsän reunan peurat olivat hyvä eläinvalinta, sillä jotenkin peurat ovat yhtä seesteinen ajatus kuin Luna.
Luna ei itse ollut koskaan tuntenut kenenkään pitävän hänestä, lukuun ottamatta tytön perheenjäseniä.
Tämä kohta särästää jotenkin korvaan, samanlailla kuin se ehkä canonissakin tekee. Lunalla on ystäviä, joista hän pitää, mutta silti Luna tuntuu ajattelevan, ettei hänellä ole ystäviä, jotka pitävät hänestä ja se on vielä kaiken lisäksi hänelle okei. Pah, Luna on rakastettava hahmo, enkä usko hetkeäkään, etteikö esim. Harry pitäisi hänestä ihan oikeastikin. Tämä kritiikki on Lunaa kohtaan, ei kirjoittajaa. Oikeastaan tämä tuo kirjoittamaasi Lunaan sitä IC:tä, oikeata Lunaa.
Minusta oli söpöä, etteivä peurat enää edes säikkyneet Lunaa. Se todella tekee kotoisan tunnelman.
- Frac