Kirjoittaja: Emmatrix
Beta: Kiacissa-ihanaiseni
Ikäraja: S
Genre: drama, pikkusen romance ja angst
Hahmot/Paritus: yksipuolinen Pansy/Draco, Draco/Astoria
Varoitukset: Kiihkeä suutelu ja liika sinisilmäisyys
Vastuuvapaus:
"Draco, voin kantaa laukkusi", Pansy tarjoutui, oikeammin sanottuna aneli.
Kylmästi Draco työnsi laukun Pansylle ja jatkoi Crabben ja Goylen johtamista. Pansy kipitti heidän perässään.
Tyttö jumaloi poikaa, eikä hän pelännyt näyttää sitä. Hän antoi kaiken Dracolle. Kehonsa, mielensä, sydämensä.
Draco riepotteli tyttöä tunteettomasti kylmässä tuulessa ja puhalsi pohjoistuulia tytön käsivarsiin. Vaaleapäinen kasasi Pansyn mieleen käskyjä. Pakkasenkovia käskyjä. Äänellään Draco oli Pansyn vietellyt. Ääni kuulosti Dracon puhuessa siltä, kuin sadat tuulenpuuskat olisivat sanojen ratsuja, jotka laukkasivat Dracon kapeiden huulien välistä.
Uppoutuneena orvokintuoksuisiin unelmiin, Pansy tuijotti siirappinen katse silmissään vaaleaa takaraivoa.
Tyttö kuvitteli sormensa niiden seassa, hyväilemässä kalpeaa ihoa ja lopulta he tietysti suutelisivat ja Draco vannoisi rakkauttaan tyttöön.
Minä kannan sinulle kaiken.
Haen vaikka tähdet taivaalta yksitellen, pudotan ne mereen ja sukellan sieltä ne ylös.
Sinun vuoksesi.
Kantaisin sinulle kalleimman luudan, loitsisin vahvimmat loitsut, keittäisin väkevimmät myrkyt ja suutelisin Dumbledorea.
Jos käsket niin.
Illalla Pansy kulki salaa Tylypahkan niityllä. Hänen jalkojaan hyväilivät sadat kukat.
Hän haistoi kukkien tuoksusta huolimatta vain Dracon tuoksun.
Pohjoistuulen ja pakkasen.
Pansy poimi kukan orvokintuoksuisesta kukkien kirjosta.
Pansy istui nyt nojatuolilla luihuisten synkässä oleskeluhuoneessa.
Oli iltapäivä.
Oli kylmää. Lumihiutaleet putoilivat hennosti Tylypahkan maille. Kukkaniityllä orvokki painui maahan raskaiden hiutaleiden alla ja hävisi pikkulintujen silmistä.
Pansy katsoi tyhjin silmin vaaleaa poikaa ja tyttöä, jotka suutelivat kiihkeästi tummanvihreällä nojatuolilla.
Ja silti Pansy yritti olla välittämättä siitä, kuinka Dracon huulet hamusivat toisia, Astorian hiukset valuivat pitkin selkää ja kuinka kädet etsivät toisiaan. Nojatuoliin ilmestyi pieniä ryppyjä ja Astoria piti kiinni tuolin selästä.
Pansy vannoi, ettei ikinä istuisi tuolle tuolille.
Ruusuisista katseista ja lemmekkäistä ilmeistä huolimatta Pansy oli aivan varma, että Draco halusi vain hänet mustasukkaiseksi.
Silloin Pansy tajusi.
En ole antanut hänelle tarpeeksi huomiota, Pansy harmitteli.
Pansyn mielestä pian pitäisi jo hypätä Pohjoistuulen kyytiin ja sukeltaa pilviin.
Finitó. The End...
