Rated: S
fandom: glee
warnings: nein
disclaimer: en omista, en saa rahaa (</3)
--
"Musta meidän pitäis vaan erota", sanoo Blaine ja huokaisee syvään. Blaine tuoksuu vaniljakahvilta eikä Kurt osaa sanoa hetkeen mitään, tuijottaa vain lasiutunein silmin ikkunasta.
"Tai siis, kun sä kuitenkin lähdet ja ei tässä oo mitään järkeä, en mä halua hidastaa sua", Blaine jatkaa ja Kurt on hiljaa, laskee sadepisaroita ja näpertää paidan hihaansa. Tip, tip, tip, tämä on unta, pelkkää unta ja Kurt puristaa silmänsä kiinni, sillä eihän Blaine ikinä jättäisi häntä. Ikinä. Ei Blaine.
"Anteeksi", Blaine kuiskaa ja Kurt kääntyy vihdoin katsomaan. Blaine ei itke eikä Kurtkaan itke, sillä tämä on vain vaniljakahvinmakuista unta.
Ja sitten Blaine kurottautuu pöydän yli, puristaa Kurtin kättä tiukasti ja suukottaa poskea. Blainen silmiin on vedetty sumuverhot ja Kurtia itkettää.
Varastetut sekunnit, tarkoittivatko ne ikinä mitään? Kurt katsoo kelloaan ja nousee ylös, mutisee jotain ja toivoo sen riittävän, tuoli kaatuu mutta Kurt ei välitä. Blainen käsi huitoo hetken tyhjää, yrittää tarttua hihaan.
Kesäsade tuntuu lämpimältä kasvoilla eikä Kurt kuuntele kun Blaine huutaa hänen peräänsä. Ei, hän päättää, eivät ne tarkoittaneet. Blainelle ainakaan.
Kurt ostaa kotimatkalla vaniljakahvia eikä erotu surukasvoisten ihmisten joukosta kassajonossa.