BBC!Sherlock: Ei levottomat rauhaa saa (S) Moriarty/Sherlock, Songfic

[Ansa]

Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: Moriarty/Sherlock
Ikäraja: S
Genre: Angstidraamaromance
Disclaimer: Hahmot kuuluu luojilleen ja biisi on Dingon käsialaa.
Summary: olin sielultani rikki, lapsi kohtalon/ joka silloin tiennyt ei mitä rakkaus on
A/N: Tässä youtube-linkki biisiin, mitä ficissä hyödynnän; Kaikki kaunis katoaa - Dingo. Kursivoidut kohdat ovat biisin sanoja.

Ei levottomat rauhaa saa
Moriarty POV

Jim on kaksiteräinen miekka. On hän ja muut, ja se on oikein, sillä jos hän kaatuu, kaatukoon toisetkin. Hän tietää kaiken, senkin ettei tiedä. Hän on kokenut kaiken, vaikkei olekaan, ja se kaikki on vain niin kuolettavan pitkästyttävää, ennalta arvattavaa ja tylsää. Tylsää. Tylsää. Hän tietää kaiken, ja ennen kaikkea tärkeimmän. Jim on kaksiteräinen miekka. On hän ja muut, ja konsultoiva etsivä joka yrittää sulautua.

Sinua vielä täällä muistelen, anna anteeksi sua ymmärtänyt en

Kaiken voi ymmärtää, mutta kaikkea ei voi hyväksyä, vaikka oikeasti voi. Maailmankaikkeutta ei kiinnosta oikea ja väärä tai moraali, koska sellainen on harhaa. Myytti. Sana vailla totuuspohjaa tai merkitystä. Sanoja on niin helppo päästää suustaan, ja katsoa miten ne vaikuttavat ihmisiin. Ja he tanssivat hänen pillinsä tahtiin. Hänellä on valta ja hän ymmärtää. Hän ymmärtää, mutta loppupeleissä häntä ei kiinnosta.

Olin sielultani rikki, lapsi kohtalon, joka silloin tiennyt ei mitä rakkaus on

Jim nauraa ja periksi antamaton seinä taiteilee hänen kehonsa mustelmille. Vastenmielinen sänki puskee hänen ihonsa alta leualle alentaen hänen arvoaan, mutta häntä ei kiinnosta. Mitä järkeä jos missään ei ole mitään järkeä? Miksi elää kun ei elä? Hän ei elä, hän ei elä, ja silti keuhkot haukkovat happea ja puskevat hiilidioksidia. Sydän supistuu ja laajenee ja supistuu ja veri virtaa. Se on psykosomaattista. Hengissä oleminen ei kerro oletko elossa. Tekaistu jännitys tuo muiston maailmasta adrenaliinipiikin muodossa, mutta se on vain muisto, eikä muistoja edes ole. Aikaa ei ole ennen eikä jälkeen, vain nyt. Eikä aikaa ole.

Muistan kuinka toisillemme luvattiin; sua ilman kuolen tai joudun helvettiin

Pakkomielle. Hänellä on pakkomielle elämästä mikä on valhetta, koska huomaamatta se muuttui todeksi, eikä hänelle kerrottu mitään. Hän ei pysy kärryillä, vaikka hän tietää, mutta ehkä ei kuitenkaan. Ennen päämäärä oli huvin vuoksi, nykyään pakollinen, vaikka entistä ei ole. Ei ole mitään, mitään ei ole, joten miksi hän välittäisi? Ei hän välittäisikään, jos saisi valita, mutta häneltä ei kysytä enää. Leikki muuttui todeksi ja kaksiteräinen miekka terävämmäksi.

Kanssasi sain täällä hetken olla onnellinen, kaikki kaunis katoaa nyt mä tiedän sen

Jokainen murha on rakkaudenosoitus hänelle, ja he molemmat tietävät sen. Hän tietää kaiken, ja varsinkin sen, miten toisen huomio saadaan. Oikea huomio. Oikea mielenkiinto. On kaikkeudessa maa, ja maailmassa vain hän ja toinen. Muut eivät ole kuin roskaa, ja jos sulkee silmänsä ei muut ole edes sitä. Toinenkin tietää ja se saa hänet hymyilemään. Olemaan hetken elossa. Jokainen tapaus on kuin suudelma, ja kuvio toistuu, koska kumpikaan ei halua lopettaa. Hintana on pysähtyneisyyden herääminen eteneviksi hetkiksi, eikä mikään ole loputonta. Mutta hän elää.

Nousee muistot, kuin kuolleet haudoistaan, tänä yönä juhlimaan ja laulamaan

Loputon leikki osoittautui kuolevaiseksi, mutta se ei vähentänyt sen kauneutta. Tylsyys saapui vain yksinäisyyteen, eikä hän halunnut olla kahden tulen välissä. Mutta hän oli, ja hiljalleen kaksiteräinen miekka upposi hieman, saaden naarmun aikaan ja punaisen pisaran palkinnokseen. Hän tulisi vielä kuolemaan, vaikka hän on jo. Joka muuta väittää, valehtelee. Hän tekee sen riemulla itselleen. Valheen. Ja he molemmat kaatuvat. Toinenkin, sillä se on oikein. Jos ja kun hän kaatuu, kaatukoon toisetkin, eikä toisia ole. On vain toinen.

Kunniaksi ystävyyden ristinmerkin teen, se on jotain joka sulle merkitsee

Viimeinen leikki on kunnianosoitus alkuperäiselle ilkikurisuudelle. Se on jotain, mitä hän ei ole ennen antanut kellekään, edes itselleen. Armo. Valinta. Elämä. Kuolema. Ja toinen tietää sen. Vaihtoehto. Tietenkin toinen käyttää sen, sillä olisi pyhäinhäväistys jättää käyttämättä jotain niin kaunista ja ainutlaatuista, vaikka se satuttaa. Elämä ja kuolema, kumpikin vaihtoehto satuttaa kumpaakin, sillä hetki etenee eikä vaihtoehtoa Yhdessä ole olemassakaan.

Sataa lunta hiljaa tähän kaupunkiin, sun kasvos nään kun katson taivaisiin

Hetki on kaunis niin kauan kuin se kestää, eikä ikuisuus voi olla hetki. Kauneus on taika joka raukeaa ja elää muistoissa, vaikka menneisyyttä ei ole. Jim uskoo, että tyhjyyden saapuessa hän takertuu ikuisuuden lailla toiseen, ja toinen muistaa, toinen kärsii, vaikka usko on heikoille. Ehkä hän on.

Hetken ennen kuolemaa ikuisuuden tajuan, kuinka paljon sua rakastan

Hän on Toinen ja Toinen on Hän. Usko on heikkous jolle hän päätti antautua, sillä ikuisuus ikuisuudessa kuulostaa paremmalta kuin hetki jota ei ole, ja niin se myös on. On kaikkeudessa maa, ja maailmassa vain hän ja toinen. Terä uppoaa, hetki päättyy ja ikuisuus nostaa esirippunsa. Se alkakoon.

Miks kaikki kaunis katoaa? Rakkaat viedään meiltä liian aikaisin. En rauhaa sielulleni saa, vaik sut sydänmeeni silloin hautasin.

Vaik kaikki kaunis katoaa, ei muisto ystävyyden kuole milloinkaan. Ei levottomat rauhaa saa, tänne etsimään jää toinen toisiaan.

[Röhkö]

Kommenttikampanjasta iltaa!
Kerrankin laitoin songficiä lukiessa sen biisin todella taustalle pyörimään, ja vaikutelma oli sangen hyvä. Olit ottanut tekstiin sopivan vähän lyriikoita. Dingo sopii Sherlockiin yllättävän hyvin!
Tämä oli melko abdurdi ja korkealentoinen paikoittain, mutta tasapainoisesti sellainen. Hyvin Sherlockia kuitenkin tässä on se, että hän ei tiennyt, mitä rakkaus on.
Eniten pidin alusta, joka lähti liikkeelle Jimin hahmon pohtimisesta ja eteni sitten sinne korkealentoisempaan suuntaan. Kuljetit terää mukana sujuvasti.
Virheitä en huomannut, vaikka välillä Yhdessä ja Toiset isolla kirjoitettuna silmään ottivatkin.

Kiitän iltasadusta,
Röh

 

[Ansa]

Röhkö; Kiitos kommentista. Jim tekstissä pohti itseään, elämäänsä ja suhdettaan Sherlockiin. Myönnän että teksti onaika sekava, mutta syytän siitä Jimiä. Tekstissä on kyllä kaikki biisin sanat, en vain toistanut kertosäettä kuin kerran. (:

-Ansa!

[Vilna]

Moi ja anteeksi, tässä meni sittenkin kauemmin, mitä sanoin. Elä syö.

Oho. Vautsi. Siitä on pitkä aika, kun oon lukenut BBC:n Sherlockista jotakin ja vieläkin pidempi aika on siitä kun oon lukenut Sheriartya. Mutta olipa kivaa lukea tämmöinen teksti. Koko teksti tuli aika rytinällä ja mulla on vähän hankaluuksia sisäistää tätä kunnolla, koska tässä oli paljon kaikkea sellaista, mikä jäin pohtimaan ja jota en ehkä ymmärtänyt kuitenkaan. Ah, niin absurdi teksti, mutta kuitenkin hyvällä tavalla! Eikö tekstin olekin tarkoitus herättää ajatuksia ja kysymyksiä kirjoittajalle?

Jim on kaksiteräinen miekka. Mietin tätä, että mitä tällä oikeastaan haettiin. Sitä, että Jimin satuttaessa toisiaan, hän satuttaa myös itseään? Niin ainakin tämä pätkä on hän ja muut, ja se on oikein, sillä jos hän kaatuu, kaatukoon toisetkin sanoo. Mutta miksi Jim satuttaa toisia, jos hänen sattuu? Masokismia parhaimmillaan. Olet ottanut Jimin hahmoon uutta ja vanhaa, sun tulkinta Moriartyn hahmosta eroaa mun omasta, mutta mua ei haitannut se. Olet mennyt vähän syvemmälle hahmossa, mikä on ihailtavaa, koska Moriarty on vaikea. Todella vaikea. Mulle tuli tosta aloituskappaleesta heti Sherlock-assosiaatio. En tiedä, olitko ajatellut sen tarkoituksenmukaiseksi, mutta mua ehkä hieman häiritsi se kuitenkin.

Sherlockiin viitattiin sanalla Toinen, ja taistelen edelleen itseni kanssa, että pidinkö siitä vai en. Jimiin viitattiin ihan oikealla nimellä, miksei siis Sherlockiinkin? En tiedä olisiko se rikkonut jonkinlaista harmoniaa. Tykkäsin kuitenkin siitä, miten leikki Sherlockin kanssa sai viimeinkin Jimin tuntemaan olevansa elossa.

Hengissä oleminen ei kerro oletko elossa.

Tämän mä voin sanoa olevan lempparini tekstissä; jäi mun mieleen nerokkaana lausahduksena.

Hui kamala, kun mua hämää tämän ficin jatkuva "ei näin voi tehdä mutta oikeasti voi" -teema. Ihan vaikuttava tyylikeino, mutta musta se meni ehkä pikkasen liiallisuuksiin kuitenkin. Jostain syystä tämä oli asia, johon kiinnitin paljon huomiota, vaikka tekstissä oli paljon kaikkea pohdiskeltavaa. En päässyt tähän tekstiin oikeastaan sisälle kunnolla. Tässä oli paljon kielikuvia ja kaunokielisyyttä. Ehkä mun mieliala on väärä tälle tekstille, luin tämän aika mekaanisesti. En tiedä. Hyvä teksti tämä joka tapauksessa on, älä käsitä mua väärin! Tämä on kaunis ja tässä päästään Jimin pään sisälle hyvin. Paljon teräviä huomioita. Kiitos!

[Ansa]

Kiitos kommentista Ante. <3 Teksti ON sekava ja outo ja en ole oikein itsekään kärryillä ajatuksista joita kirjoittaessa ajattelin. Mukavaa että pääsee kuitenkin Jimin pään sisään edes hieman. (: Kiitos.

-Ansa!