Mä päätin lopulta ottaa tämän tuolta Kommenttikampanjasta, kun tässä oli nolla kommenttia ^^
Ensiksi: ensimmäinen lause. Jo tässä alussa tuli semmonen jännä fiilis, että tässä näinkin lyhyessä pätkässä on varmaan kivasti tällaisia kuvailuja, kuten nuo
puiden paljaat käsivarret ja
valssista quicksteppiin. Erityisesti tuo quickstep pisti silmään ja hetken mietin sopiiko se tuonne, pidänkö siitä; kyllä se sopii ja pidän siitä juuri sen vuoksi, että se oli niin odottamaton tällaisessa tekstissä ja heti alussa. Luo jotenkin jännän olon ja rupeaa hymyilyttämään (tai sitten mun poskilihaksissa on jotain vikaa, oon hymyillyt nyt vähän hälyttävän paljonkin lähiaikoina. //offi)
Mä rakastan rakastan rakastan sitä kuinka syksy mainitaan teksteissä: lempivuodenaika ja tässä sä olit tehnyt siitä niin suloisen tummansävytteisen ja
tappavan.
Raiskasi ja nujersi jokaisen kasvin ja eläimen, mitä enemmän tuota miettii, sitä hienommalta se alkaa koko ajan kuulostamaan - sä käytät hienoja mielikuvia ja paljon erilaisia sanoja, tuossakin olisi voinut olla vain tuo nujersi, mutta että sä olit ottanut siihen mukaan noin ihmisellisen sanan ja liittänyt se kuvaamaan luontoa - mahtavaa :>
Sun tarkkaan ja erikoiseen kuvailuun pääsee nopeasti sisään näin lukijana. Mä näen jokaisen lauseen kohdalla jonkinlaisen kuvan päässäni juuri siitä hetkestä mitä luen. Ja tämä on täynnä lähes alastomia puita, tummahkoa maisemaa ja luurankoja. Hiljaisuutta tuulta lukuun ottamatta. Ei edes lintuja huutamassa. Mä olen jokseenkin hämmentynyt, että tää syntyi tajunnanvirralla, mutta ehkä tää on vain tyyli joten sä ajattelet kirjoittaessas vapaasti? Mun tarvitsisi miettiä sanoja ja lauseenjärjestyksiä vaikka kuinka kauan ennen kuin saisin neljäsosaksikaan tämä veroista tekstiä. Mitä se kertoo - joidenkin päässä tapahtuu jotain selittämätöntä.
Kylmyyden ja kuoleman tuoksu kietoi jäiset sormensa kaulan ympärille ja raastoi ilon ja voiman jokaisesta, joka sen eteen tuli. Hihii. Tässä esimerkki aiempaan. Kymyyden ja kuoleman tuoksu? Jäiset sormet kaulan ympärillä? Raastamista, tuhoamista? Tää on kaunista, kun sitä rupeaa miettimään tarkemmin ja keskittyy tekstiin tiukemmin kuin tavallisesti. Ja ahh, tuoksu kietoo sormiaan. En ehkä pysy ajatuksieni kanssa tässä sun ajattelutyylissä, mutta tiedätkö mitä - mä tykkään siitä ihan perhanasti.
Sen tunsi tomuisen maan syvimmissäkin osissa ja tomussa, joka pöllysi raskaiden tassujen alla. Tämä oli koko tekstissä ainoa kohta, joka vähän kuin pomppasi sieltä esiin. Kuin olisi sovittanut väärää palaa palapeliin. En tiedä, yritin miettiä tätä vähän, mutta se kuulostaa aluksi oudolta, sitten fiksulta ja taas oudolta. Ehkä se on tuo osissa -sana? Aiemmin ja myöhemmin tekstissä kaikki on määritelty, tiedetään täysin mistä puhutaan. Mutta osissa -sanasta tulee sellainen olo, että niin missä osissa, mitä tällä nyt haetaan. Se on vähän kuin jätetty puoliväliin, tuo sana, eikä keskitytty siihen enää, vaan jätetty se tuohon. Miten olisi uomissa, tai jotain muuta? Sellaisista tulee heti mieleen jokin kuva ja tajuaa, mistä on kyse.
Tuo loppupuoli kyllä aiempaa dramaattisempi ja sai mut ainakin kohottelemaan kulmiani yhtäkkiselle suden ilmestymiselle, mutta ei siinä mielessä, että se olisi huono juttu, vaan siinä mielessä, että se oi vain yllättävää. Mä en enää pahemmin välitä susiaiheisista jutuista (möh, aina kun mä lakkaan hehkuttamasta, niin sitten kaikki muut tykästyy - mut o__O), mutta tässä se ei onneksi pistänyt niin esille, vaan se oli ikään kuin... osoitus syksyn mahdista ja kuolemasta - joku selviää, toiset kuolee. Viimmeiset sanat oli sellaiset, että mun piti jäädä miettimään niitä hiukan, mitä tässä yritetään nyt selittää, kunnes sain punottua tuon yhdeksi järkeväksi lauseeksi ja tarkoitukseksi :---D Ja sitten se alkoi muotoutumaan taas siihen syksyn armottomuuteen.
Jos totta puhutaan, niin mun mielestä otsikko ei antanut tälle kaikkea sen tarvitsemaa kunniaa.
Varjoja ei ehkä kuvaa tätä tekstiä parhaala mahdollisella tavalla, se ei ole niin mielikuvituksekkaan kertova sana kuin mitä tämä koko teksti on täynnä. Se ei kerro tarpeeksi kirjoittajan selittämättömistä ajatuksista (
) ja on ehkä hieman mielikuvitukseton tähän tekstiin verrattuna. Mutta eipä se mua ainakaan niin haittaa, kun tämä teksti oli tämän tasoista ja sain jopa väsättyä kommentin, johon olen itsekin pitkästä aikaa tyytyväinen. Sai munkin aivot hiukan jumppaa tätä tekstipätkää tulkittaessa
