Kirjoittaja: Iippa
Ikäraja: K-11
Genre: Suhdesotkuja, hurt/comfortia
Paritus: Samuel/Eelis
Haasteet: Kolmensadan kerho, Lyrics Wheel 19 bonarikierros
A/N: No tämähän tuli puskista sekä inspiraationsa, että tekstin lopullisen sisällön kanssa. Sain perjantaina LW19 haasteen bonarin sanat, ja pistin sitten parissa illassa tämän tekstin pakettiin. Lyriikat, jotka sain, sopivat kuin nenä päähän erääseen mielessäni pyörittelemään teksti-ideaan. Jotenkin kummallisesti kuitenkin homma muuttui kahdesti matkalla, ja tässä nyt on hieman alkuperäistä lyhyempi (ja mahdollisesti sekavampi) teksti.
Tekstin kursivoidut osuudet ovat takaumia.
Aikatauluongelmia
Teatterin valot häikäisevät minun kasvojani, kun yleisö antaa aplodejaan. Yritän katseellani löytää eturivistä vanhempiani, mutta ennen heidän löytämistään katseeni kiinnittyy Eelikseen. Hän istuu eturivin lähes reunimmaisella paikalla pelipäivän puvussaan ja virnistää minulle. Minulla menee pasmat aivan sekaisin ja meinaan kaatua, kun kumarramme muiden näyttelijöiden kanssa yleisölle.
Kiitosten jälkeen kaikkien singahtaessa takahuoneeseen, minä jään hieman hämmentyneenä pukuhuonekäytävälle haahuilemaan. Ei mene kauaa, ennen kuin näen Eeliksen saapuvan käytävämme lasisen oven taakse. Hengitän muutaman kerran syvään ja kävelen avaamaan oven hänelle.
**
”Tajuatko sä kuinka paljon se ensi-ilta merkitsee mulle? Et selkeästi, joten kiitos vaan!” Minun sanani kaikuvat Eeliksen talon rappukäytävässä, kun poistun vihaisena paikalta. Meinaan kompastua jonkun levälleen jättämään katuharjaan, ja vihan ilmapallo sisälläni vain puhkeaa kompuroidessani jättäen minut tyhjäksi. Istun autooni ja nojaan päätäni hetken aikaa rattiin ennen kuin käynnistän auton ajaakseni pois. **
”Mitä sä teet täällä?” On ensimmäinen asia, joka suustani pääsee katsoessani Eelistä seisomassa siinä edessäni. Eelis ojentaa minulle selkänsä takaa punaisen ruusun suoden minulle samalla pahoittelevan ilmeen.
”En mä olis tätä jättänyt väliin mistään hinnasta, kyllä mä tiedän, kuinka tärkeä tää proggis on sulle”, Eelis vastaa. Vedän Eeliksen halaukseen ja kuuntelen hänen hengitystään hetken aikaa ihan hiljaa. Pian kuitenkin pukuhuoneista alkaa lähteä ihmisiä pienissä ryhmissä kohti teatterin aulaan vievää käytävää. Irrottaudun halauksesta, mutta tartun Eeliksen käteen ja kiskon hänet mukaani kohti yhtä pienemmistä pukuhuoneista, jossa minulla on omat vaatteeni.
**
”Sun ei tarvii esittää, mitään saatanan tunteetonta kivipatsasta koko ajan, kun me riidellään! Mä tiedän, että sä olet näyttelijä, mutta toi menee jo yli!” Eelis huutaa minun jälleen tuijottaessani seinää hänen takanaan. Siinä Eeliksen olohuoneen seinässä on tummanharmaa tapetti.**
Eelis tuijottaa minua koko vaatteiden vaihtoni ajan, selittäessään samalla, kuinka on ehtinyt esitykseeni, vaikka hänen lätkämatsinsa on päättynyt vain puoli tuntia ennen esityksen alkamista. Tajuan hänen kertoessaan, että vaikka hän kuinka esittää vahvaa ja rikkoutumatonta meidän riidellessämme, ei hän ehkä olekaan sitä.
Pääsemme Eeliksen kanssa lähtemään kohti aulaa, kun olen saanut ripustettua esiintymisasuni henkarille odottamaan huomista näytöstä. Astuessamme ovista aulan puolelle, ei mene kauaa, ennen kuin äitini on rutistamassa minua halaukseensa. Isäni hymähtelee hänen vieressään, ja nyökyttelee tyytyväisenä. Sisälläni kuplii pieni ilo, kun Eelis tervehtii isääni, ja he molemmat hymyilevät ensin toisilleen ja sitten minulle.
**
”Sä olet aina pitänyt noita sun muurejas ylhäällä, ihan kuin me oltais edelleen lukiossa ja sun pitäis suojella itseäs kaikelta! Voisitko sä edes joskus näyttää siltä, että sulla on jotain tunteita mua kohtaan!”**
Päädyn Eeliksen pyynnöstä hänen luokseen yöksi, ja jotenkin hänen asuntonsa tuntuu lämpimämmältä kuin edellisenä päivänä riidellessämme. Eelis on jättänyt käyttämäni tyynyn ja peiton sänkyynsä, vaikka yleensä hän siivoaa ne kaappiin odottamaa.
”Kyllä mä tiedän, mitä sä meinaat, kun sanot mun olevan jääpatsas. Mä lupaan yrittää olla piiloutumatta mun kuoren alle”, kuiskaan Eelikselle, kun olemme käymässä nukkumaan. Eelis kiittää minua ja vetää minut aivan kylkeensä kiinni.
Jotain minun sisälläni sulaa jälleen, kun kuuntelen Eeliksen tuhinaa nukahtaessani.
