Nimi: Lohikäärmeenrakkoa ostamassa
Kirjoittaja: Rowena
Tyylilaji: Romanssi hippusella huumoria
Ikäraja: S
Paritus: Lily/Severus
Yhteenveto: "Terveiset Huitsuntaussuolta! Kaikki on sujunut hyvin, lohikäärmeenrakot ovat valioyksilöitä, ihmiset täällä ovat ystävällisiä (olen nähnyt kaksi) ja lehmäkin lopetti juuri ulinan ikkunan alla."
Vastuuvapautus: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowlingille.
Kirjoittajan sana: Tämä ficci osallistuu matkustushaasteeseen sekä Sataseen sanalla 033. Liikaa.
LOHIKÄÄRMEENRAKKOA OSTAMASSA
Matkalle lähtiessä on hyvä muistaa:
- matka-arkku
- kaljuunapussi
- vaihtokalsarit
- matkalukeminen
- kartta
- joku, jolle lähettää postikortti
Severus oli matkustanut Huitsuntaussuolle, koska se oli Englannin ainoa kaupunki, josta sai ostaa lohikäärmeenrakkoja (Severus ei tosin ymmärtänyt, miten kukaan saattoi kutsua Huitsuntaussuota kaupungiksi). Lohikäärmeenrakkoa Severus tarvitsi totuusseerumin valmistamiseen. Ja totuusseerumia hän taasen tarvitsi työpaikkahaastattelunsa viimeiseen vaiheeseen. Dumbledore oli määrännyt Severuksen ja toisen jäljellä olevan taikajuomien professuurin hakijan (Andromeda Tonksin) valmistamaan viikossa totuusseerumin. Samaan hengenvetoon Dumbledore oli suositellut Severukselle parin päivän lomaa Huitsuntaussuon maalaisidyllissä. Se kuulemma rauhoittaisi Severuksen karsintatehtävissä (muka) kiristyneitä hermoja. Severus oli suostunut lomaan vain näyttääkseen Dumbledorelle, miten yhteistyökykyinen työntekijä olisikaan.
Nyt Severus sitten istui Gertie Kaddilan kahvilassa ainoana asiakkaana. Hän oli tilannut kermakaljan, vaikka ei juuri pitänyt siitä. Mutta kahvilassa ei ollut tarjolla muuta juotavaa. Ikkunan takana ulisi lehmä.
Huomioitavaa: Älä enää ikinä suostu Dumbledoren päähänpistoihin.
Severus oli jo käynyt ostamassa lohikäärmeenrakot. Hän oli hankkinut niitä varastoonkin, ettei hänen tarvitsisi ihan heti palata Huitsuntaussuolle. Hän oli myös ehtinyt jo lukea matkalukemiseksi varaamansa kirjan ("Taioista kaikista katalimmat"). Kahvilan myyjältä Severus oli tiedustellut uusinta Päivän Profeettaa, mutta oli saanut vastaukseksi epämääräisen "mää oon vain töissä täällä" -ulvahduksen.
Huomioitavaa: Yksin ei ole mukava matkustaa.
Postikortteja kahvilassa sentään oli myynnissä. Aurinko tosin oli haalistanut ne, mutta se ei Severusta haitannut, sillä karrelle kupristuneet kortit kertoivat Huitsuntaussuosta enemmän kuin tuhat Severuksen voihkaisua. Niinpä Severus osti haalistuneimman ja rumimman kortin (12 sirppiä, kiskurihinta). Kortissa oli kuva vetisestä ja harmaasta suosta. Se kuvasi Severuksen mielialaa hyvin.
Huomioitavaa: Lisää "Matkalle lähtiessä on hyvä muistaa" -listaan kohta: "Iloinen mieli".
Severus kirjoitti korttiin säntillisellä käsialallaan tervehdyksen:
"Hei, Lily!"
Sen jälkeen hän ei enää tiennytkään, mitä kirjoittaa. Lily aina valitti Severuksen negatiivisesta asenteesta. Ehkä Severuksen oli siispä nyt pakko yrittää "kohota elämässään seuraavalle askelmalle" (kuten Lily asian ilmaisi) ja ruveta näkemään jokaisessa asiassa jotakin positiivista. Niinpä Severus kirjoitti:
"Terveiset Huitsuntaussuolta! Kaikki on sujunut hyvin, lohikäärmeenrakot ovat valioyksilöitä, ihmiset täällä ovat ystävällisiä (olen nähnyt kaksi) ja lehmäkin lopetti juuri ulinan ikkunan alla. Aurinko ei paista, mutta pidän sateesta. Voi hyvin! Sinun: Severus."
Severus luki tekstin läpi, rypisti otsaansa ja taikoi kortin tyhjäksi.
Huomioitavaa: Positiivisuudessa on jotakin häiritsevää. Paitsi jos sattuu olemaan Lily Evans.
Severus aloitti puhtaalta pöydältä:
"Tervehdys, Lily! Saavuin kolme tuntia sitten Huitsuntaussuolle ja olen jo ihan valmis unhoituttamaan mielestäni koko tämän matkan. Maalla olo on epämukavaa. Voi hyvin! Sinun: Severus."
Severus tuijotti tekstiä. Eikö hän tosiaan pystynyt parempaan? Miksei hän vain voinut kirjoittaa korttiin oikeita ajatuksiaan? Että hänen oli ikävä Lilyä ja että tämäkin matka olisi siedettävä, jos hän voisi hörppiä väljähtynyttä kermakaljaa Lilyn kanssa. Lily sitä paitsi piti väljähtyneestä kermakaljasta. Se oli yksi niistä outouksista, joita Severus Lilyssä rakasti.
Severus loitsi kortin tekstipuolen jälleen tyhjäksi. Sitten hänen silmänsä kirkastuivat ja hän alkoi kirjoittaa sulkakynä viuhtoen.
Hetken kuluttua hän vei kortin myyjälle ja jopa hymyili vähän. Myyjä muljautti silmiään ja kääntyi päästämään postipöllön ulos häkistä vasta, kun outo matkamies oli kadonnut kahvilasta. Mutta Severuksen hymyirvistystäkin enemmän myyjä häkeltyi luettuaan kortin tekstin (maalla ei tunneta kirjesalaisuutta):
"Tervehdys, Lily! Kuule, lohikäärmeenrakot tuoksuvat vähän samalta kuin kimeeran munat. Ja sinähän olet surrut sitä, että munat ovat nykyisin kauppakiellossa, etkä enää voi valmistaa lempihajuvettäsi. Mutta minusta tuntuu, että voisin tehdä sinulle lohikäärmeenrakosta hyvin samantapaisen tuoksun. Pane neilivesi porisemaan, niin kokeillaan, kun palaan! Sinun: Severus."
Huomioitavaa: Matkustamisessa parasta on se, että voi palata.
