Otsikko: Mustetta, neiti Evans
Ikäraja: S
Sanamäärä: n. 600
Tyylilaji: draama, huumori
Päähenkilöt: James/Lily, Sirius
Tiivistelmä:
Oikeastaan koko juttu oli Siriukselta melko lapsellinen idea, James tuumi.Disclaimer: Kaikki Harry Potter -universumin osaksi tunnistettava kuuluu J. K. Rowlingille.
a/n: Tällä ei selvästikään ole kovin syvällisiä tarkoitusperiä (mutta ehkä silti jotain lieviä sivumerkityksiä) eikä tästä liene muuta mainittavaa kuin se, että jouduin yhtä lausetta varten tarkistamaan Iso-Britannian rautatieverkon, heh. Palautetta saa toki antaa.
***
James Potter ei osaa paikantaa tarkkaa hetkeä, jolloin hän rakastui Lily Evansiin. Hän on vakuuttunut, että se on tapahtunut jonakin täsmällisenä ajankohtana, sillä James Potter uskoo rakkauteen: rakkaus on oikukas, rakkaus on eriskummallinen, mutta rakkaus on selvästi erotettavissa ystävyydestä tai toveruudesta ja toisaalta myöskin maallisista tunteista, joita Jamesilla saattaa olla ylipäänsä miellyttäviä noitia kohtaan.
James osaa kuitenkin paikantaa täsmälleen hetken, jolloin Lily Evans lakkasi olemasta hänen silmissään nipottava pikku hikipinko.
Tämä tapahtui kolmannen vuoden ensimmäisellä taikuuden historian oppitunnilla. Kuluneiden kahden vuoden ajan James ja Sirius olivat nykineet Lilyä leteistä, lennättäneet paperilennokkeja häntä päin kesken oppituntien ja harjoitelleet manauksia hänen limaiseen outolintukaveriinsa aina, kun heillä oli yhteisiä tunteja Luihuisen kanssa. Se kaikki tuntuu nyt melko lapselliselta, James myöntää, mutta - no, siitä on jo vuosia.
Useita vuosia, James vakuuttaa itselleen ja yrittää jättää huomiotta sen tosiseikan, että he yhä toisinaan noituvat Severus Snapen, kun Lily ei ole näkemässä.
Taikuuden historiassa James istui Peterin ja Siriuksen välissä, ja Siriuksen edessä istui Myra Larson, jonka vieressä istui Lily. Lilyn tukka oli sinä päivänä kahdella pitkällä palmikolla, jotka oli sidottu vihreillä nauhoilla ja letitetty niin tiukkaan, että hänen silmänsä menivät vinoon. (Eivät ne tietenkään todellisuudessa menneet, mutta he olivat keksineet sanoa niin edellisenä keväänä.) Lily oli kumartunut kirjansa ylle ja letit pyyhkivät pulpettia, mutta sitten hän käänsi päätään ja heilautti molemmat palmikot selkäpuolelleen, jotta ne eivät sotkisi hänen muistiinpanojaan.
Palmikot makasivat selässä kiiltävinä ja houkuttelevina kuin tarhakäärmeet rantakalliolla, eikä yksikään keskenkasvuinen velho olisi malttanut jättää koskematta niihin. Sirius kurkotti eteensä ja otti lähimmän palmikon pään sormiinsa varovasti, niin ettei Lily huomannut, ja alkoi hivuttaa sitä tuuma tuumalta kohti mustepulloaan. Remus huomasi ja vilkaisi häntä anovasti mutta tyytyi lopulta piiloutumaan kirjansa taakse, koska tiesi, ettei mitään ollut tehtävissä.
Oikeastaan koko juttu oli Siriukselta melko lapsellinen idea, James tuumi. He olivat nyt kolmasluokkalaisia, ja viimeistään menneen kesän aikana James oli alkanut hahmottaa, etteivät tytöt kenties olleetkaan niin vastenmielisiä olentoja kuin hän ja Sirius joskus olivat vannoneet, ja että hiusten uittaminen musteessa ei välttämättä edistäisi pyrkimyksiä tutustua näihin olentoihin lähemmin.
Juuri kun Sirius oli kastamaisillaan Lilyn letin musteeseen, Myra sattui sanomaan jotakin. Lily käänsi päätään sivulle, havaitsi hiustensa olevan jumissa ja käännähti ympäri. Sirius vetäisi kätensä pois ja piilotti ne viattoman näköisenä pulpetin alle. James oli varma, että Lily vain tuhahtaisi ja nakkelisi niskojaan kopean näköisenä eikä sanoisi mitään, sillä niin hän teki aina. Sirius nauraa tyrskähtelisi, ja koko näytelmä ehtisi mahdollisesti toistua ennen kuin tunti olisi lopussa.
James kuitenkin erehtyi. Lily toimi hämmästyttävän nopeasti, ikään kuin hän olisi hautonut kostoa koko kesän - James tuli myöhemmin ajatelleeksi, että mahdollisesti olikin - eikä James ehtinyt muuta kuin vilkaista nopeasti Peteriä ja ajatella, pitäisikö heidän jotenkin puuttua asiaan. Tyttö pyörähti tuolillaan ja nousi ylös, tarttui taikasauvaansa ja toisella kädellään kiskaisi sumeilematta Siriusta hiuksista, jotka tuolloin olivat naurettavan pitkät. (Rouva Black oli pakottanut leikkaamaan ne kesällä, mutta junassa Sirius oli onnistunut kasvattamaan ne takaisin Peterborough'n ja Doncasterin välillä.) Lily sihahti jonkin loitsun, jota James ei tuntenut, ja hänen sauvastaan pölähti savupilvi. Sen haju toi mieleen musteen sekä kitkerän lakan, jota Jamesin äiti aina käytti yrittäessään turhaan saada hiuksensa pysymään kurissa.
"Auts! Hitto!" Sirius älähti köhien ja tuli samalla kaataneeksi mustepullonsa Remusin muistiinpanoille. Useat oppilaat kääntyivät katsomaan.
"Kiitos samoin", Lily kuiskasi vihaisesti ja pudottautui takaisin tuoliinsa juuri, kun professori Binns käänsi katseensa liitutaulusta ja räpytteli silmiään muutaman kerran.
"Oliko täällä jotakin hämminkiä, Blake?" professori narahti.
"Ei, professori", Sirius mutisi tuijottaen tylsästi pulpettiaan. Hänen hiuksensa olivat nyt kahdella siistillä palmikolla, joiden latvoista tippui tasaisesti mustetta, niin että koko pöytä oli pian sotkeutunut siihen.
Evansilla kieltämättä säteilee, James ajatteli virnistellen ja päätti kopioida loitsun käytettäväksi vihollisia vastaan.
***