Fandom: Kuroshitsuji
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, leikin ilman mitään korvauksia.
Otsikko: Ongelmia ratkaistavana
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Sebastian/Ciel
Ikäraja: K-11 hahmojen iän takia, tapahtumien puoleen matalampi
Genre: draama, romanttinen angstailu
Varokaa: pedofiliaksi tulkittavaa paritusta
Summary: Sebastian oli ongelma joka hänen oli ratkaistava, vähän kuin jonkinlainen päättelypeli jossa hän pystyisi järkeilemään oikean ratkaisun, jos pohtisi dilemmaa riittävän kauan joka kantilta.
A/N Töissä oli tänään hirveän lepsu päivä, ja olin väsynyt ja tylsistynyt ja nälkäinen ennen ruokista. Muistin että täällä oli Tajunnanvirtaa II -haaste, joten päätin kirjoittaa siinä ja silloin jotain. Osittain ihan vain siksi, että kaikenlaiset nopean kirjoittamisen ja tajunnanvirta-haasteet ovat minulle aina kamalan vaikeita.
Tällaista siitä sitten syntyi, pistetään myös One True Something 20 -haasteeseen, fandomina Kuroshitsuji.
Ongelmia ratkaistavana
Kirjaimet hämärtyivät ja tanssivat Cielin silmissä hänen yrittäessään keskittyä lukemiseen. Kun hän vihdoin pääsi koukeroisen lauseen loppuun, hän oli jo unohtanut mistä alussa oli puhuttu. Hän hieroi vasenta silmäänsä jonka takana tykytti vaimeasti ja huokasi – hän ei vain pystynyt tähän tänään, ei nyt.
Hän oli väsynyt heittelehdittyään puolet yöstä valveilla miettien Sebastiania, mitä muutakaan. Sebastian oli ongelma joka hänen oli ratkaistava, vähän kuin jonkinlainen päättelypeli jossa hän pystyisi järkeilemään oikean ratkaisun, jos pohtisi dilemmaa riittävän kauan joka kantilta. Toisaalta hän tiesi, että ratkaisu olisi irrationaalinen, jos hän sellaisen löytäisi. Miten järkeiltiin olento, joka ei pohjimmiltaan ollut inhimillinen?
Ehkä hänen tarvitsikin järkeillä itsensä, se miten hän suhtautui asiaan ja mitä hän aikoi sille tehdä.
Siinä oli kysymys, johon Ciel todella halusi vastauksen. Mitä hän aikoi tehdä Sebastianin kanssa?
Hän listasi mielessään faktat yksi kerrallaan.
Yksi. Ciel oli ihmislapsi ja Sebastian oli helvetistä esiin manattu paholainen, jonka ikää Ciel ei viitsinyt edes arvailla.
Kaksi. Heidän sopimuksensa mukaan Sebastian suojelisi ja palvelisi häntä, kunnes hän olisi saanut kostetuksi vanhempiensa murhan. Palkkioksi Sebastian saisi syödä hänen sielunsa.
Kolme. Sebastian oli helvetillisen hyvännäköinen ja muutenkin kiihottava, suorastaan tihkui vaarallista vetovoimaa. Ciel oli huomannut sen tultuaan murrosikään ja todettuaan, että omasi seksuaalisia haluja.
Neljä. Hän halusi toteuttaa näitä haluja Sebastianin kanssa.
Viisi. Kohdat yksi ja kaksi eivät vaikuttaneet kovin terveeltä lähtökohdalta intiimille suhteelle.
Eli, mitä hän tekisi?
Ciel ei enää muistanut edes sitä, kenen kirjettä oli alunperin yrittänyt lukea. Häntä väsytti, hän oli pyörittänyt näitä ajatuksia koko yön ja silti ne palasivat aina uudelleen, kun hänen huomionsa lipsahti edes hetkeksi. Mikseivät olisi palanneet, hänhän ei ollut ratkaissut yhtään mitään.
Hänen päänsä jyskytti ja hänellä oli nälkä, ja kaappikellon mukaan lounaaseen oli vielä melkein tunti.
Sebastian oli varmaankin nyt valmistamassa lounasta. Ciel pystyi kuvittelemaan hänet keittiössä paidan hihat käärittyinä ja ne mielettömän seksikkäät käsivarsiremmit näkyvillä, mutta silti hansikkaat kädessä. Baldroy saattaisi tulla keittiöön millä hetkellä tahansa eikä Sebastian halunnut esitellä kynsiään eikä sinettiään, niinpä hän peitti ne jopa kokatessaan. Sebastianilla olisi vyötäisillään valkoinen esiliina, joka ei saisi häntä näyttämään yhtään vähemmän elegantilta ja tappavalta, ja hän hämmentäisi huolellisesti kattiloita juuri sopivasti ja heittelisi mukaan aineksia suoraan purkeista. Hänen ei tarvitsisi vaivautua mittaamaan eikä punnitsemaan, pelkkä silmämäärä ja käsituntuma riittivät kertomaan määrän yliluonnollisen tarkoille aisteille.
Ciel ajatteli kaihoisasti mitä hänelle mahdettaisiin tarjota jälkiruoaksi. Kenties jotain niistä kirsikoista tehtyä, joita hän oli aiemmin päivällä nähnyt kannettavan keittiöön. Hän piti kirsikoista.
Hän piti kaikesta mitä Sebastian teki.
Hän halusi teetä ja jotain makeaa, ja joku oli ilmeisesti liimannut kellon viisarit aloilleen sillä ne eivät näyttäneet etenevän lainkaan ikuisella kierroksellaan kellotaulun ympäri.
Työnteosta ei tullut yhtään mitään. Hän työnsi kirjeen takaisin kuoreensa, lysähti pöydälle painaen päänsä käsivarsien varaan, ja sulki silmänsä. Uni ei tulisi, hän oli liian nälkäinen ja levoton nukkumaan, mutta hän lepuuttaisi silmiään ihan vähän aikaa.
*
Sebastian kurkisti työhuoneen ovesta ja huokasi pehmeästi nähdessään Cielin nukkumassa pöytänsä ääressä. Poika näytti unessa kauniilta nukelta, virheettömältä, ylevältä. Hänen sormensa syyhysivät koskettaa, mutta Ciel ei ikinä sallisi sitä, joten hän hillitsi itsensä. Missä välissä hän oli kehittänyt tunteita herraansa kohtaan?
”Mitä minä oikein teen kanssanne, nuori herra?”
Hän ei odottanut vastausta kysymykseensä, vaan sulki oven hiljaa. Turha herättää Cieliä kesken torkkujen ja yrittää tarjota ruokaa, väsyneenä Ciel olisi vain äkäinen ja ruokahaluton. Sen sijaan Sebastian rullasi tarjoiluvaunun takaisin keittiöön, missä hän istuutui jakkaralle tuijottamaan seinää ja ratkomaan ongelmaansa.
Varmasti hän voisi järkeillä Cielin, jos pohtisi dilemmaa riittävän kauan joka kantilta. Kuin tämä olisi jonkinlainen päättelypeli, vain pohjimmiltaan inhimillinen.