Tekis mieli lyödä itteäni. Nimittäin tossa jokunen päivä sitten iski hirvee Reigisa-kuume, ja mieleeni muistui "se finissä oleva tosi söpö mutta hiukkasen haikee Reigisa-fici, jonka vois lukee". Eli tämäpä tietenkin. Luin sen uudestaan kaikessa ihastuksessani, ja sit huomaan, että minä perkele en olekaan kommentoinut. Vaikka olin ihan varma, että olin niin tehnyt. Vaikka olin tämän jo lukenut silloin kun tämän julkaisit. *läps* Korjaan erehdykseni nyt, koska aaaa, Reigisa + tää on ihana ja ansaitsee kommentteja. Jopa mun epämääräisiä ihkutuksia.
Oi että mä tykkään näistä Rein näkökulmasta kirjoitetuista ficeistä, jotka on vain
niin Reitä
Sillä on niin omanlaisensa tapa katsoa ja tulkita maailmaa, ja siksi se onkin mielenkiintoinen kertojaääni/näkökulman tarjoaja. Ihanaa, miten se viitsiikään pohtia pieniäkin asioita syvällisesti, kuten vaikkapa ensimmäisyyden määrettä ja merkitystä <3 Kauneudentajun huomioimista unohtamatta. Rei ei ole Rei ilman kauneuden tavoittelua.
Sillä vaikkei suuteleminen sinänsä ollutkaan kaunista — niin hallitut linjat kuin symmetriakin loistivat poissaolollaan, hänen haparoivan tekniikkansa eleganssista puhumattakaan — Rei ei keksinyt parempaakaan termiä kuvaamaan sitä tunnetta, joka hänessä heräsi kehräämään Nagisan ollessa niin lähellä, painaessa huulensa hänen huulilleen. Jokin siinä epätäydellisyydessä ylsi suorastaan esteettisen elämyksen mittoihin.
Awwws, niin suloista <3 Ja ihanaa toi Rein pohdinta (ja ehkä pieni tuskastelukin) siitä, ettei suuteleminen ole kaunista, mutta silti se on niin kaunista! Etenkin toi kohta "Nagisan ollessa niin lähellä" uppos ja lujaa, ehkä jos siksi, että tunnistan tuollaista sanavalinnoista itseni kun täytän pääni ja mielikuvitukseni kaikella fluffilla
Jokin tuollaisessa muotoilussa on vain niin suloista, ihanaa ja kaunista.
Nagisa oli kihertänyt hiljaa sanoen, että kutittaa.
Ja aina, kun Rein oma kömpelyys oli alkanut nolottaa melkein liikaa, Nagisa oli kuiskannut Rein olevan superkuuma ja että hänen vartalonsa taipui suorastaan herkullisen kauniille kaarille ja että Nagisa halusi häntä mielettömästi.
Ihana Nagisa *.* Kutiamisesta johtuva kiherrys tuollaisessa tilanteessa on ihan supersöpöä ja sopii Nagisan olemukseen täydellisesti. Tuokin oli ihanaa, miten Nagisa osaa aina oikealla hetkellä kuiskata Reille vahvistavia ja kannustavia sanoja. Esimerkillistä poikaystävä toimintaa Nagisalta, kun osaa lukea ilmapiiriä. Tollainen toiminta suorastaan kiljuu sitä, miten täydellisesti nää kaksi sopivat toisilleen <3
Huomasin, kuinka osa oli hehkuttanut tuota vertauskuvaa silmiin hukkumisesta. Itse en sitä pahemmin noteerannut, koska vesiaiheiset metaforat Free!-ficeissä ei ole mikään uusi tuulahdus (vai pitäiskö sanoa new wave/uusi aalto, heh), mutta pahan luokan Nagisa-fanityttönä oon ihan samaa mieltä Rein kanssa tosta sen silmiin hukkumisesta
Rei, hukutaan yhdessä Nagisan silmiin! (ja nyt kun toi vesiteema tuli esille, aloin miettiä, miten somasti tähän koko soppaan sopii se, että Nagisan oma nimikin on vesiteemainen
)
Noi Rein tavat kuvata rakkauttaan Nagisaan on niin ihania, nekin huutaa näiden kahden yhteensopivuutta täydellä teholla. Miten sitä voikaan kivuta oman mukavuusalueen (ja kauneudentajun
) yli tunteiden vuoksi, ja vaikkei Se Oikea oliskaan aina itse täydellisyys, rakastaa tätä silti <3
Hän rakasti Nagisaa. Rajattomasti.
Tällainen lause iskee lujaa (koska rajattomuus). Etenkin kun se oli juuri edeltävän kappaleen hännillä, vaikka itse uskon olevani sen verran perillä Rein ajatusmaailmasta, että olisin onnistunut noukkimaan esille rajattomuuden tärkeyden ilmankin. Mutta vaikutus on vahvempi näin, eikä jää puusilmiltäkään helposti huomaamatta. Lukujen ja muun matemaattisen merkitys on Reille tärkeä, mutta kun on kyse rakkaudesta Nagisaan, niistä on luovuttava. On myönnettävä, että rakkautta Nagisaan ei voi mitata. Ihana hahmohavainto <3
Ja voi että toi loppu. Sinällään kiva, että jätit sen auki, mutta... D: aaaaa aivoni täydentävät tuon avoimeksi jääneen lopun kaikella jännällä, pääosin kaikella ikävällä. En nimittäin tiedä, mitä olet ajatellut siihen, vai oletko ajatellut mitään. (Päälimmäisimpänä aivoni kirkuvat "ero! ero! ero!" mutta en halua ajatella sellaisia D:) Loppu jätti siis hieman mutrusuuksi, mutta ehkä se on ihan kivaa vastapainoa aiemmalle söpöilyihkutukselle. Ja on se myös luonnollinen jatkumo tälle ficille (joten en siis todellakaan vikise, että paska loppu, pitäis muuttaa, päinvastoin). Realismia. Eikä sille suhteessa tapahtuvalle ikävällekään asialle luovuteta. Sitä vastaan taistellaan.
Kuten jo sanoin, nää kaks on niin luotu toisilleen!!!Tää fici oli ensimmäiselläkin lukukerralla ihana, mutta nyt näin kun tän luki myöhemmin, alko koko tekstiä katsoa hieman syvemmin. Ehkä. En oikein tiedä, koska päälimmäisimmät (ja ehkä myös syvimmät) ajatukseni olivat edelleen "Aaaaa Reigisaa! Söpöä! Ihanaa!"
Mutta kiitos tästä lukukokemuksesta, tähän oli ihana palata <3
Ja nyt sain tän kommentinkin kirjoitettua. Ei jää enää pelkäksi luuloksi.
