Ficin nimi: Haavoitettu
Kirjoittaja: Subbe93
Fandom: Susiraja
Genre: Draama, pienoinen angst
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Mikael Sarri
Summary: Mikaelin sydän on hajotettu, ja juuri nyt hän kaipaa jotakuta, joka johdattaisi hänet takaisin kotiin.
Vastuunvapaus: Mikael Sarri, Raisa, Daniel, Kristiina, yms. kuuluvat Elina Rouhiaiselle, minä vain suurena fanina leikin heillä.
Haaste: Spurttiraapale, sana: Loputon
A/N: Sijoittuu heti Uhanalaisen jälkeen, sitä en tosin vielä tiedä, tuleeko tämä olemaan kuinka AU. Voin kertoa sen sitten, kun olen saanut Jäljitetyn haltuuni <3
HaavoitettuPäivä vaihtui illaksi, ilta yöksi ja yö taas uudeksi aamuksi. Se ei kuitenkaan merkinnyt mitään sudelle, joka juoksi loputonta matkaa tietämättä itsekään, minne. Se ei silti uuvuttanut sutta samalla tavalla kuin se olisi uuvuttanut ihmisen.
Hän halusi unohtaa. Hän yritti sutena nollata päänsä, unohtaa sen kaiken kivun ja tuskan, jota oli joutunut kokemaan, mutta se ei onnistunut. Hänessä eli silti se ihminen, joka muisti. Ihminen, jonka aivoihin oli syövytetty kaikki ne kivuliaimmat muistot.
Hän voisi uuvuttaa itseään miten paljon halusi, hän voisi kiduttaa itseään fyysisesti, vaikka tappaa itsensä, mutta hän oli varma, että hän muistaisi silti kaiken. Jopa kuoleman porteilla hän muistaisi. Hän muistaisi sen loputtomasti. Se olisi hänen kirouksensa.
Ensin lauma, sitten isä ja äiti, ja viimeisenä Raisa. Tuntui, että hän oli menettänyt kaiken. Kaikki oli valunut hänen sormiensa lomasta, ihan kaikki. Isä ja äiti olivat kadonneet hänen elämästään, vaikka lauma olikin saatu pelastettua, ja viimeiseksi Raisa oli sivaltanut veitsellään viimeisen haavan pojan sydämeen.
Mutta niin se oli vain mennyt. Raisa halusi jotain muuta kuin ihmissuden. Mutta ihmissusi ei halunnut mitään muuta niin paljon kuin Raisan.
Susi vingahti tuskasta ja pysähtyi. Se nosti kuononsa ylös, haisteli viileätä ilmaa yrittäen etsiä kaikkien tuoksujen joukosta ne rakkaimmat. Voisiko hän vielä löytää vanhempansa? Voisiko hän vielä päästä jäljille, löytää heidät, joiden luokse oli aina kuulunut, ja olla taas rakastettu?
Mikael tunsi uuden kaipuun aallon pyyhkäisevän lävitseen. Hän päästi kaipaavan ulvonnan iltataivaalle, toivoi, että jossain siellä hänen vanhempansa kuulisivat sen ja tulisivat vastaan. Juuri nyt hän tarvitsisi jonkun, joka ohjaisi hänet takaisin kotiin.