Kaipaus
Beta: Päksy
Fandom: Väristys -jjb lisäsi fandomin otsikkoon
Pairing: Sam/Grace, (Sam/Shelby)
Genre: angst
Ikäraja: S
Disclaimer: Kukaan henkilöistä ei ole minun, ei sudet eikä edes Grace. Ne on Maggie Stiefvaterin.
A/N: Halusin lukea tästä fandomista ficciä, mutta en löytänyt yhtäkään ficciä suomeksi. :< Kiitos vielä ihanalle betalleni Päksylle, joka betasi fandomin tuntemattomuudesta huolimatta. <3
*
Sanat muodostuvat mielessäni kokonaisuuksiksi, mutta ovat silti yhä minulle yhtä suurta palapeliä, jota en osaa koota. Elämäni on minulle palapelin paloja ja keskenjääneitä lauluja. Ei palapeliä voi koota, jossei kasassa ole kaikkia paloja. Ei laulu voi olla valmis, jos loppu puuttuu.
Susi. Ihminen. Olen ihminen ja susi. Mieleni kamppailee ankarasti ulvomisen halua vastaan, halua juosta yhdessä susien kanssa metsän siimeksissä ja unohtaa. Susi sisälläni haluaisi unohtaa ja olla vapaa, mutta minä en voi unohtaa. En voi unohtaa pehmeitä suudelmia ja niitä tunteita, joiden ansiosta tunsin olevani kokonainen.
Grace, mieleni kuiskaa nimeä suden sisälläni kamppaillessa vastaan. Grace. Grace. Grace.
Kaipaus tukehduttaa minua, silmiäni polttelee. Kaipaan yhteisiä öitä, kun hain lämpöä Gracen kehosta. Kaipaan ihmiselämää, mutta sillä ei ole väliä. Kävelen suden neljällä tassulla, ulvon kuuta taivaalla vierelläni valkoinen naarassusi. En muista enää nimiä.
Grace, minä muistutan itseäni, mutten siltikään saa mieleeni laulunsanoja kuvaamaan tätä hetkeä. Sydämeni tykyttää luonnottoman lujaa ja mieleni kiljuu, huutaa apua ja kärsii. Olen unohtamassa jotakin tärkeää. En enää muista, miksi halusinkaan takaisin ihmisen muotoon. Oli jokin tärkeä tunne, oli jotain minkä vuoksi halusin elää. En muista ja ulvon surusta.
Juoksen, mutta en pääse sutta karkuun. Tieto valtaa mieleni hiljalleen ja kuulen valtatiellä ajavien autojen äänet takaani. Edestäni kuulen keinun narinaa. Ympärilläni avautuu uusi maailma, mutta silti jokin huutaa sisälläni.
Ei ei ei ei ei, se jokin huutaa ja pääni on räjähtämäisillään. Keinun narina kuuluu selvemmin, erotan ihmisen tuoksun. Se on liian tuttu tuoksu, saa sydämen hakkaamaan kiivaammin. Takaani haistan suden myskisen tuoksun ja tuo tyttö tuoksuu sudelta, sillä haistan myskin, haistan metsän, mutta on jotain muutakin. On muistoja ja sanoja, joita mieleni yrittää muodostaa muttei onnistu.
Risahdus tassuni alla ja tytön katse kääntyy minua kohti. Silmät katsovat suoraan minuun, jolloin suru huokuu ylleni. Vaaleahiuksinen tyttö katsoo minua silmiään räpäyttämättä, mutta en pakene, vaikka sudenvaistoni huutavat vastaan.
"Sinä olet elossa, Sam", tyttö sanoo ja kyyneleet valuvat pitkin hänen kasvojaan.
Sam. Se on jotakin tärkeää ja haluan muistaa. Sam, mieleni hokee nimeä, mutta nimi on vain yksi sana muiden joukossa, jotka unohdin tähän muotoon joutuessani.
Susi sisälläni kamppailee vastaan ja vie voiton. Peruutan metsän siimekseen ja näen pettyneen ilmeen tytön kasvoilla, kun käännän selkäni hänelle ja juoksen valkoisen naarassuden luokse, joka hieroo kuonoaan vasten omaani.
Olen vapaa ja juoksen kohti laumaa, jonka kärjessä seisoo musta susi toivottaen minut tervetulleeksi. Vaan silti tunnen kaipauksen syvällä sisimmässäni ja palapelin palat ovat sekaisin enemmän kuin koskaan ennen.