Author: The Pure-Blood Princess
Beta: Sarveiskalvo
Genre: drama, AU
Ikäraja: S
Paritus: Dr/Hrm (maininnan tasolla)
Summary: Sir Draco naitetaan omaan säätyynsä kuuluvalle naiselle, vaikka hänen sydämensä kuuluukin toiselle.
Vastuunvapaus: Kaikki kunnia J.K. Rowlingille. En saa tästä minkäänlaista korvausta.
Osallistuu haasteeseen 5 x jotain uutta 2015 uudella miljööllä.
A/N: Olen selkeästi katsonut liikaa Downton Abbeytä, kun tällaista lähdin kirjoittamaan. Mutta siis, ideana on, että taikuutta ei ole olemassakaan, vaan Draco (tai siis Sir Draco) on ihan jästiaatelinen, joka elelee vanhempiensa kanssa sukukartanossaan Wiltshiressä, Englannissa. Eletään 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta. Loput saattekin sitten lukea itse.
Tämän piti ensin osallistua Inspiroidu musiikista -haasteeseen, mutta ei sitten osallistukaan, kun menin muokkaamaan biisilistaani. Mutta, Dingon kappale nimeltä
Kreivin Sormus (josta en oikeastaan edes pidä) toimi inspiraationlähteenä tälle ficille. Ai niin, ja pakko mainita vielä, että inspiroiduin vähän myös
LillaMyyn vuoden 2014 joulukalenterista. :'D Mutta nyt päästän teidät lukemaan ja muistakaahan kommentoida.
Aateluus velvoittaa
Sir Draco Malfoy, Marlboroughin jaarlin ensimmäinen ja ainut perijä, seisoi kirjastossa suuren ikkunan edessä puoliksi tyhjä viskilasi kädessään ja katseli ulos kaukaisuuteen. Ikkunasta avautui näkymä kartanon suureen puistoon, joka oli Englannin aateliston keskuudessa tunnettu komeudestaan laajoine nurmikenttineen, vanhoine jalopuineen, huolellisesti leikattuine pensasaitoineen ja upeine patsaineen. Sir Dracon vanhemmat, jaarli Lucius Malfoy ja kreivitär Narcissa Malfoy käyskentelivät puistossa hiljakseen ja lehtipuiden varjossa näkyi olevan puutarhuri työssään. Kuka tahansa olisi kokenut olevansa etuoikeutettu, jos olisi saanut asua Malfoyn kartanossa, vaikkakin sitten vain palvelusväkeen kuuluvana, mutta Sir Dracoa ei olisi vähempää voinut kiinnostaa.
Mies nosti viskilasin huulilleen ja joi tulisen juoman loppuun muutamalla kulauksella. Oli aivan liian aikaista alkoholin nauttimiselle ja hän tiesi sen kyllä, mutta mitä väliä sillä loppujen lopuksi olisi? Mitä väliä millään loppujen lopuksi olisi? Sillä tätä hänen elämänsä oli ja tulisi aina olemaan, kunnes jonakin kauniina (tai vähemmän kauniina) päivänä hän vihdoin pääsisi pois ja sitten… Niin, mitä sitten? Sir Dracolla ei ollut aavistustakaan, mitä kuoleman jälkeen tapahtuisi.
Hän vetäytyi huoneeseensa, istui työpöytänsä ääreen ja alkoi kirjoittaa kirjettä. Se oli hyvin tuskallista, sillä kirjaimet muodostivat sanoja ja sanat lauseita, jotka veivät Sir Dracoa yhä lähemmäs ja lähemmäs hänen päätöstään, joka tulisi hajottamaan kaksi sydäntä kappaleiksi – tai oikeastaan vain yhden, sillä hänen oma sydämensä oli jo riekaleina.
Saatuaan kirjeen valmiiksi hän taittoi sen ja laittoi sen kirjekuoreen, jonka sulki tummanvihreällä sinetillä; sinetillä, jossa oli hänen arvovaltaisen sukunsa vaakuna. Sitten hän soitti kelloa. Pian oveen koputettiin ja huoneeseen astui Miller-niminen, tummahiuksinen mies, joka oli hänen kamaripalvelijansa. Sir Draco ojensi kirjeen miehelle, pyysi postittamaan sekä olemaan ehdottomasti katsomatta, kenelle kirje oli osoitettu. Mies nyökkäsi ja sai luvan poistua. Sir Draco luotti häneen enemmän kuin keneen muuhun.
Muutaman päivän kuluttua Malfoyn kartanossa aloitettiin häävalmistelut. Juhlista olisi tultava ikimuistoiset, sillä olihan jaarlin ainut perillinen menossa naimisiin, ja vieläpä Lontoon kermaan kuuluvan lordi Parkinsonin tyttären kanssa. Jaarli Lucius ja kreivitär Narcissa olivat asiasta niin onnessaan, että antoivat koko palvelusväelle yhden ylimääräisen vapaaillan, ja se oli toden totta harvinaista herkkua.
Alakerrassa levisi monenmoista huhua siitä, miten kosinta oli tapahtunut, kunnes hovimestari Wilson lopulta oikaisi asian ja kertoi kosinnan tapahtuneen illallisen aikana kaikkien perheenjäsenten ja vieraiden edessä, perinteisesti yhdellä polvella. Nuorten kyökkipiikojen sekä apulaiskeittäjä Maryn mielestä se oli todella romanttista, vaikka he olivat pitäneet vielä enemmän apulaishovimestari Masonin tarinasta, jossa kosinta tapahtui romanttisesti kuunvalossa.
Jokaista käsiparia tarvittiin, sillä häät olisivat todella pian. Sattui kuitenkin niin ikävästi, että kartanon pääsisäkkö, Granger nimeltään, irtisanoi itsensä ja lähti, eikä hänestä kuultu sen jälkeen Wiltshiressä enää mitään.