154. Oranssi, ikäraja S, sanoja 100.
5. Näkyvillä
Farewell, my passion, you slowly turn pale.
I will long for you warmth, made me feel safe.
I will not draw again, 'til I know it's my time.
I have lived a long life, should I draw me...
- Draw me, Sonata Arctica
Sen jälkeen en nähnyt Violaa pitkään aikaan. Minun hiukseni kerkesivät muuttua hiljalleen oransseiksi välittämättä kaiken maailman värimaskeista, joita niihin survoin.
Kesä vaihtui syksyyn.
Koivut muuttuivat saman värisiksi kuin pääni, mutta minä pidin enemmän vaahteroista. Istuin kirkkopuistossa luonnoslehtiöni kanssa, se sama valkomusta huivi päähäni kiedottuna.
Vedin villatakkiani paremmin ympärilleni, vaikkei se suurine reikineen paljon tuuleen vaikuttanutkaan. Se oli kylmää ja tuli suoraan pohjoisesta, kuten aina syksyisin.
Kohottaessani katseeni ylös, näin Violan, joka kulki ohitseni ja istahti suihkulähteen reunalle. Hän näytti niin maalaukselliselta, luumunpunaisiksi muuntautuneet hiukset leteillä.
Niinpä minä ajattelematta luonnostelin hänet lehtiööni, epämääräisen paitapuseron hapsut ja kaikki.
Kohottaessani jälleen katseeni, hän oli kadonnut, mutta tuuli tuoksui orvokeilta.