Luku 1Naruto käveli hiljalleen kohti Konohan lukiota. Pojan hiukset loistivat lähes kultaisina auringonsäteiden osuessa niihin. Pojan siniset silmät olivat hieman sirillään ja pojan suu oli supussa. Naruto hyräili sävelmää, jota oli jo vuosia soittanut kitarallaan. Hän rakasti sitä säveltä ja se muistutti jokaisella kerralla kipeästä surusta, jota hän tunsi sydämessään.
”Naruto-Kun! Pysähdy!” kirkas ääni huusi jonkin matkan päässä pojan takana. Naruto kääntyi ja pojan kasvot puhkesivat hymyyn. Haruno Sakura juoksi kohti poikaa kättään heiluttaen ja pinkit hiukset hulmuten. Naruto heilautti kättään tervehdykseksi ja odotti kunnes Sakura oli saanut hengityksensä tasattua. Tyttö huohotti ja tuki itseään Naruton olkapäätä vasten. Naruto naurahti pienesti, tuskin kuuluvasti. Sakura vilkaisi ystäväänsä ja suoristautui.
”Mennään ettei myöhästytä”, tyttö sanoi. Naruto nyökkäsi ja kaksikko lähti rinnatusten kävelemään kaukana edessään kohoavaa punatiilistä rakennusta.
Sakura vilkuili vähän väliä Naruton ylvästä olemusta. Tyttö ei tiennyt miksi poika ei koskaan puhunut, mutta oli tottunut jo siihen. Tyttö piti pojan läheisyydestä ja hiljaisesta rauhallisuudesta. Muutamia vuosia siten tyttö oli nähnyt Naruton istuvan keinussa yksin. Tyttö oli mennyt pojan luokse ja pyytänyt tätä leikkimään kanssaan, mutta oli kiukustunut, koska poika ei ollut vastannut hänelle. Naruto oli vain tuijottanut tyttöä tyhjin silmin. Sakura oli istahtanut viereiseen keinuun ja vain katsellut nuorta poikaa ihmeissään. Yleensä kaikki lähtivät innolla iloisen tytön leikkeihin mukaan, mutta poika oli vain istunut ja tuijottanut maahan.
Sakura hymyili muistolle. Jollain oudolla tapaa tytölle oli tullut tavaksi mennä joka päivä puistoon muutaman voileivän kanssa ja antaa toinen aina Narutolle, joka otti sen aluksi vastahakoisesti vastaan, mutta eräänä päivänä Sakura oli saanut palkinnoksi pojan kauniin hymyn. Siitä hetkestä alkaen tyttö oli päättänyt olla pojan ystävä, vaikka poika ei puhuisikaan ja ystäviä he olivat edelleen.
Sakura vilkaisi Narutoa vielä kerran ennen kuin he erosivat lukion porteilla. Naruto hymyili ja nyökäytti päätään hyvästiksi. Tyttö virnisti iloisesti ja juoksi vaalean, pitkähiuksisen tytön, Yamanka Inon, luokse. Naruto katseli tytön menoa hymyssä suin.
Hän on niin...tomera, poika ajatteli, kääntyi ja lähti kohti lukion pääovien vieressä seisovaa kolmen pojan ryhmää.
”Naruto-kun!” Inuzuka Kiba tervehti vaaleaa poikaa, joka hymyili ystävälleen. Kiban ruskeat hiukset roikkuivat pojan tummien silmien päällä ja olivat sekaisin. Naruto epäili, että poika ei tainnut tuntea sanaa kampa tai harja.
”Huomenta vain…”, Hyuuga Neji, jolla oli mustat pitkät hiukset ja lähes valkoiset silmät, toivotti Narutolle. Naruto nyökkäsi ja käänsi katseensa kolmanteen ystäväänsä Nara Shikamaruun, joka tuijotti tympääntyneesti ystäviään. Naruto tökkäisi Shikamarua otsaan ja sai vastauksesi suuren haukotuksen. Naruto pudisteli päätään.
Niin laiska..Niin laiska, poika ajatteli ja katseli vuorotellen ystäviään. Jokainen heistä oli Narutolle hyvin tärkeä.
Inuzuka Kiba oli tuntenut Naruton vasta muutaman vuoden. Oikeastaan lukion ensimmäisen vuoden ensimmäisestä päivästä asti. Kiba oli tuolloin kompastunut kiveen ja rämähtänyt suoraan mutalätäkköön. Naruto oli ollut pelastava enkeli ja auttanut pojan ylös. Kiba oli kiittänyt poikaa ja hieman kummastellut, kun poika ei ollut vastannut mitään, hymyillyt vain. Aikaa myöten ja muutamien kommellusten kautta Kiba oli ystävystynyt Naruton kanssa ja hyväksynyt sen, että poika ei puhunut. Toisaalta se ei haitannut pyörremyrskyn kaltaista ja onnettomuusaltista Kibaa. Pikemminkin poika piti siitä, että Naruto vain oli siinä. Pojat olivat toistensa vastakohtia, mutta silti kaikki erilaisuus täydensi toinen toistaan.
Tavallaan Naruto oli antanut Kiballe paikan oikealta puoleltaan. Naruto luotti toiseen poikaan täysin ja nautti joka hetkestä pojan kanssa. Kiba sai hänet aina hyvälle tuulelle ja hymyilemään.
Hyuuga Neji oli ollut samalla luokalla Naruton kanssa yläasteelta lähtien. Pojat ymmärsivät toisiaan puhumattakin ja Naruto tiesi Nejin näkevän hänen lävitseen. Neji itse oli hiljainen ja puhui vain jos oli asiaa. Naruto piti siitä piirteestä. Neji ja Naruto eivät tarvinneet sanoja kommunikoidakseen. Katseet riittivät.
Nara Shikamaru oli laiska ja hyvin outo persoona. Naruto ei ikinä ollut nähnyt niin laiskaa ihmistä, kuin Shikamaru. Shikamaru oli ollut koko lukion ajan Naruton pari kemian tunneilla ja siitä syystä Naruto joutui tekemään töitä kahdenkin edestä. Useimmiten Shikamaru vain makasi puoliksi pöydän päällä ja nukkui. Naruto ei kuitenkaan voinut olla pitämättä pojasta. Vaalea poika tiesi Shikamarun ainoan heikon kohdan ja pystyi sitä käyttämään hyödyksi, mikäli halusi saada Shikamaruun eloa ja liikettä.
”Naruto! Kuunteletko sinä?! ” Kiba karjui Naruton korvan juuressa. Vaalea poika irvisti nolostuneena ja pudisti päätään. Kiba huokaisi, ”Niin sitä vain, että meidän luokalle tulee uusi oppilas tänään.” Naruton silmät levisivät hämmästyksestä ja huitoi Kibaa jatkamaan.
”Poika. Nimi on Uchiha Sasuke”, Kiba sanoi oikean käden etusormi pystyssä. Naruto nippasi pojan sormea ja hymyili. Kiba veti sormensa nopeasti pojan lähettyviltä pois ja näytti kieltään. Neji seurasi poikien puuhia pieni hymyn huulillaan.
”Noniin. Rauhoittukaa ja uudesta oppilaasta puheen ollen… Eikö meidänkin pitäisi mennä jo sisälle?” Neji kysyi ja osoitti yläpuolellaan, koulun seinässä kiinni olevaa suurta kelloa. Kiba lopetti Naruton kiusaamisen ja vilkaisi kelloa.
”Hups”, Kiba mumisi ja virnisti. Naruto näytti kauhistuneelta, tarttui Kibaa kädestä kiinni ja veti pojan perässään sisälle. Neji puolestaan tökkäisi puolinukkuvaa Shikamarua kylkeen.
”Sinä myös, Shika-chan”, Neji sanoi asiallisesti. Shikamaru mulkaisi väsyneesti Nejiä, mutta seurasi kuitenkin poikaa sisälle tiilirakennukseen.
*
Naruto istui Kiban vieressä luokan perällä jännittyneenä. Poika vilkuili vähän väliä luokan ovea kohti ja siitä taas kynsiään putsaavaan Kibaan. Naruto huokaisi. [/i]Uuden oppilaan pitäisi tulla pian ja opettajakaan ei ole vielä tullut. Mikä kestää?[/i], poika ajatteli kärsimättömästi ja käänsi katseensa luokan oppilaisiin.
Neji ja Shikamaru istuivat Naruton ja Kiban edessä. Shikamaru kuorsasi ja Neji huvitti itseään leikkimällä kuminauhalla, jonka oli kietonut sormiensa ympärille.
Naruton viereisissä pulpeteissa istui Chouji, joka ahmi suuresta karkkipussista karkkeja ennätysvauhdilla ja pojan vieressä puoliksi istuen, puoliksi maaten torkkui Shino, jonka aurinkolasit olivat valahtaneet aivan pojan nenänpäähän paljastaen suljetut silmät. Naruto hymyili. Selvästi sukua Shikamarulle.
Luokan keskiosassa Sakura, Ino ja Nejin serkku, Hinata puhuivat kaikesta maan ja taivaan välillä. Tai oikeastaan vain Sakura ja Ino puhuivat ja Hinata mutisi mielipiteensä sinne ja toisen tänne. Tyttöjen edessä Rock Lee ja tämän tyttöystävä, Tenten, pusuttelivat. Naruto pudisteli päätään. Täysin sopimatonta.
Äkkiä arvaamatta luokan ovi aukesi. Naruton pää kääntyi kohti ovea, josta astui heidän opettajansa Yuuhi Kurenai. Nainen oli pitkä ja kaunis. Pitkät ruskeat hiukset oli laitettu korkealle ponnarille ja naisen punaiset silmät säihkyivät ilosta. Kurenai ei oikeastaan ollut ikinä vihainen tai surullinen vaan lempeä ja ystävällinen. Narutoa hymyilytti väkisinkin. Kurenain hymy tarttui helposti oppilaisiin ja monet oppilaat pitivät Kurenaita lukion parhaimpana opettajana.
”Noniin rakkaat oppilaani”, Kurenai puhkesi puhumaan ja luokka hiljeni. Jokainen heistä kunnioitti naista. ”Tänään meille siis on tulossa uusi oppilas, joten älkää kiusatko häntä ja olkaa kilttejä hänelle.”, nainen lopetti ja samaan aikaan luokan suljettuun oveen koputettiin. Ovea lähinnä istuva Lee avasi oven ja palasi paikalleen. Jokainen luokassa istuva oppilas oli kääntänyt katseensa avonaiseen oveen. Myös Naruto, joka odotti jännittyneenä.
Millainen se uusi poika mahtaa olla?Luokan ovesta astui koulun rehtori, Tsunade-sensei ja tämän perässä laahusti mustatukkainen ja tummasilmäinen poika. Pojan ylipitkät etuhiukset roikkuivat silmien edessä, mutta takaa mustat hiukset olivat sekaisin ja sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan. Pojan tummat, lähes mustat silmät loistivat otsatukan alta ja pojan ohut, mutta punaistakin punaisempi suu oli kääntynyt pieneen hymyyn. Naruto katseli uutta tulokasta suu auki.
Hän on… Hän.. ., poika ajatteli, mutta ei keksinyt mitään sanaa, joka kuvaisi Uchiha Sasukea täydellisesti.
”Hei, Naruto”,Kiba kuiskasi vierestä. Poika käänsi katseensa ystäväänsä silmät kysyvinä.
”Suun voit kyllä sulkea. Kuola voi pilata hienot pulpettimme”, Kiba sanoi ja naurahti pienesti. Naruto punastui ja sulki suunsa. Kiba hihitteli pojalle yksinään, mutta lopetti kuullessaan Tsunade-sensein köhivän luokan edessä, pyytäen näin hiljaisuutta.
”Tässä on Uchiha Sasuke ja se joka tekee pienenkin kepposen vastaa siitä suoraan minulle”, Tsunade sanoi ja kohdisti kiukkuisen katseensa Kibaan joka yritti näyttää mahdollisimman viattomalta, epäonnistui siinä täysin. Naruto pyöritteli päätään.
Ei voi olla totta.”Uzumaki luotan sinuun että pidät Inuzukan pois minun toimistostani”, Tsunade sanoi kovaan ääneen. Naruto kohotti katseensa rehtoriin ja nyökkäsi vakavana. Pojan vieressä istuva Kiba tuhahti.
”Jo on aikoihin eletty. ”
Uchiha Sasuke käveli ainoan vapaan pulpetin luo. Sasuke vilkaisi vierustoveriaan ja soi lievästi punastuneelle tytölle pienen hymyn. Tyttö käänsi nolona päänsä kohti liitutaulua ja mutisi hiljaisen tervehdyksen. Sasuke vastasi tytölle ja istahti tytön viereen.
”Kuulit jo nimeni, mutta mikä sinun on?” Sasuke kysyi mutkattomasti. Tyttö käänsi ujona päänsä poikaan päin, mutta ei katsonut poikaa silmiin.
”Hinata. Hyuuga Hinata”, tyttö vastasi hiljaa ja alkoi nyppimään hihaansa. Sasuke katseli tyttöä toinen kulma koholla. Poika oli tottunut suorapuheisuuteen entisessä koulussaan, tosin se oli ollut poikakoulu ja Sasuke oli ollut tyttöjen kanssa tekemisissä ainoastaan poika- ja tyttökoulun yhteisissä tilaisuuksissa ja juhlissa. Poika huokaisi.
Tästä tulee vaikeampaa kuin luulinkaan, Sasuke ajatteli ja kosketti vasemmassa ranteessaan olevaa mustaa nauhaa.
Naruto katseli kuinka Sasuke istuutui Hinatan viereen ja puhui tytölle, mutta poika joutui kääntämään huomionsa opettajaansa, Kurenaihin tämän aloittaessa tunnin.
”Eli kuka kertoo miten sokeri ja happi vaikuttavat viherkasvustoon?”
*
Naruto raahusti Kiban perässä, joka pomppi, kuin vieteriukko. Naruto huokaisi.
Mahdoton, poika ajatteli, mutta sen pidemmälle poika ei ajatuksissaan päässytkään, kun jo löysi itsensä koulun lattialta. Naruto katseli hämmästyneenä ympärilleen ja hieroi otsaansa, jonka oli johonkin kolauttanut. Naruto katsahti ylös päin ja näki uuden oppilaan, Uchiha Sasuken, katsovan kauhistuneena lattialla istuvaa Narutoa. Sasuke löi kaappinsa oven kiinni ja auttoi Naruton ylös.
”Anteeksi, en nähnyt sinua”, Sasuke sanoi Narutolle, joka vain pudisteli päätään ja hymyili. Sasuke katseli vaaleaa poikaa ihmeissään.
Miksi hän ei puhu? Oliko hän samalla luokalla kuin minä? Entäpäs nuo viirut sitten? mustatukkainen poika ajatteli ja säikähti hieman tuntiessaan kosketuksen olallaan. Sasuke käänsi tummat silmänsä Narutoon, joka taputti poikaa rohkaisevasti olkapäälle. Sasuke aukoi suutaan, mutta ei keksinyt mitään sanottavaa. Naruto heilautti Sasukelle kättään ja jatkoi hymyillen matkaansa.
Mihin se Kiba oikein hävisi?*
Kolme päivää myöhemmin Naruto käveli Kiban rinnalla kohti Konohan keskustaa. Pojat, tai oikeastaan Kiba, oli päättänyt, että he menisivät erääseen pieneen kahvilaan, Ichigoon, joka sijaitsi aivan Konohan kylän ytimessä.
Naruto katseli vieressään kävelevää poikaa hymyssä suin. Kiballa oli kädessään pieni sammakko, jonka poika oli löytänyt läheisestä ojasta. Kiba tökki sammakkoa etusormellaan ja tuhisi innoissaan.
”Vau! En olekkaan pitkään aikaan löytänyt näin pientä sammakkoa”, poika hihitteli innoissaan ja jatkoi sammakon tökkimistä. Naruto vilkaisi sammakkoa säälivästi.
Sammakko kurnutti hetken aikaan Kiban kädessä, mutta loikkasi pian maahan ja katosi valkoisen talon kulman taakse. Kiba huokaisi.
”Sinne meni. ”
Naruto naurahti ja taputti poikaa lohduttavasti päälaelle. Kiba virnisti ja tarttui Naruton käteen.
”Mennään jo tai menetämme vakiopaikkamme”, ruskea hiuksinen poika sanoi ja alkoi raahaamaan hämmästynyttä poikaa perässään.
Ichigo Café oli täynnä höliseviä nuoria. Kahvila oikeastaan oli halpojen hintojensa vuoksi nuorten suosima paikka. Kiba ja Naruto istahtivat viimeiseen pöytään, joka sijaitsi ikkunan vieressä.
”Tuleeko pojille se tavallinen?” Nuori tyttö kysyi hymyillen. Kiba katsahti tyttöön hymyillen ja nyökkäsi.
”Pitäisihän sinun se jo tietää, Temari.”
”Kyllä kyllä. Tuon ne aivan pian, ettette kuole nälkään”, tyttö sanoi ja lähti kohti kahvilan keittiötä.
Kiba katsahti Narutoa, joka tuijotti ulos ikkunasta.
”Onko siellä jotain mielenkiintoista?” Kiba kysyi. Naruto nyökkäsi ja osoitti jotain. Kiba käänsi katseensa. Vähän matkan päässä Hyuuga Hinata puhui mustatukkaiselle pojalle innoissaan ja osoitteli kahvilaa.
”Mistä lähtien Hinata on puhunut noin paljon? Ja eikös tuo ole se uusi poika?” Kiba uteli ja vilkaisi vaaleaan poikaan, joka kohautti harteitaan ja sitten nyökkäsi. Kiba ymmärsi näiden kahden eleen olleen vastauksia hänen esittämiinsä kysymyksiin. Kiba käänsi katseensa takaisin kadulle, mutta Hinata ja poika olivat kadonneet. Tosin eivät kovin kauas.
Kahvilan ovi avautui ja ovenkahvassa oleva kello kilahti iloisesti. Niin Kiba kuin Narutokin käänsivät huomionsa kahvilan ovelle. Kahvilan sisään asteli tyttö, jonka violetit pitkät hiukset oli letitetty, tytön takaa ilmestyi poika, jonka ilme oli hyvin hapan.
”Sasuke. Sinulla oli nälkä, joten tämä on paras vaihtoehto”, Hinata sanoi niin hiljaa, että vain hänen vieressään seisova poika kuuli sen. Sasuke murahti.
”Tämähän on kauhean pieni”, Sasuke valitti. Hinata huokaisi.
”Sinä sitten olet vaikea tapaus, Uchiha Sasuke.”
Sasuke irvisti ja samalla katseli ympärilleen. Pojan silmät osuivat häntä tuijottavaan vaaleatukkaiseen poikaan. Sasuke nykäisi Hinataa hihasta ja sai tytön kohdistamaan katseensa itseensä.
”Mitä?” Tyttö kysyi.
”Kuka tuo poika on?”
Hinata käänsi katseensa edelleen heihin tuijottavaan Narutoon ja punastui.
”Hän on Uzumaki Naruto… Hän on todella mukava tai siis vaikka hän ei puhukaan hän on tosi mukava”, Hinata änkytti ja punastui. Sasuke hymyili pienesti punastuneelle Hinatalle ja tarttui tyttöä kädestä.
”Mitä… Mitä sinä nyt?” Hinata huudahti hämmästyneenä ja kompuroi Sasuken perässä. Sasuke päästi tytön kädestä irti vasta, kun he olivat päässeet Naruton ja Kiban pöydän viereen.
Naruto katseli Sasukea hämmästyneenä ja vilkuili vähän väliä myös Hinatan puoleen. Kiba tuijotti tulijoita epäkohteliaan avoimesti.
”A-anteeksi, mut-mutta Sas-Sasuke…”, Hinata änkytti ja tökki etusormiaan yhteen. Kiba ähkäisi, mutta ei sanonut mitään. Sasuke katseli hermostunutta tyttöä vieressään ja huokaisi. Naruto katseli kolmikkoa hetken ja tarttui sitten Hinataa hihasta ja veti tämän viereensä istumaan. Kiba hymähti hyväksyvästi ja siirtyi sen verran, että Sasuke mahtui pojan vieren istumaan.
Hetken aikaa nelikko tuijotti toisiaan hiljaa, kunnes Hinata rikkoi hiljaisuuden.
”Tuota...Eee..Kiba-kun..Naruto-kun..Tässä on Uchiha Sasuke”, Tyttö mutisi hiljaa, katse kahvilan puisessa pöydässä. Pojat katsahtivat toisiaan ja huokaisivat epätoivoisina.
”Se tiedettiin kyllä”, Kiba ja Sasuke sanoivat yhteen ääneen, Naruton nyökkäillessä hyväksyvästi. Hinata punastui ja laski päätään hieman lähemmäs pöydän pintaa. Kiba naurahti.
”Ei se haittaa ja on oikeastaan ihan kiva ottaa selvää mitä tämä Uchiha Sasuke on miehiään”, Kiba selitti ja katsoi Sasukea kierosti. Sasuke irvisti pojalle.
”Minä mikään pervo ole, jos sitä tarkoitat”, poika vastasi saaden Kiban nauramaan. Naruto vilkuili uteliaana vitsailevia poika ja hymyili itsekseen.
Ei hän ainakaan voi olla paha ihminen, vaalea poika ajatteli.
”Kiba-kun. Naruto-kun. Tässä olisi molemmille vohveleita vadelma-karpalohillolla ja kermavaahdolla.”
Kiba ja Naruto kääntyivät katsomaan pöydän edessä seisovaa Temaria, joka piteli kahta suurta lautasta toisessa kädessään ja toisessa tytöllä oli tarjotin, jonka päällä oli kaksi höyryävää mukia.
”Aah. Ruokaa”, Kiba sanoi ja tällä tavoin kiitti tyttöä. Temari naurahti ja ojensi toisen lautasen Narutolle, joka nyökäytti päätään ja hymyili kauniisti. Temari vastasi hymyyn ja kääntyi katsomaan Hinataa ja Sasukea.
”Mitäs teille saisi olla?”
”Minulle riittää kaakaolatte”, Hinata vastasi ja kääntyi katsomaan kysyvästi Sasukea, joka tutki mietteliään näköisenä ruokalistaa. Temari odotti pojan tilausta kärsivällisesti ja hämmästyi, kun poika pian osoitti Kiban ruokaa.
”Tollainen. Ja kaakaon tilalle maitokahvi”, Sasuke sanoi. Temari kirjoitti pojan tilauksen ylös ja ilmoitti tuovansa ne pian, yhdessä Hinatan tilauksen kanssa. Sasuke nyökkäsi ja käänsi katseensa pöytätovereihinsa. Kiba ahmi vohveleitaan hyvällä vauhdilla. Hinata pyöritteli peukaloitaan ja vilkuili kulmiensa alta Kibaa, pieni puna poskillaan. Naruto tuijotti ulos ja yritti tökkiä haarukkaa suuhunsa, mutta tuloksena ei ollut kuin kermavaahdon jääminen pojan poskeen. Vaaleapoika ei sitä huomannut, ajatuksissaan kun oli. Sasuke katseli Narutoa paremmin nyt kun hänellä oli aikaa.
Naruton hiukset roikkuivat tavalliseen tapaansa pojan silmillä ja pojan siniset silmät tuijottivat kaukaisuuteen.
Nuo viirut sopivat hänelle, Sasuke ajatteli ja kurottautui pöydän yli. Poika sipaisi vaalean pojan poskelle jääneen kermavaahdon sormeensa. Kiba ja Hinata eivät tätä huomanneet, mutta Naruto käänsi kysyvän katseensa Sasukeen, joka hymyili pienesti. Naruto punastui ja laski katseensa.
Hänellä on pehmeät kädet, Naruto ajatteli ja puna pojan poskilla syveni entisestään.
*
Naruto käveli eteenpäin, potkien pientä kiveä, joka oli pyörinyt hänen jaloissaan kahvilalta saakka. Poika oli vieläkin hämmästynyt Sasuken käytöksestä kahvilassa, mutta Naruton oli myönnettävä, että se ei haitannut häntä yhtään. Pikemminkin hän oli pitänyt Sasuken kosketuksesta. Naruto huokaisi.
Miksi tunteiden hallitseminen on niin vaikeaa? poika mietti ja potkaisi pienen kiven ojaan.
Sasuke käveli kädet taskuissa ja vilkuillen vähän väliä vieressään kävelevään Narutoon. Sasuke oli kiinnostunut vaaleasta pojasta jo koulussa, mutta hänellä ei ollut ollut aikaa puhua pojalle tai muuta vastaavaa.
Ja nyt kun kävelemme kahdestaan minä olen idiootti ja kävelen tuppisuuna? Tyhmä minä! Poika ajatteli ja tuhahti.
Naruto ja Sasuke todellakin kävelivät vierekkäin kadulla, mutta tämä johtui vain siitä, että molemmat pojat asuivat samassa suunnassa. Naruton, Kiban, Sasuken ja Hinatan seisoessa vielä kahvilan edessä, oli Kiba päättänyt saattaa Hinatan kotiin, koska tyttö sattui asumaan melko lähellä Inuzukien taloa. Kiban ja Hinatan lähdettyä, Naruto ja Sasuke olivat kääntyneet vastakkaiseen suuntaan. Naruto oli hieman ihmetellyt sitä, mutta Sasuken mutistessa jotain kotiin menemisestä ja samalla suunnalla sijaitsemisesta, oli vaalea poika ymmärtänyt yskän.
Naruto vilkaisi Sasukea. Poika näytti väsyneeltä ja turhautuneelta. Naruton olisi tehnyt mieli kysyä minkä vuoksi, mutta hän ei ollut valmis sellaiseen vielä. Naruto huokaisi ja laski katseensa katuun.
Sasuke huomasi toisen pojan vilkuilun ja jokin hänen sisällään liikahti lämpimästi. Äkkiä mustahiuksinen poika pysähtyi. Narutolta kesti hetken ymmärtää, että Sasuke oli pysähtynyt, mutta tajuttuaan ettei kukaan kävele enää hänen vieressään, Narutokin pysähtyi. Poika käänsi siniset silmänsä Sasukeen.
”Minä käännyn tästä”, Sasuke sanoi. Naruto vilkaisi pojan osoittamaan suuntaan. Pieni tie kääntyi oikealle ja kohosi pienen kukkulan juurelle. Naruto katsahti Sasukeen. Pojan takana loistivat Konohan valot. Naruto nyökkäsi pojalle ja oli jo kääntymässä, kun Sasuke tarrasi pojan paidanhihaan.
”Odota.” Naruto katseli odottavasti Sasukea. Sasuke mietti hetken, mutta jatkoi kuitenkin.
”Tai siis ei minulla ollut mitään. Tärkeää. Ööö. Nähdään huomenna!” Sasuke takelteli ja ennen kuin Naruto oli ehtinyt mitään tekemään, oli Sasuke jo kadonnut. Naruto huokaisi ja jatkoi matkaansa kotiin päin.
*
Naruto vetäisi ulko-oven kiinni astuessaan sisälle asuntoon. Iruka oli valmistamassa iltapalaa, ainakin kolinasta päätellen. Naruto laahusti väsyneenä keittiöön ja istahti lasipäällysteisen pöydän ääreen. Iruka kääntyi kuullessaan tuolia vedettävän lattiaa pitkin.
”Naruto. Tervetuloa takasin kotiin”, mies sanoi ja hymyili pojalle. Naruto virnisti Irukalle ja viittoi menevänsä suihkuun. Iruka nyökkäsi. Naruto lähti kohti kylpyhuonetta, mutta pysähtyi kuullessaan Irukan äänen takaansa.
”Kakashi tulee tänään.”
Naruto kääntyi salamana ympäri. Pojan silmät olivat lautasen kokoiset ja säkenöivät, kuin iltatähdet. Iruka naurahti ja käveli pojan luo.
”Sinä ehdit kyllä käymään suihkussa ja hän ei ole lähdössä enää mihinkään”, mies sanoi ja puristi Naruton olkapäätä. Naruto katseli kysyvänä Irukaa.
”Hän palaa jäädäkseen. Hän tulee, koska me olemme hänelle kaikki. Niin hän minulle sanoi”, Iruka lopetti lauseensa ja pyyhki Naruton poskelle vierineen kyyneleen. Mies ja poika halasivat toisiaan hetken, mutta pian Iruka oli taas valmistamassa kurkkuvoileipiä ja Naruto nauttimassa suihkuveden lämmöstä.
___________________________________________________________________________
A/N: Ichigo Café=Mansikka kahvila. Ichigo on japania ja tarkoittaa todellakin mansikkaa