Title: Kaipaus
Author: Mega
Rating: Sallittu
Genre: Lievä angst
Disclaimer: Hahmot sekä tietysti Tylypahkan ja kaiken sensellaisen omistaa J.K.R, minä vain leikin saamatta mitään todellista hyötyä.
Summary: Susan haluaisi valvojaoppilaaksi, ja Hannah ei haluaisi olla valvojaoppilas. Molemmat kaipaavat toisiaan yössä.
A/N: Ensimmäinen netissä julkaisemani ficci, joten toivon tietysti rakentavaa palautetta.
Oli aivan tavallinen ilta hämärtymässä. Puuskupuhin Hannah Abbot ja Susan Bones kävelivät kohti keittiöiden lähellä sijaitsevaa maalausta, ja antoivat tunnussanan "yrttitieto". He menivät maanalaista käytävää, kohti makuukamaria. Sen jälkeen he menivät täydellisen pyöreästä tynnyrimäisestä ovesta makuukammariinsa. Tytöt nappasivat sieltä laukkunsa, ja menivät takaisin oleskeluhuoneeseen. Oleskeluhuone oli todella lämminhenkinen ja kodikas, täysi vastakohta Kalkaroksen tyrmistä. Siellä oli paljon keltaisia seinävaatteita, ja monia isoja nojatuoleja. Kahteen niistä Hannah ja Susan rojahtivatkin, ja alkoivat keskittyä läksyihin. Ensin he tekivät muinaiset riimut, se olikin aivan lastenleikkiä. Seuraavana he keskittyivät kirjoittamaan jästitiedon opettajalle ainetta "Mihin jästit käyttävät sähköä?". Pian olikin jo luvassa ylivoimaisen vaikealta tuntuva aineesta "Kuukiven ominaisuudet ja käyttö juomien valmistuksessa", sillä Kalkaros vaati heitä kirjoittamaan pitkiä aineita. Sen jälkeen he lueskelivat kirjaa "Uutta numeroteoriaa", sillä Vektor ei ollut antanut läksyä. He harjoittelivat vielä hetken muodonmuutoksia, sekä Lipetitin määräämää kutsuloitsua Tulejo. Pian tytöt saivatkin jo läksyt tehtyä ja riensivät kirjastoon. Hannah lainasi Huispaus kautta aikojen, koska piti huispauksesta ja Susan taas lainasi kirjan Alkemian alkeet. Pian tytöt läksivätkin kohti tuttua oleskeluhuonetta, sillä kello näytti puoltayötä, ja Kalkaros halkeaisi riemusta jos saisi heidät kiinni jostain. Pian pääsimme oleskeluhuoneeseen, eikä Kalkaros tai kukaan muukaan saanut heitä kiinni.
Susan Bones:
Kaikki olisi ollut kuin ennen muinoin, jollei kaveriani Hannah Abbottia olisi valittu valvojaoppilaaksi, toisin kuin minua. Sinä iltana olimme heillä, kun pöllöt tulivat. Katsoin pergamenttia, siinä lueteltiin vain kirjat. Hannahkin oli lukenut omansa, hänestä tuli valvojaoppilas. Itkin vuolaita kyyneleitä, paiskoin ovia enkä syönyt mitään moneen päivään, kunnes tajusin kuinka lapsellista käytökseni oli. Ei Hannah itse itseään ollut valinnut. Minua kuitenkin itketti ja suututti ja luonnollisesti tahdoin olla yksin. Sitten oli aika lähteä Tylypahkaan, ja pikajunassa kun Hannah meni valvojaoppilaiden omalle osastolle, minä istuin yksin. Se päivä, junamatka, muutti kaiken. Hannah tuli partioimaan osastooni, ja pyysin häneltä anteeksi. Sitä kuinka lapsellinen olin. Hän antoi. Muitta mutkitta. Hypin riemusta. Minä olin iloinen, enkä jaksanut enää kantaa kaunaa. En mistään, mutta tänä iltana nämä muistelmat muistuivat makuusalissa mieleeni. Vaivuin syvään, mutta levottomaan painajaisuneen. Heräsin ja havahduin. Hannah ravisteli minua, ja nousin oikopäätä ylös. Lauantai. Tylyahon viikonloppu!
Hannah Abbot:
Minä marssin kirjastosta valvontatehtäviin, ja siinä samassa kaipasin Susania tänne vierelleni, minä olin pimeässä käytävässä. Ernie tuli pian siihen viereeni ja minä itkin, kaipauksesta. Miten minut oli valittu valvojaoppilaaksi eikä Susania, miten minä olin heikko ja yksin, kun taas Susan oli vahva! Ernie otti kädestäni kiinni, ja me lähdimme vartioimaan käytäviä. Olin vaipunut ajatuksiini, Erniekin sen ymmärsi vaikka poika olikin. Yö oli loppunut, ja aamu sarasti, kävelin makuusaliin. Saisin vielä muutaman tunnin unta ennen kuin pitäisi herätä viemään ensiluokkalaiset suureen saliin, kun ne eivät itse osanneet reittiä. Heräsin ja havahduin, tänään ei olisi valvomistehtäviä, koska oli lauantai. Olin unohtanut, että oli Tylyahon viikonloppu, ja menin viereiseen sänkyyn ravistelemaan Susanin hereille. Launtai.
He (Hannah ja Susan) kävelivät ensiluokkalaisparven saattelemana yhdessä kohti suurta salia. Pian he olivatkin jo salissa, ruoka maittoi ja juttu kulki. Pian tytöt olivat syöneet, ja menivät hakemaan laukkunsa makuusalista, jonka jälkeen menivät läpi Voron tarkastuksen kohti Tylyahoa. Ensimmäisenä me menimme tietenkin Sianpäähän, juomaan muutamat makoisat kermakaljat. Velhontarvikeliike Derverssi & Paukusta ostimme pergamenttia sekä sulkakyniä. Hunajaherttuassa kiertelimme kauan, ostimme kuitenkin lopulta vain suklaasammakoita. Ne söimme nopeasti, ja sitten olikin jo päivä pulkassa. Painuimme takaisin tupaamme, ja ensimmäiseen ajatukseemme nukahdin; huomenna alkaisi huispauskausi.
