Kommenttikampanjasta hei! Nappasin tekstisi otsikon takia, koska tykkään kynsilakoista ja sillai, hihi, vaikken muuten originaaleja hirmuisesti luekaan.
Tää oli vähän omituinen, siis siinä mielessä, että tää oli aluksi hieman hankala ymmärtää. Lopussa yhtäkkiä todetaankin, että ei se uskaltanutkaan. Ehkä tuon kohdan olisi voinut viilata selkeämmäksi sillä, että tässä ”valheellisessa” kohdassa, jota ei koskaan siis tapahtunutkaan, ei olisi puhuteltu lukijaa. Koska lukijan puhuttelu tapahtuu yleensä oikeasti, siis niiku sillä hetkellä. Kertoja on siinä nyt heti ja puhuttelee lukijaa, mutta mikäli oikein ymmärrän, niin eihän se koskaan puhuttelekaan, koska kyseistä kohtausta ei tapahtunutkaan. Joten siinä on jotenkin mun aivojen mukaan ristiriita. Miten lukijaa voidaan koskaan puhutella, jos sitä ei tapahdukaan?
Tarina itsessään on mun mielestä toimiva, pidin loppujen lopuksi siitä, ettei tuota kaikkea tapahtunutkaan, vaan se onkin niiku… ajatuksia, toiveita, mitä lie. Mutta jos siirtymän olisi saanut tehtyä siistimmin, se olisi toiminut paremmin. Toisin sanoen lukijan puhuttelu on hämmentävää, mutta mikäli tuon katkaisun noiden lainemerkkien kanssa (mitä noi nyt on, sanokaa mulle tyhmälle!) olisi siirtänyt yhden kappaleen myöhemmäksi, sen ajatusjutun ois tajunnut paremmin ja teksti olisi tuntunut paremmalta.
Sitten, puolen vuoden piilottelun jälkeen, et voi vastustaa kiusausta sanoa noita sanoja.
Tässä oletetaan, että lukija tahtoo sanoa ne sanat, ja se ei mun mielestä toimi. Alussa kysytään vain, että lukija tietää tunteen, kun on halunnut tehdä jotain, muttei ole voinut. Siinä ei kysytä, että tahtooko lukija tunnustaa rakkautensa. Lisäksi sinä-passiivi ei oikein istu suomen kieleen, joten en sitä kovin paljoa suosisi. Alun puhuttelu on oikein hyvä, tuo tekstin lähemmäksi lukijaa ja kaikkea, mutta tässä se menee yli.
Sitten voisin vähän viilailla pilkkuja, koska tässä ne eivät olleet ihan kohdillaan, plus huomautan muutamasta muusta pikkujutusta, jotka häiritsivät lukemista. Tästä tuli nyt järjettömän pitkä, mutta ei voi mitään.
se musta lammas joka ei märehdi vaan murehtii.
Pilkku joka-sanan eteen.
Kai te tiedätte sen tunteen kun on
Pilkku kun-sanan eteen.
Se tunne, ajatus jonkun tekemisestä polttelee rinnassa ja sanottavat sanat kiipeävät pitkin kurkkukäytävää että ne pääsisivät ilmoille.
Toi alku on hämärä, ja pistäisin sen takia siihen jonkun-sanan pilkun jälkeen. Esimerkiksi ”Se tunne, kun ajatus jonkun tekemisestä…” Lisäksi jonkun-sana pitäisi korvata sanalla jonkin, koska jonkun viittaa ihmiseen ja jonkin viittaa asiaan. Plus että-sanaa ennen pilkku, vaikka mieluummin korvaisin sanan jotta-sanalla, koska että-sana ei riitä mun mielestä. Että-sanan kanssa sen sijaan pistäisin ”niin että”.
Niinpä käytävien ollessa täynnä oppilaita odottamassa tunteja, käännyn vierelläni istuvan sinisilmäisen tytön puoleen, ja sanon ne kolme kliseisen kirottua sanaa.
Pilkku pois käännyn-sanaa edeltä, samoin ennen ja-sanaa pilkku pois.
Kävellessäni törmään matiikanopettajaani, ja ilmoitan tälle nopeasti etten tule tunnille.
Pilkku pois, ja matikanopettaja ei matiikanopettaja.
Sydänsuruihin, vaikka, mutta terveydenhoitajalle sanotaan tietenkin jotain naistenvaivoista.
En ymmärrä, miksi tässä on sana vaikka. Jättäisin sen kokonaan pois.
En uskalla mennä luokkaan, sillä tämä tyttö istuu siellä, viereisellä paikalla.
Tässä ”tämä tyttö” on hämäävä ilmaus, koska tätä tyttöä ei ole edellisessä lauseessa, johon se siis voisi viitata. Sen takia korvaisin sen ”se tyttö”-ilmauksella, jolloin lukija kuitenkin ymmärtää, mistä tytöstä sitä oikein puhutaan.
Hän seurustelee, ja tämä tekee minusta säälittävän, petollisen ja kamalan.
Taas tämä-sana, joka ei sovi tähän. Se-sana toimisi paremmin, koska tämä viittaa ihmiseen eli häneen, ei siihen, että hän seurustelee.
Käännän katseeni tiiliseinään, ja kuuntelen kuinka tyttö pysähtyy viereeni.
Pilkku pois ja-sanan edestä.
"Mä halusin jäädä kysyä sulta, olitko sä tosissas?"
Ei jäädä kysyä vaan jäädä kysymään.
Kuinka usein mä sanon jotain tuollaista tarkoittamatta."
Loppuun kysymysmerkki, koska tuohan on kysymys.
Punaista kynsilakkaa, ja viisi sormusta.
Pilkku pois ennen ja-sanaa.
"Hyvä että sanoit
Pilkku ennen että-sanaa.
Vilkaisen tyttöä hämmentyneenä, enkä tiedä oliko katseen kääntäminen virhe,
Pilkku pois ennen enkä-sanaa.
Tyttö virnuilee edessäni ja hänen silmissään välkkyy ilo, tai ehkä onni.
Pilkku ennen ja-sanaa.
"Tiedätkö, mä haluan sut enkä mitään vitun Joonasta. Etkö sä ole huomannut, mä olen yrittänyt ties mitä, mutta en mä sulle uskaltanut sanoa.
Molemmat kysymyksiä, joten molempiin kysymysmerkit eikä pisteet.
tajuamaan että mua ei kiinnosta
Pilkku ennen että-sanaa.
Lähtään tupakille
Lähdetään tai lähetään, ei lähtään.
"Haarojenväliulokkeet, mitä vittua. Ootko SÄ tosissas?" Naurahdan käheästi
Naurahdan kirjoitetaan pienellä replan jälkeen.
Miten toivonkaan että voisin sanoa tuolle tytölle,
Pilkku ennen että-sanaa.
Tulipas nyt pitkä lainauskorjailutuokio, mutta ehkä se on vain hyvä. Jos mietit, että miksi joku pilkku tulee jonnekin tai muuta, niin pistä mulle yksäriä. Tässä en viitsinyt ruveta selittämään, olisi vain venynyt vieläkin pidemmäksi.
Kuitenkin virheistä huolimatta pidin tästä paljon. Ennen kaikkea tykkään tuosta lopun repliikistä, se sitoo koko tekstin tavallaan yhteen. Kiitoksia siis kovasti tästä! Jatka ehdottomasti kirjoittamista, sillä kirjoittamaanhan oppii vain kirjoittamalla, kyllähän ne virheet siitä sitten karsiutuvat. Lisäksi kannattaa etsiä oikolukija, jos aikoo enemmänkin tekstejä julkaista, se helpottaa paljon. ^^
