Aurinkolaikkuja iholla, Remus/Neville, pieni ficlet (K-11)

[Thelina]

Ficin nimi: Aurinkolaikkuja iholla
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: slice of life, romance
Ikäraja: K-11
Paritus: Remus/Neville
Yhteenveto: Kadutko sinä koskaan?
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Osallistuu Kaamosetydi-haasteeseen inspissanoilla Mono no aware sekä inspiskuvilla. Remus/Neville -saagassani tämä sijoittuu syksyyn 2000, eli Neville on keväällä valmistunut Tylypahkasta ja palannut asumaan Remuksen luo. Kiitos otsikointiavusta ja kommenteista hiddenbenille ja Kaarnelle ♥


Aurinkolaikkuja iholla

Neville koskettaa Remusta yhä lähes yhtä varovaisesti kuin ensimmäisellä kerralla: pehmeästi, hitaasti ja hapuillen. Remus rohkaisee häntä suudelmin ja hiljaisin sanoin, painaen sormenpäänsä Nevillen niskahiuksiin. Noin on hyvä. Lopulta kosketus ja liike saavat lakanan kahahtamaan ja Remus tukahduttaa terävän henkäyksen. Neville kääntyy selälleen ja jää makaamaan paikalleen silmät suljettuina.

Kellanruskea pellavaverho värittää lävitseen siilautuvan kalpean syysvalon pehmeän kultaiseksi. Ulkona on kolea sää ja vaikka Remus erottaa ikkunan reunassa palasen huurretta, hän ei kuitenkaan palele. Hän katselee ääneti Nevilleä, jonka keho hohkaa lämpöä iholle ja aina sydämeen asti.

“Kadutko sinä koskaan?” Remus kysyy yhtäkkiä, kuljettaen sormiaan aurinkolaikuilla, jotka kirjovat Nevillen hartioita ja seinien vanhanaikaista kukkatapettia ikkunan läpi. “Tätä kaikkea; sitä että palasit.”

“En tietenkään. Miksi katuisin? Tiedät, että halusin palata”, Neville vastaa.

“Olisit voinut jatkaa opintojasi. Mennä yliopistoon sen sijaan, että...”

“En olisi missään mieluummin kuin täällä sinun kanssasi.”

Neville katsoo Remusta suoraan silmiin lempeä hymy poskillaan, joita yhä värittävät haaleanpunaiset laikut. Remuksen sydäntä puristaa kiintymyksestä. Silloin tällöin hänen on edelleen vaikea uskoa, että toinen valitsee mieluummin työn pikkukylän puutarhamyymälässä kuin korkeakouluopinnot maan arvostetuimmassa velhoyliopistossa. Valitsee mieluummin hänet kuin ketään muuta.

“Olen äärettömän onnellinen siitä. Sinusta”, Remus sanoo käheästi. Neville liikahtaa lähemmäksi ja painaa kasvonsa Remuksen kaulakuoppaan. Yöpöydän herätyskello raksuttaa aamua vanhemmaksi, mutta kummallakaan ei ole kiire. Remus kietoo kätensä Nevillen ympärille ja hengittää syvään.

Ikkunan takana kasvava omenapuu heilahtelee tuulessa ja piirtää varjonsa tapettiin kukkakuvion peitoksi.

[jossujb]

Tää on vaan niin ihana, tieks niinku, herkkä

Ja äärimmäisen maalauksellinen, voisin melkein kutsua tätä kirjoitetuksi asetelmaksi. Sänky, kukkatapetti, lakanat, aurinko ja herätyskello, täydellinen pieni näyttämö suurelle ajatukselle. Päätökselle pieni elämä, mutta suuri rakkaus <3

En osaa edes sanoa mitään muuta, tämä oli tosi musmus <3

Kiitos.

jjb

[Thelina]

jossujb: Voih, olipa ihanaa kuulla, että tykkäsit tästä! Kun on ollut kaikenlaisia kirjoitus- ja muita vaikeuksia, niin olin niin iloinen, kun sain edes tämän pikkuisen tekstin valmiiksi Ja olipa kauniisti sanottu, että tämä oli kuin kirjoitettu asetelma! Kiitos kommentista <3

[Vendela]

Kylläpä oli tosiaan kaunis teksti Erityisesti tämän nimi oli todella ihana ja samoin koko tarina!

Tuo alun rakastelu oli todellakin rakastelua. Siinä oli ihana tunnelma ja lataus, lisäksi taitavaa kirjoittaa seksiä kirjoittamatta kuitenkaan seksiä. Lisäksi se antoi hyvän pohjan varsinaiselle asialle, eli Nevillen päätökselle (joka on muuten minustakin oikea). Näiden kahden on hyvä olla yhdessä ♥

Ihanaa kun kirjoittelet tätä Remus/Neville saagaasi! Toivottavasti pian kuullaan taas lisää

Vendela

[Thelina]

Vendela, on erityisen mukavaa kuulla, että tuo alku oli onnistunut, koska vähän yllätyin itsekin suunnasta, mihin se lähti Ehdottomasti lupaan taas jossakin vaiheessa kirjoittaa lisää, koska haluaisin päästä kertomaan näiden elämästä Nevillen valmistumisen jälkeen. Kiitos ihanasta kommentista, ilahduttaa suuresti, että olet tykännyt tästä sarjasta ♥

[Kaarne]

WAU MIKÄ PARITUS!

En ole ikinä ajatellut näitä kahta yhdessä, mutta herttinen, sehän toimii! (Ja herttisen lisäksi herttainen, koska sitä sanaa tästä tekstistä käyttäisin, oiiiiiiih.)

Aurinkolaikutkin on niin kaunis sana, ja Neville ja Remus, ihan hihkun täällä! Kirjoita pliis tästä parista lisääkin, jookoskookos?

[Fairy tale]

Kommenttikampanjasta iltaa. Tämä otsikko on muutamankin kerran napannut silmäsi, mutta tänään en voinut enää ohittää tätä. Sitähän oikein tarjottiin minulle. Tässä on ihana tunnelma. Tai niinkuin jossujb sanoo "kirjoitettu asetelma." Tässä ollaan raukeasti yhdessä, herätään uuteen aamuun eikä kiirehditä minnekään.

En tiedä kenenkään muun kirjoittaneen tästä parista ja kun heihin ensimmäisen tekstisi kautta tutustuin, tuntuu tutulta palata heidän tarinaansa ja on hienoa kuulla, että he ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Nevillekin, vaikka Remus haluaa siitä varmistua. Tykästyin myös kovasti tähän kohtaan: "Yöpöydän herätyskello raksuttaa aamua vanhemmaksi". Hienosti kerrottu että aika kuluu, vaikkakin hitaasti mutta kuluu kuitenkin. Se vahvistaa tätä kiireettömyyden tuntua tässä. Kiitos tästä syksyn aamuraukeuden tunnelmasta. 

[Thelina]

Lancelot: kiva kuulla, että tykästyit Remus/Nevilleen ♥ Olen kirjoitellutkin pientä sarjaa näistä kahdesta, mutta tarinat toimivat kyllä yksittäinkin ja löytyvät listaltani. Ja lisääkin tulee varmasti jossakin vaiheessa. Kiitos paljon kommentista ♥

Fairy tale: Lämmittää sydäntäni niin kovasti, että olet seuraillut näitä Remus/Neville -ficcejäni ihan sieltä ensimmäisestä lähtien. Näistä kahdesta tekee mieli kirjoittaa juuri tällaisia onnellisia, arkisia palasia. Kiva kuulla, että tykkäsit tämänkin tunnelmasta, kiitos kovasti kommentista ♥

[hiddenben]

Halusin tulla lukemaan tämän vielä uudelleen, vaikka tätä jo etukäteen hieman kommentoinkin. Tämä on vaan niin ihana, edelleen ♥ Varsinkin, kun sain seurata läheltä (mutta sopivan etäältä, etten nähnyt ) kirjoitusprosessiasi, tätä tekstiä osaa arvostaa vielä enemmän. Minulle sanat tulevat usein nopeasti ja helposti, mutta palaan korjailemaan niitä vielä useasti jälkikäteen. Sinulla lauseet osuvat kohdilleen heti. Tavoitat tunnelman, lopetuslauseesi jaksavat ihastuttaa ja sinetöidä tarinan, oli se miten pitkä tai lyhyt tahansa. Se on hienoa ja ihailtavaa! Kirjoitustapoja on monia ja vaikka itse en tyyliisi taivu, ihailen sitä suuresti

Tässä ficletissä tunnelma on ehkä vielä intensiivisempi kuin aikaisemmissa Remus/Nevilleissä. Se tiivistyy ehkä tuohon lauseeseen Remuksen sydäntä puristaa kiintymyksestä, sillä tuollainen puristava, melkein tukahduttavan onnellinen tunne on juuri se, millä tätä tekstiäkin luen. Tässä on kyse vain lyhyestä hetkestä, kaksin käsin laskettavista minuuteista, mutta siihen hetkeen mahtuu voimakas hetki, joka ajan mukana muuttuu vahvaksi, arvokkaaksi muistoksi. Rakastan sitä, miten lempeitä, varovaisia ja haparoivia Remus ja Neville ovat toistensa ympärillä. Mikäli muistan oikein ensimmäisistä ficeistä, on molemmilla kipukohtansa ja he löytävät toisistaan turvaa, tukea ja rakkautta elää kipujen kanssa, ja tässä tuo sama tulee esille kauniilla ja hienovaraisella tavalla.

Nyt seuraavaksi Remus/Neville-joulutunnelmointia, joohan? Kiitos tästä, tämä on todella hieno ♥

[Thelina]

hiddenben, ilahduin ja liikutuin kovasti tästä ihanasta kommentista ♥ Sait tosiaan seurata varmaan ihan ennätyshidasta kirjoitusprosessia: saatan yleensäkin miettiä yhtä lausetta tai kohtaa iät ja ajat, mutta tämän kanssa väsymys ja kaikki muu sellainen vielä hidastivat pohdintaani entisestään :') Ja vielä se, että näille kahdelle on pakko löytää juuri oikeat sanat ja tunnelmat, mikään sinne päin oleva ei kelpaa On minullakin hetkiä, kun saan omalla mittapuullani paljon sanoja pienessä ajassa, mutta yleensä kirjoitan mieluummin heti valmista (tai ainakin hyvin lähelle valmista) kuin sellaista, joka vaatii isosti muokkaamista. Ihanaa kuulla, että tunnelmat ja lopetuslauseet ovat olleet onnistuneita, se onkin paras palkinto tuskailulleni, että edes joku pitää lopputuloksesta ♥ Ihan parasta myös kuulla, että tässä tuli sitä samaa tunnelmaa kuin ensimmäisissä ficeissä, sillä tykästyin siihen jotenkin todella paljon: että kumpikin löytää kipuiluissaan toisesta voimaa ja silloin kaikki sellainen lempeys ja varovaiset kosketukset merkitsevät yhtäkkiä niin paljon enemmän. Joulutunnelmointia olen vähän suunnitellutkin seuraavaksi, joku pieni jouluinen ficci olisi ihana päätös tälle Remus/Neville-vuodelle Vaikka tuskin maltan heistä luopua vielä ensi vuonnakaan. Kiitos kommentista ♥

[Okakettu]

Minun on ollut tarkoitus kommentoida tätä jo vaikka kuinka kauan, ja nyt vihdoin ja viimein. Hirmuisen paljon lisättävää minulla ei tosin edellisiin palautteisiin ole, allekirjoitan ne ehdottomasti - etenkin jossujbn kirjoitettu asetelma oli minusta hyvin kuvaavasti sanottu. Lyhyeksi tekstiksi tässä oli todella vahva ja kuitenkin herkkä tunnelma, ja jälleen kerran ihastelin sitä miten pehmeästi ja lempeästi Remuksen ja Nevillen suhdetta kuvasit. Sama myös tarkkojen ja hyvällä tavalla arkisten yksityiskohtien suhteen, kuten tässä: Kellanruskea pellavaverho värittää lävitseen siilautuvan kalpean syysvalon pehmeän kultaiseksi. Ulkona on kolea sää ja vaikka Remus erottaa ikkunan reunassa palasen huurretta, hän ei kuitenkaan palele. Hän katselee ääneti Nevilleä, jonka keho hohkaa lämpöä iholle ja aina sydämeen asti. ♥ Tästä versestä ja Remuksen ja Nevillen romanssista tulee aina hyvä mieli, oli ilo lukea tekstejäsi heistä viime vuonna, ne jäivät ehdottomasti mieleen. Toivottavasti kirjoitat heistä lisää jatkossakin. Kiitos paljon lukukokemuksesta!

[Waulish]

Tartuin tähän kauniin, herkän nimen houkuttelemana, ja kylläpä tämä osoittautuikin mainioksi aamulukemiseksi. Vaikken olekaan järin aamuihminen, tykkään silti tunnelmoida tällaisia hitaita, kiireettömiä aamuja, kun ulkona on koleaa mutta vuoteessa lämmin ja kaikki hyvin. Tässä tekstissä on sellaista ihanaa seesteisyyden tuntua, joka onkin jo tullut tutuksi näiden hahmojen parissa. Sellaista yhdessäolon vakautta! Neville on saanut Tylypahka-opintonsa päätökseen ja palannut Remuksen luo, vaikka olisi voinut tähdätä jonnekin aivan muualle kuin pikkukylän puutarhamyymälään - ja tästä aamuisesta raukeudesta lukiessa tulee sellainen kokonaisvaltainen fiilis, että tämä on hyvä ja sydämestä tehty ratkaisu. ♥

Fiilistelen sitä, millaisena professorin talo on tässä kuvattu, koska se sopii jotenkin niin mainiosti! Ruskeankeltaisista verhoista, vanhanaikaisesta kukkatapetista ja yöpöydällä raksuttavasta herätyskellosta tulee ihan mieleen jokin mummonmökki, ja vanhanaikainen vaatimattomuus sopii näille hahmoille kovin hyvin.

Ulkona on kolea sää ja vaikka Remus erottaa ikkunan reunassa palasen huurretta, hän ei kuitenkaan palele. Hän katselee ääneti Nevilleä, jonka keho hohkaa lämpöä iholle ja aina sydämeen asti.

Niin kaunista. Siinä on jotain niin kodikasta ja turvallista, kun saa kylmällä säällä pitäytyä lämpimässä ja vieläpä toisen ihmisen vieressä. Olipa ihanaa lukea näistä miehistä tällaista sensuellia tekstiä!

Kiitos kivasta aamupalasta! -Walle

[Thelina]

Walle, minäkään en ole oikein aamuihminen, mutta on ihanaa tunnelmoida lempeitä aamuja, kun ei ole pakko nousta aikaisin ♥ mummonmökkimäinen fiilis kyllä sopii tämän kaksikon kotiin erityisen hyvin ja muutenkin velhokodiksi! Ihanaa, että tykkäsit tästä, se on erityisen mukavaa kuulla siksi, että tämä vaati jotenkin tosi paljon miettimistä, että sanat löysivät paikkansa. Kiitos kommentista ♥

[mursuhilleri]

Voi että, miten ihana tämä oli! Ihan järjettömän herkkä ja kaunis pieni kohtaus <3

Musta on kauhean murheellista, että Remus kysyy, kaduttaako Nevilleä "tämä kaikki". Toki, musta aivan tyypillistä Remusta kysyä niin, koska mulle Remus on ainakin välittynyt aina sellaisena hyvin epäitsekkäänä hahmona, joka ehkä potee huonoa omaatuntoa siitä, jos joku valitsee hänet. Kuten Neville on tässä tehnyt.

Mulle tämä paritus on aika tuntematon. Voi olla, että olen joskus lukenut esim sulta jotain, mutta en nyt ihan heti muista ulkoa Mutta tää oli tosi kiva, Neville ja Remus sopisivat varmasti hyvin yhteen <3 Katsoin sun listausta tässä välissä niin sullahan on kokonainen sarja näitä tekstejä! Pitää varmaan tutustua noihin muihinkin teksteihin

Silloin tällöin hänen on edelleen vaikea uskoa, että toinen valitsee mieluummin työn pikkukylän puutarhamyymälässä kuin korkeakouluopinnot maan arvostetuimmassa velhoyliopistossa. Valitsee mieluummin hänet kuin ketään muuta.

Voi Remus Mutta kun pikkukylän puutarhamyymälä sopii Nevillelle muutenkin niin hyvin! Näen Nevillen just sellaisena tyyppinä, joka varmasti tykkäisi puutarhamyymälässä työskentelystä ja valitsisi mieluummin rakkauden ja onnen sen sijaan, että tähtäisi yliopistoon ja uralla jonnekin korkealle. Ihan ymmärrettävää, että Remuksella on näitä ajatuksia silloin tällöin, mutta toivottavasti ne helpottaa ajan kanssa <3

Kiitos tästä tekstistä, tää oli tosi kaunis!

[Thelina]

mursuhilleri, olipa ihana yllätys, kun tulit kommentoimaan tätä<3 olen ihan samaa mieltä, että on aivan tyypillistä Remusta kysyä tuollaista, samoin Nevillelle sopii kyllä työ ja koti pikkukylässä, vaikka voihan olla että hän olisi viihtynyt yliopistossakin. Tämä on minun mielessäni kirjoitettu osaksi samaa tarinaa, kuin muutkin Remus/Neville -tekstini. Ihanaa kuulla, että pidit tunnelmasta, kiitos kommentista<3

[Vilna]

Aaaaa, tämä on ihana. 🩷 Monet kutsuivat tätä herkäksi ja niin tämä on minustakin. Tässä oli sellaista haikeaa romanssia, jota sinun teksteissä yleensä on, mikä on ehdottomasti yksi minun lempityylilajeista ja siksi sinusta on tullut yksi minun lempparikirjoittajista lyhyen ajan sisään. ☺️ Kaikki yksityiskohdat olivat oikein vimpan päälle! En ole mikään aamuihminen, mutta tykkään lukea ja kirjoittaa aamuista, niissä on jotain tosi tunnelmallista. Kiitos tästä!

[Thelina]

Vilna, meillä on selvästi samanlainen maku, sillä haikea romanssi on minunkin lemppareitani ja minusta on ihanaa, että olet nyt kirjoitellut paljon, koska sinun tekstit ovat aivan ihania ja myöskin omiin lemppareihin kuuluvia<3 Muistan että tämän kirjoittamiseen meni todella kauan, vaikka onkin näin lyhyt, sillä jotenkin kaikki yksityiskohdat piti saada ihan kohdalleen. Minäkään en ole oikein aamuihminen ainakaan aikaisin aamulla, mutta aamuhetkistä on silti kiva kirjoittaa kiitos kommentista<3