Author: Springways Otaku
Rating: K11
Pairing: Harry/Neville
Genre: fluff, yleisdraama (pientä angstinpoikasta) slash
Disclaimer: Kaikki tunnistettavissa kuuluu Rouva Rowlingille, loput minun ellei toisin mainita.
Summary: Neville oli kumartunut lähemmäs ilmoitustaulua. Pojan mielenkiinnon oli vanginnut kokonaan vanha, hieman rypistynyt ja haalentunut valokuva.A/N: Huoh. Hätäinen kahdessa päivässä kyhäilty, pahoittelen surkeaa sisältöä. Ei tämä ole edes mitään oikeata fluffia..
KOP-haaste toimi pyllylle potkijana
Harry tunki viimeisiä tyynyjä kaappiin. AK:n viimeinen kokoontuminen ennen joulua oli päättynyt. Ron ja Hermione olivat jo häipyneet tarvehuoneen ovesta väitellen innokkaasti. Harry tökkäsi pinkkiä untuvatyynyä vielä kerran ja se sujahti massiivisen tammikaapin uumeniin. Hän oli jo ovella, kun huomasi silmäkulmastaan liikettä. Neville oli kumartunut lähemmäs ilmoitustaulua. Pojan mielenkiinnon oli vanginnut kokonaan vanha, hieman rypistynyt ja haalentunut valokuva. Ei ilmoitustaululla muuta oikein ollutkaan, vain lista AK:n jäsenistä sekä pergamenttiliuskalla muutamia loitsuja, joita he olivat harjoitelleet. Nevillen hartiat tärisivät hitusen, kun hän taputti etusormellaan vanhempiensa harmaita kasvoja. Sääli tulvahti Harryn joks soluun ja hän kiirehti Nevillen luo. Harry tiesi, ettei hänen käytöksensä ollut aivan normaalia, mutta hän kietoi kätensä Nevillen hartioiden ympärille. "He olisivat ylpeitä sinusta, jos näkisivät sinut nyt. Olet kehittynyt valtavasti", Harry sanoi hiljaa ja lempeästi. "Uskotko niin?" Neville kysyi itkuisesti. "Mummi ei ainakaan ole tippaakaan ylpeä, hän ottaisi sata kertaa mielummin sinut lapsenlapsekseen kuin minut." Harry tunsi valtavaa syyllisyyttä kuunnellessaan Nevillen puhetta. Vaikka poika ei syyttänyt häntä, totesi vain, Harrya hävetti. "Minä-minä kadehdin sinua. Kaikki pitävät sinusta. Olet mukava, kiltti, hauska, komea ja kaikkea. Selviydyt aina niistä kamalista kokemuksista, etkä koskaan valita. Harry, sinä olet hieno ihminen." Neville nojautui Harrya vasten ja pyyki kyyneliä poskiltaan. "Älä sano noin. Katso nyt itseäsi. Muutama vuosi sitten olit arka pikkupoika, mutta nyt olet jo kapinoimassa Pimentoa vastaan ja kehityt paljon nopeammin kuin muut. Sinä olet paljon parempi ihminen kuin minä. Kaikin tavoin parempi," Harry mumisi Nevillen kaulaa vasten. "Sinä menetit vanhempasi. Totta kyllä, minäkin, mutta niin kauhealla tavalla. On varmaan tuskallista mennä tapaamaan heitä, kun he eivät tunnista sinua." Neville nyökytteli kiivaasti.
Tarvehuone oli aavemaisen hiljainen. Harry piteli Nevilleä sylissään ja kuunteli tämän koko ajan vaimentuvia nyyhkäyksiä. Jossain vaiheessa he olivat päätyneet istumaan lattialle ja valokuva oli Nevillen tärisevässä kädessä. Molemmat yrittivät tunnistaa ihmisiä kuvasta. Harry katseli hellästi vanhempiaan ja virnuievaa Siriusta. Onneksi hänellä oli vielä Sirius. Neville taas ahmi vanhempiaan katseellaan hymyillen samalla hieman pirteämmin. "Jonakin päivänä minä vielä tapan sen Lestrangen nartun", Neville tokaisi. "Tuo on oikea asenne", Harry nauroi ja taputti Nevillen kauluspaidan verhoamaa selkää.
Kello löi kaksitoista kertaa. Vasta silloin pojat havahtuivat jutustelustaan. Harry nousi ylös ja kiskoi Nevillen lattialta. "Pitää varmaan lähteä", Harry totesi ja venytteli nautinnollisesti. Nevillen ahnas katse jäi haukottelevalta pojalta kokonaan huomaamatta. "Kuule Harry.. Minun on pitänyt jo pitkään kertoa sinulle eräs asia.. Ti-tiedän että tämä on sinulle aika järkytys ja minua itseänikin pelottaa kertoa tätä mutta.." Harry katseli hieman huvittuneena Nevillen punehtuvia kasvoja kun tämä yritti epätoivoisesti saada ilmeisen hankalia sanoja suustaan. "Niin?" Harry kysyi pää kallellaan. "Minä luulen olevani ihastunut sinuun!" Neville puuskahti punastuen vielä enemmän. Hiljaisuus laskeutui kahden pojan välille. Neville liikehti vaivaantuneesti ja Harry näytti miettivän kuumeisesti. "Misteli", Harry tajusi ja osoitti kattoa. "Ne kuulemma kuhisevat narksuja, Luna kertoi." "Niin, narksut ovat tosi mielenkiintoisia, ne voivat purra liian pitkään suutelevia pareja", Neville sanoi nauraen. "No toivottavasti ne eivät pure meitä", Harry sanoi ja ennen kuin Neville ehti tajuta mitään, Harry oli jo harpannut hänen luokseen ja painanut huulensa hänen huulilleen.
Kumpikaan ei ollut kovin hyvä, hampaat kolahtelivat yhteen ja meno oli muutenkin epävarmaa. Alkujännitysen kadottua molemmat alkoivat saada juonesta kiinni. Nevillen kädet olivat Harryn hiuksissa sotkemassa niitä entistä enemmän sotkuun. Harry maistoi Nevillen huulilta eukalyptyksen ja hunajan. Se oli tosiaan kuin taivas; Neville painautui häntä vasten kevyesti, ei liian tungettelevasti, kosketti häntä rakastavasti ja hellästi.
Naps. Jokin nappasi kiinni Harryn hiuksista. "Narksut", Neville huohotti. Pojat astuivat askeleen taaksepäin toisitaan ja hymyilivät ujosti.
"Hyvää joulua, Neville"