Ficin nimi: Ahneista ahnein
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: k-11
Mukana: Greed & Ed/Ling
Genre: Pre-smut juonikehyksellä
Varoituksen sananen: Ed ja Ling vielä alaikäisen puolella
Summary: Jos Greed jotain inhosi, se oli tunne siitä, että jotain sellaista tapahtui, mistä hän ei päässyt osalliseksi. Hän tahtoi tietää ja ennen kaikkea haalia osansa.
A/N: Tätä ficciä uudelleen tarkastellessani mietin jatkuvasti, että miksi ihmeessä en ole saanut tätä aiemmin ulos pääkopastani. xD Toisaalta se on kamalan hauskaa törmätä puolivalmiisiin tekeleisiin myöhemmin ja kokeilla, saisiko ne sittenkin valmiiksi ja julkaistua. Eipä tästäkään ole kuin melkein kolme vuotta, kun tätä aloin miettiä.
***
Greed, hei.
No?
Jätä meidät Edin kanssa kahden, kunnes puhun sinulle taas.
Käskyttääkö meinaat? Jo on otsaa.
Ota se sitten vakavana kehotuksena.
En lupaa mitään.
Nuivista sanoistaan huolimatta Greed oli vakuuttunut siitä, että Ling Yaon mielen taka-alalle vetäytyminen oli paras liike siinä tilanteessa. Hänellä ei totta vie ollut halua seurata aitiopaikalta, kun hänen hyödylliseksi osoittautunut vasallinsa alentuisi teräsalkemistinulikan kanssa lievittämään ihojen ikävää yön hiljaisina tunteina ja lausumaan toisilleen hellyyksiä. Sellainen oli säälittävää ja niin inhimillistä, että suorastaan etoi. Touhussa piili oma epätoivon mausteensa, joka kaiketi tekikin kuluvista hetkistä kullanarvoisia. Tiimalasin hiekan valuessa maailmanloppua enteillen ei ollut syytä padota sitä tunteiden sekamelskaa, joka erotti ihmisen sieluttomasta nukesta.
Himossa ihmisen ja eläimen ero sen sijaan oli hiuksenhieno, Greed hymähti sulkiessaan mielensä Xingin prinssin huohotukselta. Kosketuksen janoamisesta ja kehoa polttavasta halusta hän tiesi niin paljon kuin ahneus vain saattoi tietää. Läheisyys ja hellyydenkipeys, mahtoivatko nekin olla osia isommasta kokonaisuudesta? Sellaisia osia, joita ei aina tunnistanut eikä halunnut tunnustaa?
Sielut Greedin ympärillä ulvoivat päättymättömässä kohinassa, ja hän suvaitsi kuunnella niitä hetken. Äänten seasta erottui kysymyksiä, pyyntöjä ja niin suurta epätoivoa, että ne syövyttäisivät hänet olemattomiin, jos hän osoittaisi niille huomiotaan liian pitkään. Jos hän taas ajaisi itsensä liian kauas niistä, hän sysäytyisi kiiman valtaaman typerysprinssin reviirille. Greed oli toisin sanoen puun ja kuoren välissä.
Hän ei silti ollut luvannut Ling Yaolle mitään, se oli pidettävä mielessä. Jos Greed jotain inhosi, se oli tunne siitä, että jotain sellaista tapahtui, mistä hän ei päässyt osalliseksi. Hän tahtoi tietää ja ennen kaikkea haalia osansa.
Greed hivutti itseään lähemmäs vasallinsa tietoisuutta niin salamyhkäisesti kuin osasi, ettei tämä sitä huomaisi. Hänen silmiensä eteen avautui näky hämärästä huoneesta, jossa hänet oli painettu selälleen sängylle. Metallinen käsivarsi piti hänen kätensä hellästi aloillaan, teräsalkemistin keho painautui lähelle ja kultaiset hiukset sekoittuivat yönmustiin huulten hengähdellessä mielihyvää.
"Ed, odota..." prinssinulikka puuskahti sitten, ja Greed katsoi parhaakseen hiipiä etäämmälle, jos vaikka hänen urkintansa oli huomattu.
"Mitä nyt?" teräsalkemistin ääni oli hieman hengästynyt.
"Sinä tukistat..."
"Sori..."
Olemattoman muotonsa sopukoissa Greed tunsi teräsalkemistin nojautuvan lähemmäs ja painavan huulensa vasten Ling Yaon huulia. Lempeä ele sai hänet tuhahtamaan. Kummallinen ihmisten rituaali moinen huulten ja kielten tanssi, vaikka se olikin omiaan tekemään taikoja sen harjoittajille. Greed aisti prinssinulikan rentoutuvan sulaksi vahaksi rakastajansa syleilyssä ja ohimenevän hetken ajan muisti, miltä sellainen oli tuntunut.
Vai muistiko? Oliko hän koskaan kokenut sellaista kunnolla? Hän, jolla oli paljon kokemusta kaikenlaisesta?
Hänen oli saatava tietää lisää.
Lupia kyselemättä Greed luikersi jälleen lähemmäs Ling Yaon tietoisuutta ja tunsi heti, miten kihelmöivää ja humalluttavaa läheisyys oli. Hänen ahneutensa otti vallan, ja Greed uppoutui syleilyyn työntäen prinssinulikan röyhkeästi sivuun, nautti keholleen kihoavasta hiestä ja hengähti suutelusta jomottavilla huulillaan, kunnes metallinen käsivarsi äkkiä kiertyi hänen kurkkunsa ympärille.
"En voi uskoa, että olet näin pirun tahditon, Greed", teräsalkemisti puuskahti pitäen hänet käsivarrenmitan päässä.
"Hmph..." on ainoa, mitä Greed sai ulos. Hänen metkunsa olikin huomattu yllättävän varhain.
Ei hän tietenkään teräsalkemistin kanssa ollut tahtonut alkaa mitään touhuta, joten ehkä se oli hyväkin.
Greed, senkin ruoja, ala kalppia siitä, prinssinulikan ääni äyskähti.
Äh, ole sinä hiljaa –
"Jos tajuat oman parhaasi, painut hiivattiin tällä sekunnilla", teräsalkemisti murahti ja sanojensa vakuudeksi painoi häntä tiukemmin sänkyä vasten metallinen käsivarsi hänen kaulaansa piinaten.
"Tai muuten mitä?" Greed hymähti koppavasti. "Aiotko kuristaa rakastajaasi häätääksesi minut? Johan olet julma."
"Mistäs tiedät, ettei hän vain nauttisi pienestä voimankäytöstä?"
"No sepä vasta –" Greed köhähti. Metallikäsi tuntui tukalammalta.
"No niin, häivytkö suosiolla vai pitääkö suostutella lisää?"
Greed puri hammastaan. Liian moni asia tuntui menevän samanaikaisesti sekaisin hänen päässään; käden terävä ote hengitystä haittaamassa, teräsalkemistin kultasilmien tyly tuijotus, eksyneiden sielujen onneton kohina ja Xingin prinssi ärisemässä hänen korvansa juuressa. Uteliaisuus ei ollut sillä kerralla osoittautunut vaivan arvoiseksi.
"Pah, pitäkää hyvänänne", Greed tuhahti ja antoi itsensä liukua taka-alalle prinssinulikan tieltä.
Kynin kanani myöhemmin sinun kanssasi, Ling Yao puuskahti ja otti kehonsa vallan itselleen niin päättäväisesti, että Greed ihan hölmistyi. Hän aisti etäisesti, miten kaksi nuorukaista kietoutuivat jälleen toisiinsa kuin olisivat olleet yksi ja sama, mutta omituisessa suopeuden puuskassaan päätti pysytellä niin kaukana, ettei kuullut tai tuntenut mitään. Antoi Ling Yaon nyt sitten ottaa ilon irti kuluvasta hetkestä, mikäs siinä.
Ehkä hänkin saisi jotain irti tyhjyydestä ympärillään. Ehkä hän voisi hamuta kieron olemassaolonsa pohjasta niiden ääntä, kertomuksia ja jumalatonta epätoivoa, ja ehkä niistä olisi tyydyttämään hänen epäjaloa mieltään.
Ahneus ei viime kädessä ollut kovin valikoiva.