Kirjoittaja Aihe: Kuiskaus | (K-11)  (Luettu 1532 kertaa)

Mixiuu

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Ava by laaksokukka <3
Kuiskaus | (K-11)
« : 06.07.2014 23:17:12 »
Nim: Kuiskaus
Kirjoittaja: Mixiuu
Beta: roxy
Ikäraja: K-11
Genre: Angst
Varoitukset: Ficissä käsitellään itsemurhaa
A/N: No niin, toinen orginaalini, joka on osa mun HeHe-tavoitteita. Toivottavasti tykkäätte! :-)


Kuiskaus

Avasin punaisen omakotitalomme raskaan puuoven ja hätkähdin paljaan jalkani osuessa kylmään hiekkapohjaan. Pari yksinäistä kyyneltä vaelsi poskipäilläni valuen koko ajan alaspäin, kun suuntasin askeleeni jonnekin. Halusin vain pois. Pois kaikista huolista ja ongelmista. Suruista, jotka tuottivat minulle tuskaa ja ahdistusta. Ne eivät antaneet minulle hetkenkään rauhaa, vaan seurasivat minua matkallani pois täältä. Tämänpuoleisesta maailmasta, joka tuotti minulle kipua. Eikä sitä voinut korjata mikään.

Samalla kun jalkani johdattivat minua jyrkälle rantakalliolle, ajattelin koko kuusitoistavuotista elämääni alusta asti, elämää johon olin syntynyt vahinkolapsena. Vauvana, joka ei ansainnut vanhempiensa mukaan rakkautta tai huolenpitoa.

Se ei ollut mitään verrattuna kokemaani fyysiseen väkivaltaan, jota olin joutunut tuntemaan koko ajan. En pystyisi ikinä unohtamaan sitä, kuinka isäni löi minua kalpealle iholleni, luoden siihen punoittavan jäljen. Tai sitä, kun äitini tukisti tummanruskeita hiuksiani ollessani vasta vain viisivuotias.

Ne olivat sellaisia asioita, joita ei voinut koskaan antaa anteeksi. Ei vain yksinkertaisesti voinut. Aivan kuin jokaiset loukkaavat sanat ja teot olisivat jättäneet minuun ikuisen arven. Niin kuin olivatkin. Niitä ei voisi koskaan unohtaa.

Kun paljaat varpaani kohtasivat sammaloituneen kiven, aloin täristä. Itkusta vai jalkojani turruttavasta kylmyydestä, sitä en tiennyt itsekään. Ainoa asia, jonka sisäistin, oli yksi sana:

Pois.

Tuo sana soi päässäni astellessani jyrkän kallion kielekkeelle. Se hakkasi tärykalvojani, raastoi mieleltäni ja yritti karata huuliltani tuulen mukaan, mutta minä estin sen kävellen haurailla askelilla aivan jyrkänteen reunalle. Levitin käteni sivuille ja saatoin tuntea hennon tuulenvireen kutittelevan sormenpäitäni. Se oli kutsu. Kutsu pois täältä kamalasta paikasta. Kuin kuiskaus parempaan elämään.

Ja silloin myös tiesin hypätä. Ruumiini toimi kuin automaattisesti; suljin silmäni rauhallisesti ja hengitin viileää meriveden tuoksua onnellisena. Katselin kaunista rantamaisemaa ja tein päätöksen mielessäni, ennen kuin annoin itseni pudota vapaasti villinä kuohuavaan veteen.
« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 15:21:48 kirjoittanut Pyry »
Believe In Your Dreams

Leijonat ♥

ruttotohtori

  • nightmare muse
  • ***
  • Viestejä: 1 250
Vs: Kuiskaus | (K-13)
« Vastaus #1 : 11.07.2014 01:31:43 »
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa! o/ Oon tosi laiska lukemaan nykyään mitään, enkä osaa oikein etsiytyä uusien kirjoittajien pariin, joten saatan olla vähän kommenttiruosteessa, pardon me. Näin alkuun kuitenkin: toivon ettet pahastu kritiikistä, tiiän et kaikki ei tykkää mut en jaksa vaan leperrellä ympäripyöreyksiä.

Asiaan. Tää jätti mulle todella ristiriitaisen fiiliksen, mikä on jo saavutus, koska harvemmin näin lyhyet tekstit saa mua tuntemaan mitään. En osaa yhtään sanoa, mitä mieltä tästä olin, en oo pitkään aikaan ollut näin kahden vaiheilla! Eikä siis sillä, että tää olisi keskinkertaista tekstiä, ei ollenkaan, tässä ne mua miellyttävät jutut miellytti oikein kovasti, mutta samalla tässä oli asioita joista olen melkoisen vahvasti pitämättä. Tää oli juuri tällainen perus lyhyt tunnelmointi, joita nykyään yritän kartella kuin ruttoa (nää tosin on vaan mielipideasioita, en vaan koe että tällasilla teksteillä ois mulle pahemmin annettavaa - mutta vahvistit että säännöissä on niitä poikkeuksia koska tällä oli!), tässä kuitenkin oli jotenkin tosi voimakas tunnelma joka uppos syvälle. Et sortunu turhaan epäselvyyteen mitä monet tällasissa teksteissä tekee (mäkin aikoinani...), mutta tää ei myöskään ollut tylsä, joten siis kokonaisuutena varsin onnistunut!

Mulla särähti korvaan kuitenkin noi "yksinäiset kyyneleet", jotka on ehkä yleisin tietämäni klisee. Samoin tässä oli ehkä vähän turhan paljon adjektiiveja, kun ottaa huomioon että tää on minämuodossa, tai en jotenkin usko et hirveen moni ajatellessaan kuvailee asioita noin tiheään tahtiin - toisaalta ilman kuvailua asiat voi jäädä aika pintapuolisiksi, varsinkin kun dialogia ei tässä oo, joten sikäli kaksipiippunen homma! Ja makuasioitahan nää kuitenkin vaan on. Vähän ehkä ite oisin yhdistellyt lauseitakin, tehokeinona lauseiden erottelu lyhyiksi toimii, mutta keinot menettää tehonsa jos niitä käyttää liikaa.

Anyhow, kirjotat kyllä tosi luontevasti! Jotenkin noi yleensä ihan hirmu häiritsevät asiat ei häirinneet mua juuri ollenkaan, kun tää teksti vaan kulki eteenpäin ja tähän oli helppo uppoutua. Itsemurha ja perheväkivalta on aika käytettyjä aiheita, mutta syystä, onhan ne vaikuttavia, ja musta oli hienoa että tässä lopussa hypättiin kalliolta, oon lukenut ihan liikaa pelkälle ajatuksen tasolle jääviä tarinoita joten tää on ihan piristävää vaihtelua mulle (piristävää, voinko sanoa noin? Oon kamala.) Aika romantisoidusti itsemurhaa aiheena käsiteltiin, mutta tähän oli jotenkin tosi helppo samaistua. Erityisesti tää kohta oli ihana:

Lainaus
Se oli kutsu. Kutsu pois täältä kamalasta paikasta. Kuin kuiskaus parempaan elämään.
<33

Joo, en tiiä saitko mitään irti tästä kommentista, mutta tää oli mukava iltapala, ja tykkäsin tästä! Kirjotat ihanan siististi kyllä, virheitä ei ollut, ja juonessa pysyi mukana. Kiitoksia siis tästä, ehkä joskus tsekkailen sulta muutakin tuotantoa! :--)
leipää ja perunasoppaa

Mixiuu

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Ava by laaksokukka <3
Vs: Kuiskaus | (K-13)
« Vastaus #2 : 11.07.2014 10:54:10 »
Kiitos palautteesta plööt! En pahastunut kritiikistä, koska tiedän, että mulla on ongelma noiden adjektiivien viljelystä. Kiva kuitenkin että tykkäsit! =)
Believe In Your Dreams

Leijonat ♥