K/H: Ohoh, siitä onkin näköjään jo luvattomankin kauan, kun olen tätä viimeksi jatkanut, mutta nyt korjaan asian osa-oksennuksella ja julkaisen tässä putkeen kaikki loput kolme raapaletta tänne. (: Tämä saa siis vihdoin ja viimein lopetuksensa! ((:
18
”Muistakaa sitten, että me saamme toimia vasta sitten, kun vaihto on suoritettu”, Braeden teroitti tiiminsä jäsenille, ennen kuin he jakaantuivat asemiinsa. Hän nyökkäsi Arellelle merkiksi, kun kaikki olivat päässeet paikoilleen. Heidän puoleltaan oli kaikki valmista.
Braeden katseli asemapaikastaan, kuinka hermostuneelta näyttävä Arelle käveli kohtauspaikalle. Jostain pimeyden keskeltä paikalle saapui myös kolme muuta, joista yhden kädet oli sidottu yhteen. Tämä oli oletettavasti sitten Arellen pikkuveli.
”Heitä se rahasäkki tänne, niin saat veljesi!” Elrinin vieressä seisova mies huusi.
”Päästä veljeni ensin”, Arelle vastasi ääni täristen.
”Rahat!” toinen miehistä huusi ja osoitti laseraseellaan Elrinin ohimoa.
”Hyvä on, hyvä on!” Arelle huusi nopeasti ja viskasi säkkinsä miehiä kohti. Toinen heistä alkoi työntää Elriniä edemmäksi osoittaen edelleen aseellaan tätä. Kun he pääsivät rahasäkin luokse, hän tyrkkäsi Elriniä, nappasi säkin ja kurkisti sen sisälle.
”Me kiitämme yhteistyöstänne”, mies nauroi ja alkoi perääntyä toverinsa luokse.
Ennen kuin mies oli kuitenkaan päässyt kovin montaa askelta, antoi Braeden tiimilleen keskusyksikön kautta käskyn tarttua toimeen. Yhtäkkiä tapahtui monta asiaa yhtä aikaa, kun Braeden heitti suojaussäteet Elrinin ja Arellen ympärille laserammuksien loistaessa pimeässä yössä. Oli mahdotonta seurata kaikkea yhtä aikaa, joten Braeden otti siviilien turvallisuuden huolehtiakseen. Nyt oli tärkeintä saada sisarukset pois taistelun tiimellyksestä, hänen tiiminsä osaisi kyllä asiansa ilman häntäkin.
19
Sereya kuuli tapahtumista vasta paljon myöhemmin. Ilmeisesti vaihtopaikalla oli ollut enemmänkin salakuljettajia, kuin vain ne kaksi, jotka Arelle oli nähnyt. Braeden oli kuitenkin tiiminsä kanssa saanut viisi paikalla olleista kymmenestä kiinni, ja yksi oli saanut kuolettavan osuman, vaikka kukaan ei tiennytkään, kenen laserista.
Kiinnijääneiden joukossa oli kuitenkin ollut kaksi INRY:n jäsentä, joten Imperiumista oli lähetetty TutKiJoita (Tutkivan Kipinän Joikaajat, eli Imperiumin kuulustelijat) tarkistamaan korporaation toimintaa. Koska Sereyan isä oli vastuussa INRY:stä, oli Coleminkin kutsuttu TutKiJoiden kuulusteluihin. Tämä aiheutti lievää huolestusta Sereyan kotona, mutta kaikeksi onneksi Colemin pääsi pian pois.
”Vapautettu kaikista syytteistä”, oli tuomio kuulunut, mikä sai Reiynan huokaisemaan helpotuksesta.
20
Pikkuhiljaa elämä palasi Melianilla normaaleihin uomiinsa, ja Sereyakin alkoi tuntea olonsa kotoisaksi sekä planeetalla että yliopistolla. Intergalaktisen viestinnän luentosarja lähestyi loppuaan, minkä vuoksi oli vuorossa opiskelijoiden loppuesitelmät. Sereyan ja Arellen oma kertoi luonnollisesti Maan, Melianin ja Kidrin mahdollisesta vuoropuhelusta, mistä professori Uyterhoeven antoi heille täydet pisteet.
Yliopistolta poistuessaan Sereya uskalsi viimein kysyä Arellelta jotain, mitä hän oli halunnut kysyä, mutta samalla kammonnut, jo kauan.
”Haluaisitko tulla käymään meillä?”
”Tarkoitatko, että esittelisit minut perheellesi?” Arelle varmisti. Sereya ei uskaltanut sanoa mitään, joten hän vain nyökkäsi ja toivoi parasta.
”Totta kai haluan!” Arelle kuitenkin vastasi, joten tytöt halasivat toisiaan ja nappasivat sitten yhdessä leijubussin Sereyan kotiin.
Perillä Sereya kumartui näyttämään kasvojaan skannerille ja astui sisään Arelle perässään.
”Hei, olen kotona!” hän huikkasi varmistaen samalla, ketkä kaikki muut olivat paikalla. Saamiensa vastauksien perusteella hän huomasi onnekseen Braedenin olevan jo kotona, mutta kaikeksi epäonneksi niin oli Coleminkin. Sereya nielaisi kävellessään Arellen kanssa peremmälle asuntoon.
Colemin, Reiyna ja Braeden näyttivät olevan kaikki olohuoneen puolella, joten Sereya ei ehtinyt kovinkaan kauas ovelta ennen kuin he huomasivat hänet.
”Hei, äiti ja isä, haluaisin esitellä teille erään…”, Sereya mutisi.
”Tässä on Arelle, minun tyttöystäväni”, hän jatkoi ja jäi odottamaan tuomiota.
”Moi taas Arelle!” Braeden totesi hymyillen.
”Moi!” tyttö vastasi.
”Vai että tyttöystävä”, Colemin totesi samaan aikaan sellaisella äänensävyllä, että siitä oli mahdotonta päätellä mitään.
”Voi, tule toki peremmälle!” Reiyna sanoi ja viittoi Arellea lähemmäksi.
”Kylläpäs sinä näytätkin laihalta”, hän jatkoi katsottuaan tyttöä.
”Braeden, hae vieraallemme puhdas lautanen, hän on varmasti nälkäinen!” Reiyna käski ja aloitti samalla tavanomaisen hössötyksensä.