Nimi: Säde
Kirjoittaja: toiveajatus
Genre: jotain surullista, mutta ei ehkä ihan angstia
Ikäraja: S
Hiljainen yötuuli tanssitti kuolleitta lehtiä pitkin loppusyksyn viilentämiä katuja ja sai maailman näyttämään paljon synkemmältä. Katulamput olivat sammuneet. Vaikka maailma olikin kylmä paikka ilman lampuista hohkaavaa jäistä valoa, se sama valo olisi kirkastanut pikimustaa hohdetta joka lankesi taivaalta jalkakäytävälle. Kadulla kulki pieni olento. Pieni kuunsäde kulki pimeän läpi, pitäen sen tummana, mutta kaikesta huolimatta vähemmän synkältä. Ei voi sanoa, mitä säde tarkkaan ottaen teki, kun hän sai hämärään kietoutuessaan mustanharmaan kadun houkuttelevaksi kuin pieni paratiisi.
Sädettä seuraten varjot liikkuivat pimeyden keskellä tarrautuen tämän hiuksiin ja vaatteisiin, kietoen tämän pimeyteen. Miettien, miksi uhrasi itsensä maailmalle, antoi pois ihmisyytensä, säde kulki edelleen. Pimeys sai säteen näyttämään haalistuneelta, utuiselta varjolta. Aina vain vähemmän siltä tyttölapselta, minkälaisena se oli kadulle astunut.
Pian säde lentäisi taivaalle pienenä valonpalana, puhtaana ja viattomana, vain liittyäkseen viimein kuun hopeaan. Hän ei tiennyt minkälainen säde hänestä seuraavalla kerralla tulisi. Sitä hän mietti kulkiessaan jalkakäytävällä ja vetäen varjoja luokseen, kirkastaessaan maailmaa.
Hänestä saattoi tulla kuunsilta veden pinnalle, lumihangen kimallus, kesäyön valonlähde. Tai pieni tähti tummana kaartuvalle taivaankannelle.
Hopeaa ja kultaa hohkaava säde pysähtyi. Joka puolella oli hiljaista. Niin hiljaista, että hiljaisuus hyökyi meren mustien aaltojen tavalla säteen päälle, saaden hänet haipumaan pois, liittymään kuuhun ja taivaaseen. Säde oli yhtä koko maailman kanssa samalla, kun hänet vietiin pois siltä. Kylmä lämpö jäi sille paikalle, missä säde oli ollut ja sekin hiipui pikku hiljaa pois, jättäen jälkeensä hiljaisia toiveita, toivoa paremmasta huomisesta. Yön makuisia lupauksia paremmasta huomisesta.
Säteen viimeinen huokaus jäi soimaan helisevästi tielle, antaen oman elämänsä haipua pois, jotta saisi sen takaisin uutena heti seuraavana yönä. Sillä hetkellä oli kuun aika siirtyä auringon edestä, antaa maailmalle tilaisuus parantaa itse itsensä.
