Draco M. kävi täällä (K-11, D/H, valmis)

[Fredu]

”Ja sitten kun muistisi on palautettu, minä ryntään aamiaispöydässä luoksesi, vedän housuni kinttuihin ja toivon että ehdit hakea käsialantutkijan paikalle ennen kuin minut passitetaan Pyhään Mungoon.”

Nauroinko edes. xDD

Rakastan, meni heti suosikkeihin♥ En osaa paremmin kommentoida, anteeksi. 8( Miinuksena tähän ficciin voisin sanoa sen, että se loppui.

[FlowerLadies]

kuule
 mie rakastuin tähän ficciin ihan totaalisesti. en voi ymmärtää miten joku voi kirjoittaa näin ihanaa ja hienoa tekstiä,
ja voi herranen aika! miks tämän piti loppua? ihan oikeesti mua harmittaa että tää loppui, ja siis voi vitsi. tämä oli jotain niin kaunista ja ihanaa ja just tällästä H/D:tä mie rakastan! AWW~<3
 lisää tämmöstä! : ))

 kiitos tästä mahtavasta lukuelämyksestä, yksinkertasesti rakastin<3

[Nevermind]

Oon ihan sanaton... Huh  Oli ihan mahtava ficci, kiitos tästä!
Ja epilogia toivoisin

Tack,
s.hd.l

ps. Kiitos vielä Bosamolle linkistä!

[kataaa]

vasta toka ficci minkä täälä luen ja olin varma että eka tulee aina olemaan paras mut nyt en oo enää nii varma mä oon sellanen tyyppi joka ei yleensä kauheesti valvo ja mä valvoin puolkolmeen yöllä kun en pystyny lopettaa tän lukemista joten se kyllä todistaa jo jotenkin kuinka hyvä tää oli Loppu oli mielestäni ihan osuva eikä ficciä varmaan oisikaan voinut sen paremmin päättää
 

[piudeee]

 

tämä oli kyllä niin hieno ja hauska ja suloinen ja hyvä ja mielenkiintoinen ja mahtava ja hyvin kirjoitettu ja kaunis ja RAKASTUIN ajatukseen jossa draco hymyilee se tupsupipo päässään

kiitos kaunis sinulle

[Lunella]

Tämä on kyllä yksi suosikkificcini Harry/Draco -parituksella. Kaikesta kliseisyydestään huolimatta mä en voi olla ihastumatta Dracoon, joka käyttää jästipipoa ja on kiinnostunut erilaisista jästivempaimista. Ja Harryn homofoobinen käyttäytyminen ja epävarmat tunteet kahdesta Dracosta ei jostain syystä kyllästyttänyt mua ollenkaan. Olen lukenut tämän jo muutamaan kertaan ja saatan palata vielä joskus toistekin, kun haluan lukea jotain söpöä tällä parituksella.

Minuu jostain syystä jäi harmittamaan, kun Draco ei sitten kirjoittanutkaan Harryn ihoon mitään "Draco M. kävi täällä" -juttua, mutta ei sillä juonen kannalta mitään merkitystä olisi ollut ja tykkään siitäkin, että sellainen mahdollisuus edes kävi noiden kahden mielessä. Lopetus oli myöskin hyvä ja ehkä olisin ollut vähän pettynyt, jos Draco sitten ei olisikaan palautunut omaksi itsekseen, koska se oli ehdottomasti yksi tämän ficin parhaita kohtia: Harry, joka näkee kaiken palautuneen ennalleen ja Draco, joka ei tiedä mistään mitään, ennen kuin Harry sitten lopulta kertookin kaikesta. Nyt toisella lukukerralla oikein odotin tuota kohtaa, jossa Draco saa muistonsa takaisin, mutta menettää muistonsa tuolta muutaman kuukauden väliseltä ajalta.

Siun kirjotustyylisi toi mun mieleen Rowlingin ensimmäisissä kirjoissa käyttämän kirjoitustyylin. Kun oli noita portaita, joissa piti hyppiä takaperin tasajalkaa ja muuta. Tykkäsin siitä tavasta, jolla olit kuvaillut kaikkea ja siun kirjotustyylisi oli aika omalaatuinen. Ja pidit Dracon muuten mielettömän hyvin IC'nä tuossa lopussakin, kun hän epäuskoisena toteaa, ettei päässyt Harryn kanssa yhtä suukkoa pidemmälle. : D Ja vaikka mä vierastankin huumorificcejä, sun kirjoittama huumori ei ollut sellaista väkisin kirjoitettua ääliöhuumoria. Mä jopa oikeasti naurahdin ääneen joissakin kohdissa.

Mitä mä vielä voisin sanoa? Kiitos tästä, oli mahtavaa lukea vaihteeksi taas Harry/Dracoa. (:

[Tonks]

Ihana Ihana IIHANA mä sulin :>

Ku mä luin tätä mä jossain vaihees unohdin et tää ei ookkaa J. K. Rowlingin, nii todentuntusta se oli <3
Varsinki ne kohtaukset Dumbledoren kansliassa, ne oli ihan ku Rowlingin suusta (tai no aivoista....).

Hajosin näihin kohtiin:

”Malfoy, etkö sinä muista? Minä olen se Harry Potter. Siis se Potter haisee- Potter”, poika änkytti. ”Hei, mitä sinä luulet tekeväsi? Malfoy? MALFOY?”

___________________________________

Harry nielaisi. Mitä hän muka voisi vastata?”Niin, olithan sinä aika hirveä, kun nyt otit asian puheeksi. Itse asiassa tulin monta kertaa miettineeksi, miten pääsi ei ole vielä räjähtänyt siitä kaikesta nesteestä. Isäsi kanssa tulemme muuten erityisen hyvin juttuun. Hän on yrittänyt lahdata minut jo tässä pariin otteeseen, minkä jälkeen minä järjestin hänelle mukavan pikku sellin Azkabanista…”Ei, se ei missään tapauksessa kuulostanut kovin tahdikkaalta edes Harryn korviin.

____________________________________

Rehtori Dumbledoren kansliassa oli tungosta. Rehtori itse istui pöytänsä takana, sormenpäät yhteen painettuina ja jästien joululauluja hyräillen. Hänen ja parinkymmenen uteliaan muotokuvan lisäksi huoneessa olivat Narcissa Malfoy (edelleen turkiskaavussaan, aivan kuin sisällä olisi ollut kovinkin kylmä takkatulesta huolimatta), hänen poikansa, Harry Potter ja Severus Kalkaros. Dumbledore näytti huvittuneelta. Narcissa Malfoy näytti vihaiselta. Draco näytti hölmistyneeltä. Harry näytti ahdistuneelta. Severus Kalkaros näytti tapansa mukaan siltä, ettei ollut pessyt tukkaansa pariin viikkoon.

Ja tarinan loppu oli aivan ihana <333

[Zirenda]

Pitkään suunnittelin tämänkin kirjoituksen vilkaisemista, mutta syystä tai toisesta aikomukseni eivät realisoituneet ennen kuin nyt, ja voin kyllä myöntää, että hauskaa oli. En edes yritä sanoa tästä mitään ns. vakavasti otettavaa, sillä tämä on tekstinä sen verran vanha ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu, näin ainakin oletan. Myönnettäköön, etten mitenkään pysty näkemään Harry/Dracolle mitään kaanonista pohjaa, mutta siitä huolimatta (tai juuri siksi) tämä olikin niin riemastuttava. Kaiken kaikkiaan tämä oli söpöllä tavalla hupsu kuvailua ja kerrontaa myöten, dialogista puhumattakaan Eniten ehkä tykkäsin niistä kohdista, joissa Draco oli täysin viaton ja hyväntahtoinen, sillä ne kohdat ylenpalttisen söpöyden lisäksi hyödynsivät mielestäni parhaiten kaanonia ja sen paikoittaista puutteellisuutta. Ensimmäinen pidempi HP-ficci nyt luettu, ja voin sanoa, että hyvin näytät tälläistäkin genreä osaavan

[julippa]

Voin tunnustaa olevani nykyään äärimmäisen nirso ja valikoiva ficeissä, joita luen. Nuorempana (ai herranjumala, kohta kymmenen vuotta sitten!) luin tällä parituksella niin valtavasti ficcejä, että alun täytyy olla helvetin hyvä, jotta jatkan lukemista.

Ja onnittelut, tässä oli loistava ja koukuttava alku, tarina ja loppu!
Luin tämän töissä yhdellä istumalla ja muutaman kirjoitus-/asiavirheen olin huomaavinani, mutta enhän mä niitä enää muista, joten annetaan olla

Ja asia, joka mua hämäsi oli käyttämäsi sana Dracon ihailijoista; fanityttö. En minä tiedä, eihän se tietenkään väärin ole, enemmän ajattelisin muiden olevan Dracon ihailijoita, eikä niinkään faneja. Nojoo, itselle se vaan tuntui niin hassulta. Dracoa seuraa fanityttöjen lauma.

Mutta niiaus ja kiitos, piristit ihanasti iltaani! Draco oli ihana höpsönä muistinsa menettäneenä.

- July

[Tonyatown]

Herranen aika. Kuin lukisi Rowlingin itsensä kirjoittamaa tekstiä. Tämä oli M-A-H-T-A-V-A! Paras koskaan lukemani H/D-ficci. Ja niin ihanan pitkä!
Sun kirjoitustyylisi vaikuttaa ihan ammattimaiselta. Se on kiehtova, mukaansatempaava ja mikä tärkeintä - huumorilla säväytetty. Kelmi olet, kun vedät viattomia lukijoita sanattomiksi. Sä oot kuules oikeasti lahjakas.
Five stars. Taidan tulostaa tämän ja lukea viisi miljoonaa kertaa lisää!

-Tonya kiittää UPEASTA ficistä!

P.S. Anteeksi pilkunviilaus, mutta kun Draco sanoi Harryn muistuttavan sitä lumipalloa, mitä hän oikein tarkoitti?

[SuklaaKissa]

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥!
Huoh. Modet sensuroivat kommenttini, jos en laita tähän muuta kuin rivin sydämiä ja huutomerkin, joten yritän saada jotain aikaan. Sitä paitsi tämä todellakin ansaitsee kommentin.

Tämä meni parhaat lukemani ficit -listalle heti ensimmäisellä luvulla. Kirjoitustyyliin ei vain voinut olla ihastumatta. Tälläkin hetkellä haluaisin lainata varmaan joka kolmannen lauseen. Pisteitä ei voi vähentää ainakaan Rowlingin universumin unohtamisesta, sillä kiinnitin jo alussa huomion siihen, miten hyvin tekstiin sisältyivät esimerkiksi velhojen makeiset. Muutaman kerran lukiessani melkein hihkaisin ääneen jotain sen kaltaista kuin: ai niin, tuokin vielä, miten olen saattanut unohtaa tuon Pottereista! Kirjoitat myös niin elävästi, oivaltavasti ja humoristisesti, että lukisin ilomielin kirjoittamasi kirjan - ehkä siitä saisi nauttia vielä pidempään kuin tästä. Pituudessa ei tosin ole mitään valittamista, sillä juoni kulkee mukavasti ja loppuratkaisu on toimiva. Tietysti juoni ja loppu ovat periaatteessa kunnon kliseesoppaa, mutta ketä se kiinnostaa, kun kliseet on kirjoitettu näin hyvin ja puettu Dracon tyylitajulla?

Tästä pääsenkin kätevästi pääkaksikkoon. Mikä houkutus onkaan jättää järkevän kommentin kirjoittaminen tähän. Mutta ei, minä pystyn siihen! ...ehkä.
Tuhannet kiitokset Dracon muistinmenetyksestä, sillä se toi esiin järkevillä (ainakin taikamaailmassa...) syillä erilaisen Dracon, mutta myös Harryn. Melko usein olen lukenut ficceihin, joissa jompi kumpi (tai kummatkin) pojista muuttuukin naiiviksi ja siirappiseksi söpöstelijäksi, eikä tarinasta löydy jälkeäkään siitä epäluuloisuudesta tai katkeruudesta, joka kirjojen mukaan on hallitseva piirre molemmissa. Tässä ei käynyt niin, vaan Harry suhtautui aidon tuntuisesti Dracon muutokseen ja toisaalta Dracon ajatuksissa vilahti pian mielenkiintoisesti jäänteitä entisestä Draco Malfoysta. Vaikka kahta Dracoa ei ehkä loppujen lopuksi ollutkaan. Kumpikin on sen verran hyvännäköinen ja etenkin hyvin kuvailtu, etten siitä oikeastaan juurikaan välitä...tuolla jossain ollut kuvaus Dracosta venyttelemässä kissamaisesti, hiukset silmille valahtaneena, pyyhki suurimman osan ajatuksistani pois.

Virheistä on turha puhuakaan, koska ne saisivat olla aika suuria, jotta ne voisivat pilata tämän ja kun niitä ei ollut - no, tämä on täydellinen.
Tähän on siis koottu vain murto-osa siitä kaikesta, mitä haluan sanoa tai mitä ajatuksissani risteilee, mutta ehkä asia tuli selväksi. Rakastan tätä ja kiitän ihanasta lukukokemuksesta.
Vielä yksi sydän.♥

[Siunsäe]

Hei.
Tämä on tosi hyvä!!
Anteeksi, en millään jaksa keskittyä kirjoittamaan yhtä mahtavan pitkää ja tarkkaan spekuloivaa kommenttia, kuin kaikki aiemmat ja varmasti tulevatkin, mutta voin sanoa, että allekirjoitan kaikki aiempien kehut. Turhaan minä niitä tähän toistelen.

Hieno idea, mutta ficin hienous ei jäänyt siihen. Olet osannut kans toteuttaa tämän tosi hienosti.
Upeaa kirjoitusjälkeä.
Ihan kaikkia kohtia en kiireessä jaksanut lukea, mutta tarina seurasi uskollisesti juonta, koska pääsin heti takaisin kärryille.

Kiitos tästä!

[tipe]

OOhhh my godd!!!!!

Niin ihana!!!! <33<3 luin tän eilen illalla ja en saanu nukuttuu melkeen koko yönä koska oisin halunnu lukee tätä lisää!
Ohh my gosh tää vaan on niin hyvä! <3
Harry ja Draco on niin ihania <3

Siis luin tätä ja leuka loksahteli välillä auki kun oli niin upee ficci

Sori kökköilyy kommenteis esiintyy mut oma vikas ku kirjotit nii hienosti
Mullakin meni jo ekassa luvussa sille kuuluisalle parhaitten ficcien listalle

En uskalla lainata mitään, koska muuten tästä kommentista tulis liian pitkä kun lainaisin koko ficin, mutta pointti oli, että ficci on mahtava, Harry ja Draco oli todentuntusia ja ylisööttejä ja ei oo mitään pahaa sanottavaa, rakentavakin hukku höttöpilviin

Kiittäen, kumartaen ja kompastuen,
hh!

// häpeen tätä kommenttia, bytheway xd mutta sä kirjotat tosi upeesti

[M.Malfoy]

Ooooih, tämä oli ihana!
Tiedän lukeneeni tämän aikaisemminkin, mutta huomasin syyllistyneeni pyhäinhäväistykseen ollessani jättänyt kommentoimatta. Tämä oli aivan fantastinen, en mitenkään järkevämpää kommenttia voi saada aikaan. Mieleni tekisi vain listata tähän lukematon määrä lainauksia ja jokaista kohten miljoona sydäntä ja ylisiirappista kehua. Tiedän etten saa millään aikaiseksei tämän ansaitsemaa kommenttia, mistä pyydän nöyrimmin anteeksi. En voi kuin kiittää tästä ihanasta lukukokemuksesta! <3

-M.Malfoy

[Marygold]

Vau, huikeaa että joku on tämän vanhan fikkini vielä löytänyt ja vaivautunut kommentoimaankin Kiitos!

Vakuutan lukeneeni jokaisen kommentin, vaikka en nyt tässä jokaista erikseen lähdekään kommentoimaan takaisin, joska viestistä tulisi kilometrien mittainen!

[Ssandi]

aws:3 ihana ficci, ei voi muuta sanoa c:

[lakupötkö:3]

 

Eksyin taas tänne etsiskelemään vanhoja ficcejä joita en ole vielä lukenut ja en pettynyt!

Olen tainnut joskus aloittaa tämän lukemisen mutta en saanut muistaakseni luettua kuin ensimmäisen luvun. Nyt pääsin kuitenkin loppuun asti.

 Muistinsa menettänyt Draco on järjettömän suloinen! 
Rakastuin lopetukseen, se oli todella sujuva ja ah, niin täydellinen.
Bongasin tosin pari kirjoitusvirhettä mutta en nyt jaksa kännykällä ruveta lainailemaan.
 
H/D on lemppari parituksiani ja toteutit sen vielä niin hyvin... 
Heh, multa taitaa kohta ylistys sanat loppua.

Lakupötkö:3 kiittää.

[Sofiesque]

Kuinkas en oo koskaan saanut aikaiseksi lukea tätä? Söpöä hoodeetä krapulapäivän piristykseksi, mikäs sen parempaa. Tykkäsin tosi paljon siitä miten hahmot oli kuvattu tässä. Draco oli oma häijy itsensä, ja jopa muistinmenetyksen aikana hänessä oli havaittavissa piirteitä, jotka tunnisti dracomaisiksi. Harry oli ihanan sarkastinen ja omapäinen, hänessä oli samaa särmää mitä kirjoissakin, mutta myös sitä tuttua epävarmuutta ja haparointia. Tykkäsin siitä, että Hermione ja Ron oli tässä melko lailla sivuosassa - monessa hoodeessä näiden kahden (etenkin Ronin) suhtautuminen muodostaa oman sivujuonensa, joka kulkee aika usein niitä samoja hysterian polkuja, mutta tässä heidät oli suosiolla jätetty pienemmälle huomiolle.

Arvostan ficeissä omaperäisyyttä ja pidin siitä, kuinka Dracon muistinmenetys oli toteutettu. Harryn tahaton kirous oli mielenkiintoinen lisä. Tässä oli myös paljon mukavia pikku yksityiskohtia, jotka toi sitä taianomaista fiilistä, ja hattarakoneen rooli eräänlaisena ankkurina Dracon muistikuvien välillä oli söpö. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa niin loppua kohden koin, että tahti kiristyi aavistuksen nopeammin kuin itse olisin odottanut - ilkiö!Dracon paluun ja onnellisen loppuratkaisun välissä olisi musta voitu laajentaa enemmän sitä, kuinka Draco alkaa saada takaisin muistojaan ja kuinka amnesiapersoona ja ns. todellinen luonne sulautuu toisiinsa. Toisaalta ficci oli tämmöisenä mukavan kompakti paketti.

Komppaan sitä joka sanoi, että teksti oli jollakin tapaa tosi rowlingmaista, helppolukuista mutta tunteisiin vetoavaa. Kaiken kaikkiaan tämä oli toimiva kokonaisuus, josta jäi kaupan päälle hyvä mieli (yhdessä vaiheessa ehdin pelätä jotain musertavan surullista loppua).

[Subbe93]

Uuuuuh, mikäs ficci! Onneksi löysin, onneksi luin Oli sen verran koukuttava, et vaikka meinasin, että oisin jossain vaiheessa lopettanut ja jatkanut huomenna, niin ei tullut kuuloonkaan Mutta mikäs tätä lukiessa, hyvää ja selkeää tekstiä, josta ei ainakaan mulle jäänyt epäselvyyksiä. Hahmot tuntui jotenkin olevan omia itsejään, paitsi muistinsa menettänyt Draco, mutta joo Ja voi että kun mun kävi Harryä vähän sääliks siin kohtaa ennen kun Malfoy lähti kotio viikoks...

Mutta siis kokonaisuudessaan ihana ja hauska, sekä omalla tavallaan jännittävä ja vähän surullinen paikotellen.

Mutta kuten sanoin, hauskaa mulla ainakin oli! Meinaan meinasin muutaman kerran kuolla nauruun, ja niistä muutama pätkä:

Utunniat. Tainnutu. Utunniat. Tainnutu. Harrylta kesti hetki keksiä noiden sanojen välinen yhteys. Tainnutuskirous. Peili. Harryn langettama tainnutuskirous oli kimmonnut takaisin peilistä ja tyrmännyt Malfoyn. Ja Malfoy oli… menettänyt muistinsa? Loistavaa, ajatteli Harry. Aiheutin Lucius Malfoyn ainoalle jälkikasvulle ja Severus Kalkaroksen sylikoiralle valikoivan muistinmenetyksen. Ja saatan joutua kolmeksi vuodeksi Azkabaniin. Taidan olla helkkarinmosiessa liemessä.

Siis ensinnäkin tuo, että herralta kestää jonkin aikaa tajuta tuo sanojen yhteys... Sitten tuo toteaminen, et hitsit, tulipas tässä nyt hankkiuduttua mukavaan soppaan :'D Ei sais nauraa, vakavaahan tuo on, mutta mä en vaan voinut sille mitään

Neljän päivän kuluttua Draco pääsi pois sairaalasiivestä, vaikka Dumbledore ei ollut vielä onnistunut murtamaan utunniat-kirousta. Pitempi poissaolo tunneilta olisi kuitenkin voinut vaikuttaa ikävänsorttisesti Dracon arvosanoihin. Pieniä ongelmia Dracon opiskeluun tuotti tosin sekin seikka, että valikoivan muistinmenetyksen vuoksi useat sellaiset termit kuin ”Luihuinen”, ”Severus Kalkaros” ja ”sontapommi” joutui vääntämään hänelle rautalangasta. Lisäksi hänelle oli kehittynyt – Harryn mielestä erittäin ikävä – taipumus vilkuttaa Harrylle ylitsevuotavan iloisesti aina heidän sattuessaan viidenkymmenen metrin säteelle toisistaan, ja kiljua niin että kaikki varmasti kääntyivät katsomaan: ”Harry, Harry! Olen täällä, Harry! Rakas, näetkö… Harry?”

Viikon kuluttua Harry oli jo valmis Pyhään Mungoon.

Hihihiii, ensinnäkin oli jotenkin huvittavaa, että Draco Malfoylle pitäisi vääntää rautalangasta ainakin termit Luihuinen ja Severus Kalkaros  Sen lisäksi, vaikka Harry-parkaa vähän sääliksi käykin, niin tuo Harryn tuskastuminen Dracolta saamastaan huomiosta :'D Ja sit seuraavassa kappaleessa ensimmäinen lause: "Viikon kuluttua Harry oli jo valmis Pyhään Mungoon." Niin kamalalta kuin se kuulostaa, niin tuo kruunasi kaiken -> repesin täysin :'D

Mutta nyt viimeisenä oma henkilökohtainen suosikkini:

”Marsipaanipossu?” ehdotti Draco arasti. Kivihirviöt eivät hievahtaneetkaan. Pahus. ”Joulutorttu? Tonttumyssy? Piparkakkutalo? Kalkkunarullat?” Kivihirviöt vain irvistelivät rumaa hymyään. Dracon hermot alkoivat hiljalleen käydä vähiin. ”Torakkapiirakka! Severus Kalkaros! Aukene, Alakazam!”

Muahhahhaaa, mä en kestä tätä x'D Mä oon niin aina rakastanut Dumbledoren kivihirviötä juuri tämän takia: Kukaan oppilaista ei koskaan tunnu tietävän sen salasanaa, joten arvailuksi menee. Hetken päästä kyseinen henkilö menettää malttinsa ja heittelee mitä sattuu. Tää kohtaus on just sellanen, et jos vaan osaa käyttää sen oikein ja näin, niin varmasti saa mukaan takuuvarmaa huumoria Toki voi olla, että se johtuu musta, mut ite oon jotenkin aina rakastanut näitä epätoivoisia yrityksiä päästä Dumbledoren puheille :'D

Severus Kalkaros... Siinä on loistava salasana :'D

Kiitän tästä ficistä!